Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Monday, November 26, 2012

Final concert of Krisztina Laki´s singing master course in Budapest on 2.12.



  • 2.12. at 18 in Chamber Music Hall of Gyula Erkel Musikschule,
    1042 Budapest,
    István út 17-19

    Welcome! I will be singing among others.

Wednesday, November 07, 2012

Luonto vai pyhä kasvu?


Luonto vai pyhä kasvu?

RITA DAHL

Tapahtui niin, että marraskuun alkupäivinä Talvivaaran kipsisakka-allas rikkoontui ja sieltä valui kymmeniä tuhansia kuutioita erittäin myrkyllistä jätevettä läheiseen ojaan ja lähijärviin.

Kipsisakka-altaan 20 gramman ja 5 000 kuution vuoto tunnissa merkitsee sataa kiloa nikkeliä. Ympäristöluvan mukaan nikkeliä saa päästä vesistöön 900 kiloa vuoden aikana. Määrä on ylitetty jo moninkertaisesti yhdessä päivässä. Mikä on tuhojen hinta ja niiden vaikutus luontoon? Miten kaivostoiminnan riskejä voi torjua?

Kaivosveroa ovat kannattaneet monet eri puolueita edustavat ihmiset. On väläytelty myös mahdollista uutta valvontaviranomaista, joka valvoisi ympäristöviranomaisia.
Kaivosverolla voikin ehkäistä muun kuin uraanipohjaisen kaivosteollisuuden vaikutuksia. Myös tarpeeksi laadukkaalla rakentamisella on merkitystä, kuten Talvivaara osoittaa. Kaluston pitäisi kestää satoja, ei kymmeniä vuosia.

Suuren yleisön huomio kiinnittyy helposti vakaviin onnettomuuksiin, ja syrjään jää se tosiasia, että uraanipohjaisesta kaivostoiminnasta syntyy päästöjä, jotka säilyvät luonnossa satoja vuosia. Lisäksi uraanikaivosten lähellä sijaitsevat pinta- ja pohjavedet ovat usein saastuneita. Uraanipohjaisen teollisuuden riskejä on melkein mahdoton torjua edes rahastoilla tai veroilla.

Ympäristöä rasittava tuotantotapa

Ely-keskusten työntekijät ovat valittaneet tekevänsä lupapäätöksiä vaillinaisen tiedon varassa. Pitäisikö heidän penkoa myös omatoimisesti asioita? Vakava ongelma ovat myös kytkökset viranomaisten ja kaivosyhtiöiden välillä.

Kainuun ely-keskuksen nykyinen ylijohtaja Kari Pääkkönenvastasi GTK:n mineraaliteknologian laboratorion integroimisesta vuosina 2004–2006. Tuolloin käynnistyi EU-rahoitteinen uusia bioteknisiä prosesseja etsivä Bioshale, joka vaikutti merkittävästi Talvivaaran käynnistymiseen. Talvivaaran bioliuotukseen perustuva tuotantotapa on rasittanut erityisesti ympäristöä.

”Ei ongelma Sotkamolle”

Kaivosteollisuutta koskevia kommentteja on vaikea saada sekä viranomaisilta että kunnanjohtajilta. Haastattelin alkusyksystä Sotkamon kunnanjohtaja Petri Kauppista, jonka mukaan Talvivaaran tilanne oli tuolloin kunnossa eikä kunnalla ollut ongelmia matkailun ja kaivosteollisuuden yhteensovittamisessa. Kauppinen ei vastannut koskaan tarkistuspyyntöön.
Kunnanjohtajat eivät edellytä itseltään erityistä asiantuntemusta kaivosteollisuudesta; he luottavat ely-keskusten arvioihin ja yhtiöiden käyttämiin konsultteihin.

Kaivosten työllisyysvaikutus ei ole osoittautunut yhtä suureksi kuin alun perin arvioitiin, eikä sen osuus BKT:stäkään päätä huimaa. Osa työntekijöistä on ulkomaista halpatyövoimaa.



