Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Wednesday, December 05, 2012

Kansallinen hätätila


Kansallinen hätätila

Merkittävän kansallisen hätätilan tai onnettomuuden jälkeen alkaa kuulusteluvaihe, jossa käydään tapahtumasta riippuen läpi kaikki ”asianosaiset” virkamiehistä poliitikkoihin. Kaikki antavat kilvan lausuntojaan mahdollisimman monissa eri medioissa ikään kuin olisi kyse jonkinlaisesta julkisuuskampanjasta, vaikka ei olekaan.

Mediassa syylliset ja syyttömät käyvät selviksi, vaikka syyllisten annetaan esittää syytöntä. Kansainvälisessä mediassa ja tilastoissa Talvivaaran vuoto-onnettomuus täyttää keskitason ydinonnettomuuden tunnusmerkit. Der Spiegel ja muut laatulehdet ovat valppaina.

Kuka haluaisi miettiä, mitkä ”mahdolliset terveyshaitat” Talvivaaran katastrofista seuraa? Tšernobyl jäi mieliin muodottomina, mutatoituneina jälkeläisinä. Vain herra tietää, mitä tästä oikein seuraa, ehkä ei herrakaan.

Mutta mennään eteenpäin näytelmässä, tragedian muuttamisessa komediaksi. Onnettomuuden ollessa yhä päällä alkaa vastuilla pompottelu ja syyllisten etsintä. Yleensä syyllisiä löydetään aina tavallaan, mutta ei sitten kuitenkaan. Aina löytyy joku hyvä selitys, jonka varjolla syyllisestä tulee syytön. Virkavapaa, rahan, resurssien ja ajan puute, tutkintapyyntö, melkein kaikki kelpaa – koska kaikki selityksethän menevät lopulta läpi mediassakin. Joku ei edes anna selitystä, vaan hänelle annetaan suoraan mahdollisuus siirtyä toisiin hommiin.

Kuuluu järjestöjen protesteja, mutta ne tulevat odotetusti viherpiipertäjien ja poliittisen opposition suunnalta eli ei ole syytä huolestua.

Onnettomuus pahenee. Kukaan ei silti tiedä tarkkaan, kuka oikein voisi pysäyttää sen. Aavistuksia kyllä on, mutta ei tarkkoja huomioita. Säteilyturvakeskuskaan ei tiedä oikein tarkkaan, kuinka monikymmen- tai satakertaisia uraanimääriä ympäristöön on joutunut. Joka tapauksessa ne ”eivät muodosta uhkaa ihmiselle”; pääjohtaja sentään kiistää tämän tiedon. Joku tutkijoista vakuuttelee, että kalojakin voi huoletta syödä. Kaikki eivät ole yhtä rohkeita.

Toisella viikolla, kun onnettomuus on jo alkanut ja loppunut, alkanut uudestaan (erkkikään ei pysy kärryillä’ uutisvirrassa), vihdoin loppunut kokonaan, on koottujen selitysten ja moralisointien aika. Selityksiä antavat professorit, pääjohtajat ja jäävit konsultit. Puhetta piisaa ja paljon, sanomista ei lopultakaan paljon.

Lopulta kaikki on ohi kuin pieru Saharassa, eikä ketään saatu lopulta kiinni mistään. Yhtiö jatkaa toimintaansa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole, muodonmuutoksista kärsivät hauet jäävät paikallisväestön kalastettaviksi.

Talvivaaran ensimmäisessä uraanikokeessa selviää, mitä tapahtuu uraanille, joka pääsee yhteyteen metsien ja järvien, eläinten ja lopulta ihmisen kanssa.   

”Maan tavan” mukainen asioiden hoito päättyy ennustamattomaan loppuun, jossa voittajia ei ole monia. Yhtiö.

Rita Dahl

julkaistu Ydin 4/2012:ssa
sähköposti on ritdahl@gmail.com