Geologian tutkimuskeskus (GTK) alkoi etsiä yhteisin verovaroin mineraaleja pohjoisesta maaperästä jo 1960-luvulla. Kansallinen luonnonvarastrategia on laadittu vuosikymmenten aikana.

Monet Latinalaisen Amerikan maat, kuten Bolivia, ovat kansallistaneet tärkeät luonnonvaransa. Luonnonvaramarkkinansa täysin avannut Chile on poikkeus.
Kansallistamisesta on ollut hyviä kokemuksia. Kansantalous on elpynyt, verotulot ovat säilyneet omassa maassa ja luontoakin on pystytty huomioimaan paremmin. Voisiko kansallistaminen olla Suomenkin tie?

Suomen maine kansainvälisessä lehdistössä ei ole hyvä. Suomi pääsi www.mining.comin juttuun ”Euroopan parhaana kohteena kaivosteollisuudelle”. Suomi sai 73 maan vertailujoukossa alimman ja siten parhaimman tuloksen 14,63 riskimittauksissa. Australian pörssiin listautunut, Suomessakin aktiivinen kaivosyhtiö Dragon Mining pääsi hankkeillaan jutussa erityisasemaan.

World Nuclear Associationin (WNA) mukaan suurimmassa osassa nykyisistä uraanintuottajamaista on vaillinainen ympäristö- ja turvallisuuslainsäädäntö, puhumattakaan seurannasta. Uraaniyhtiöt eivät välitä läpinäkyvyydestä. Suomen uusi kaivoslaki tuli voimaan viime vuonna, mutta siinä oli edelleen vakavia aukkoja.



Tuesday, November 06, 2012

Kaivosteollisuus Suomessa & Matti Kassila & Franz Schubert: Die Junge Nonne


Kaivosteollisuus Suomessa -juttuni uudessa Perusteessa (Vasemmistofoorumi)

Julkkarit tänään klo 13 Pressiklubilla rautatieaseman toisen kerroksen kabinetissa.


Tunnustuksia pelkäämätön, arka ohjaaja

Matti Kassila
Suurten elokuvaohjaajien jäljillä
Teos, 2012
288 ss.

Kassila ei pelkää kirjassaan riipaisevaakin henkilökohtaista tunnustuksellisuutta. Hän käynnistää muistelmansa ehkä kipeimmästä mahdollisesta kohdasta mainitsemalla, että paniikkitaipumus on ajanut hänet aikoinaan elokuvaohjaajan uralle. Huonoja taipumuksia tasapainotti toimeliaisuus, johon hänet pakottivat itsetuntoa romuttavat luonteenpiirteet. Koulussa Kassilaa ei kiinnostanut kuin itsensä ilmaiseminen. Kirjan lopussa lukija jää ihmettelemään kuinka paniikista kärsinyt ohjaaja on pystynyt tekemään niin suuren, määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä vaativan uran. Itsearviointi hieman pielessä?

Sodan päätyttyä ovet aukenivat Helsingin Kansanteatterissa näyttelijänä. Siirtymä Suomi-Filmiin ja ohjaajaksi kävi nopeasti, kun Kassila saapuneensa tietylle rajalle näyttelijäntaitojensa kanssa. Kaikki sujui hämmästyttävän mutkattomasti. Ingmar Bergmanin Kiihkon (1944) caligulamainen koulumestari muistutti Kassilaa omista kouluajoista ja herätti hänet elokuvan valtaan. Valentin Vaalan lisäksi Bergman opetti hänelle elokuvanteon tekniikoiden lisäksi ohjaajalta edellytettäviä organisointitaitoja. Bergmanin raadollisesta tunnustuksellisuudesta ja rehellisyydestä tuli ohjenuora myös Kassilalle, joka elokuvien avulla tunnustaa paikkaavansa lapsuutta, josta myötätunto jäi puuttumaan.

Elokuvatarjonta oli sodanjälkeisessä Suomessa laaja: kaikkea eurooppalaisesta taide-elokuvasta amerikkalaiseen Hollywood-tarjontaan. Kassilan ohjatessa 1949–1955 kaksitoista ensimmäistä elokuvaansa, Frank Capra oli ohjaajavaikutteista suurin, samoin Elia Kazan oli Kassilalle eräs merkittävimpiä ohjaajavaikutteita. Kassilan elokuvat olivat urbaaneja ja nopeatempoisia sekä leimallisen helsinkiläisiä. Radio tekee murron –elokuva sai jonkun kriitikon vertaamaan Kassilaa Capraan. Orson Wellesin debyyttielokuva ja klassikko Citizen Kane vaikutti Kassilaan myös voimakkaasti, eikä sovi unohtaa film noirin mestaria Hitchcockiakaan. Myöhemmin, ohjaajan kypsyessä, rinnalle tulivat ranskalainen ja italialainen elokuva. Italialaiselokuvaan hän tutustui jo 1960-luvulla SKR:n rahoittamalla opinto- ja kuvausmatkallaan. Neuvostoelokuvista merkittävämmäksi hän mainitsee Kurjet lentävät etelään, jossa käytettiin mestarillisia kamera-ajoja poeettisen rakkauden kuvauksessa.

Lempi leiskui välillä Kassilan omilla itään suhtautuneilla dokumentintekomatkoilla. Työryhmän oli vaikea ymmärtää kuinka sinnikkäästi KGB seurasi paikallisia naistyöntekijöitä ja yritti selvittää, olivatko nämä intiimissä suhteessa ulkomaalaisten miesten kanssa. Vainoharhaisuus oli yleistä Neuvostoliitossa. Kerran lemmenliekki leiskahti toden teolla Kassilan kohdatessa Lia-tulkin. Tapaamisia järjestettiin hotellihuoneissa, mutta KGB:n agentin alkaessa epäillä pahinta Lia toimitettiin viettämään jäljellä olevaa vuosilomaansa kirjailijoiden asuntolaan Terijoella. Kassila saapui sinne myöhemmin ja liekki leimahti vielä kerran ennen kuin se oli määrätty sammumaan.

Kassila kuvasi Neuvostoliitossa muun muassa Staliningradin taistelua ja YYA-sopimusta käsittelevät dokumentit ja tutustui samalla maan tapaan ja kulttuuriin. Vodka virtasi ja ihmisten suuret sielut levittäytyivät kaikkialle. Sattumalla, absurdeilla käänteillä oli sijansa Kassilan kuvausprosessissakin. Kassilan näkemät elokuvat jäivät ohjaajan mieleen kuvallisina kohtauksina, väreinä ja leikkauksina ja ne auttoivat Kassilaa rakentamaan oman näyttämöilluusion ja ohjauksen. Kassila hankki matkallaan ainutlaatuista materiaalia, josta itse dokumentissa käytettiin murto-osa. Myöhemmin hän sai harmikseen kuulla, että tilanpuutteen vuoksi aarre oli tuhottu. Suomettuneella aikakaudella suomalaiset pystyivät näkemään runsaasti neuvostoliittolaisia elokuvia fiktiosta faktaan.

Kassilan teos täyttää uransa käännöksiä ja persoonallisuuttaan koskevan muistelmien nälän, mutta se ei ole genren mestariteos, kuten esimerkiksi Bergmanin retrospektiiviset teokset. Ohjaajana Kassila tietää, että lukija pitää saada pihteihin konkreettisilla tarinoilla, mutta ne jäävät silti varsin pinnallisiksi. Aikakauden taide-elämä tulee hyvin esitellyksi Kassilan elokuvaharrastuksen kautta. Lopun puolustuspuheessa elokuvapoliitikko Peter von Bagh ja Risto Jarva saa kuulla kunniansa. Kassila ei hyväksy taiteen ja politiikan sekoittamista ja Jarvan asemaa häneen verrattuna. Miten hän lienee itse politiikan välttänyt taiteilijaprofessorina?

Rita Dahl 

julkaistu Hiidenkivi 5/2012:ssa

Franz Schubert: Die Junge Nonne

Schubert (1797-1828) oli eräs tuotteliaimmista ja arvostetuimmista liedsäveltäjistä: hänen tuotantoonsa kuuluu yli 600 liediä. Hänen elämäkerturinsa ovat keksineet monenlaisia tarinoita hieman eristäytyvästä, mutta sosiaalisesta sävellystyöhönsä keskittyneestä nuoresta miehestä, jonka rakkauselämä oli ilmeisesti suhteellisen onnetonta. Schubertin tuotannon skaala ulottuu yksinkertaisista kansanlauluista dramaattisiin ja intensiivisiin lauluihin, kuten esim. Die Junge Nonne. Murtomäen mielestä Schubertille liedin idea oli helposti yksitoikkoiseksi käyvän säkeistömuodon ja läpisävellettyyn muotoon, jonka uhkana oli puolestaan liialliset musiikilliset detaljit.

Liedin kannalta keskeinen merkitys oli jo nuoren Schubertin keksinnöllä, liedillä Gretchen am SpinnradeGretchen am Spinnrade (Margareta rukin ääressä, op. 2, 1814) Goethen Faustuksen tekstiin. Se on varioidun säkeistölaulun ja syklisen suunnitelman yhdistelmä, rondomainen rakenne kertosäkeen kera Ar—B—Ar—C—Ar—D+E—ar.Gretchen am Spinnrade Se on toki sisäistynyt kuva, mutta luonteeltaan pikemminkin kohtaus tai monologi kuin kansanlaulumaisen “liedmäinen”.

Schubertin liedtuotanto voidaan jakaa kolmeen osaan: noin 200 laulua sisältäneeseen varhaiskauteen (1811-), romanttiseen keskikauteen (1817-) johon liittyi romanttisen runouden suosiminen ja myöhäiskauteen, jonka runoilijoita olivat Schulze, Scott, Seidl, Shakespeare, Rochlitz. Schubert hyödynsi liedtuotannossaan myös Goethen, Schillerin, Matthias Claudiuksen, Georg Philipp Schmidtin, Christian Friedrich Daniel Schubartin, Friedrich von Schlegelin, Ludwig Uhlandin, August Graf von Platen ja Friedrich Rückertin runoja.    
Schubertin elinikäinen ystävä Joseph von Spaun luonnehti Schubertia lied-säveltäjänä seuraavin sanoin:
”Tässä lajissa [= laulussa] hän on ylittämätön, suorastaan saavuttamaton. Jokainen hänen lauluistaan on runo runoon, jonka hän sävelsi. Kukapa, jolla oli hyvä onni kuulla jokin hänen suurimmista lauluistaan, ei muistaisi, miten musiikki teki tutusta runosta aivan uuden, miten se yhtäkkiä paljasti itsensä ja tunkeutui mielen syövereihin.”

Schubert kirjoitti myös laulusarjoja, kuten Dichterlieben, Frauenlieben- und Lebenin ja Winterreisen, jotka ovat jääneet liedmusiikin historiaan.

Die Junge Nonne: ruumiin hekumasta uskonnolliseen paloon

Die Junge Nonne on Jacob Nicolausin tekstiin perustuva dramaattinen balladi. Myrsky symbolisoi pimeää aikaa ennen omistautumista Jeesukselle; nunnan entinen intohimoisuus rinnastuu kenties uskonnolliseen hurmokseen. Laulussa on myös nykyisyyteen ja uskonnon löytymiseen Nuoren nunnan menneisyyttä koskevaan osuuteen liittyy kenties synnin- ja omantunnon kolkutus, joka rauhoittuu ja vaikenee nunnan löydettyä entisen ruumiillisen intohimon sijasta uskonnollisen ”hekuman”.

Die Junge Nonne alkaa siis nunnan takaumilla menneeseen, jota symbolisoi ulkona riehuva ukkosmyrsky. ”Rinnan ikkuna” siirtää tunnelman ekspressionistiseen kauhuun ja kenties synnintuntoon: nunnan on vaikea hyväksyä rinnassaan loimuavia tunteita.

Runo koostuu neljästä säkeistöstä, joiden mitta on anapestinen, poikkeuksena vain säkeistön loppu ”immerhin, immerhin”. Toinen ”immerhin” on kenties huuto rauhan ja samana pysymisen puolesta.

Kuten Schubertin lauluissa yleensä, musiikki palvelee runon sanomaa ja säestys tukee runon sanomaa. Jatkuva motiivi säestyksessä kuvaa ukkosmyrskyä ja vastaavasti nouseva motiivi kuvaa nunnan kiihtyviä tunteita. Schubert hyödyntää säestyksessä fyysistä motiivia (oikean käden tremolo) ja tunteellista motiivia (vasen käsi). Pianistin vasemmassa kädessä on nunnan emotionaalinen motiivi ja oikeassa raivoava myrsky.  

Yli oktaavin oleva dramaattinen vokaalilinja muistuttaa lyyristä resitatiivia, jossa sanat erottuvat selvästi. Harmoniset muutokset ovat aina merkityksellisiä. Tahtien 52-58 kromaattinen muutos kuvastaa nunnan hermostuneisuutta ja jännitystä. Harmoniat muuttuvat kolmannessa säkeessä, kun nunnan tarina siirtyy pimeästä menneisyydestä nykyhetkeen. Järjestelmällisesti toistuva rytminen motiivi: pisteellinen neljäsosanuotti, jota seuraa kaksi kahdeksasosanuottia, merkitsee anapestistä rytmiä.

Vokaalilinjassa on jyrkkä harmoninen muutos ”gewaltger”-sanan kohdalla kvintistä alennettuun sekstiin. Muutos on merkittävä ja kuvastaa myös tekstin loppua, jossa nunna on löytänyt rauhan sydämeensä.

Lähteet:

Ringer, Mark. Schubert´s Theater of Song. A Listener´s Guide. Amadeus Press,

Die junge Nonne

Language: German
 
Wie braust durch die Wipfel der heulende Sturm!
Es klirren die Balken, es zittert das Haus!
Es rollet der Donner, es leuchtet der Blitz,
Und finster die Nacht, wie das Grab!
 
Immerhin, immerhin, 
[so tobt' es auch jüngst noch in mir!]1
Es brauste das Leben, wie jetzo der Sturm,
Es bebten die Glieder, wie jetzo das Haus,
Es flammte die Liebe, wie jetzo der Blitz,
Und finster die Brust, wie das Grab.
 
Nun tobe, du wilder gewalt'ger Sturm,
Im Herzen ist Friede, im Herzen ist Ruh,
Des Bräutigams harret die liebende Braut,
Gereinigt in prüfender Glut,
Der ewigen Liebe getraut.
 
Ich harre, mein Heiland! mit sehnendem Blick!
Komm, himmlischer Bräutigam, hole die Braut,
Erlöse die Seele von irdischer Haft.
Horch, friedlich ertönet das Glöcklein [vom]2 Turm!
Es lockt mich das süße Getön
Allmächtig zu ewigen Höhn.
Alleluja!

The young nun

Language: English
 
 How loudly the howling wind roars through the tree-tops!
 The rafters rattle, the house shudders!
 Thunder rolls, lighting flashes,
 And the night is as dark as the grave!
 
 All the same, ever all the same,
 so it raged in me not long ago as well:
 My life roared like the storm now,
 My limbs trembled like the house now,
 Love burst into flame, like the lightning now,
 And my heart was as dark as the grave.
 
 Now rage, you wild, powerful storm,
 In my heart there is peace; in my heart there is calm.
 The groom is awaited by the loving bride,
 Cleansed by the purifying flames,
 To eternal Love betrothed.
 
 I await you, my Saviour, with a yearning gaze!
 Come, my heavenly bridegroom, take your bride,
 Rescue her soul from earthly imprisonment.
 Listen: the bell rings peacefully from the tower!
 That sweet tone invites me 
 overpoweringly to eternal heights.
 Halleluja!

Rita Dahl