Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Tuesday, October 16, 2012

Mahtavia bassoja ja prima donnia


Mahtavia bassoja ja ykköslaulajia

Jokainen oopperalaulaja unelmoi edes yhdestä illasta maineikkaassa La Scalassa, eikä suotta. Massenet´n Manon, jonka taustana on Pucciniakin innoittanut femme fatale Manon Lescaut, jona säteili nouseva tähti albanialainen koloratuurimainen lyyrinen sopraano Ermonela Jaho. Kavaljeeri Des Grieux´ta esitti varmasti Heldentenor Matthew Polenzani.  Erityisen mieleenpainuvia kohtauksia olivat Des Grieux´n ja Manonin intohimoinen lempi pariisilaisessa asunnossa ja karkotukseen tuomitun ja inhimillisen pakon edessä alas vajonneen Manonin hellyyttävä anteeksianominen. ”Dans notre petite table”-aariassa Jaho esitti todellista rakastetun kaukokaipuuta lyyrisen taipuisalla äänellään todistaen, ettei lavalla välttämättä tarvita suuria eleitä, jos ääni on tarpeeksi ilmaiseva.    

La Scalaa pidemmälle hiottua Verdi-fraseerausta voi kuulla tuskin missään muualla maailman parhaissakaan oopperataloissa. Luisa Millerin miehitykseen kuului kaksi erinomaista bassoa, Vitali Bilyy Luisan isänä ja Orlin Anastassov  Rodolfon isänä.

Yhteistä molemmille illoille oli upeiden laulajien lisäksi luottamus perinteiseen, näyttämön kolmiulotteisuutta korostavaan lavastukseen ja dramaturgiaan. Laulu ja näyttämötyö sulautuivat saumattomasti yhteen melodramaattisella, tunteiden suuruutta korostavalla dramaturgialla. Anna Netrebko perui terveydellisistä syistä esiintymisensä Manonina Jahon hoitaessa kaikki esitykset.

La Scalan käsiohjelmat ansaitsevat erityismaininnan. Pikemminkin kuin pelkkä ohjelma, kyseessä on musiikillisia motiiveja ja henkilöhahmoja käsitteleviä analyysejä, artikkeleita, libreton, historiallisia valokuvia sisältävä kaksisataasivuinen kirja. Maineikas oopperatalo elää ilmeisesti ulkomaalaisista turisteista, koska juoniselostus löytyi italian lisäksi englanniksi, japaniksi. Mutta turisteista huolimatta laulusta ei tingitty hetkeäkään, näyttämöilmaisu oli heittäytyvää ja fraseeraus oli pitkälle vietyä. Oopperaa suurella o:lla siis.
Jules Massenet´n Manon ja Giuseppe Verdin Luisa Miller

Giuseppe Verdin Aida on tyypillinen verdiläinen kansallishenkinen sankaridraama maustettuna ripauksella romantiikkaa, kielletyn hedelmän makua ja epäsovinnaista rakkautta. Kansallisoopperan versio oli erityisesti naissolistien juhlaa. Claire Rutter Aidana ja Lilli PaasikiviEgyptin kuninkaan tyttärenä Amneriksena pitivät yllä jännitettä sekä draamallisesti että äänellisesti. Radamèsin omana aikanaan radikaali rakkaus yli säätyrajojen toteutettiin tälläkin kertaa aikakaudelleen uskollisena visuaalisesti häikäisevissä ja epookille uskollisissa hovilavasteissa.
Karita Mattila sopi Leoš Janáčekin Tapaus Makropuloksen monisärmäisen laulaja Emilia Martyn osaan erinomaisesti. Jokaisessa näytöksessä mystisestä Martystä ja hänen luonteestaan paljastuu uusia puolia, fasetteja, jotka Mattilan käsittelyssä synnyttivät moniulotteisen draamallisesti ja musiikillisesti sykkivän persoonan.
Alun kohteliaasta femme fatalesta hänestä kuoriutui toisen näytöksen laulajavamppi-klovni, ilkeäksi piikittelijä ja miehillä leikkijä. Kolmas näytös edusti Capekin tekstiin perustuvan oopperan laulullista huipentumaa. Marty-Makropuloksen paljastaessa totuuden itsestään rempseästi viskipullo kädessä näyttävällä varrellaan ympäri lavaa hurjastellen miehistä tuli statisteja lavan reunalle ja jo tuhansia lapsia maailmaan saattaneesta Emilia-Elinasta profeettamaisia tuomioita maailman menosta lausuva vakavahenkinen teologi.
Jokaisen luonteenpiirteen Mattila esitti täydesti heittäytyen tavalla, jota Kansallisoopperassa saa harvoin kokea. Laulaja ja näyttelijä – Mattila tosiaan on niitä molempia. Onpa hän säilynyt luonnonlapsenakin. Karita Mattila jätti oopperan kaikki mieshahmot varjoonsa; hänen vahva ja jopa ”eläimellinen” feminiinisyytensä tuntui pelottavan joitakin mieslaulajia.

Aida Suomen Kansallisoopperassa. Ohjaus Georg Rootering, koreografia Marilena Fontoura, musiikinjohto Stefano Ranzani, lavastus Bernd Franke.

julkaistu Kulttuurivihkot 4/5-2012

Sunday, October 14, 2012

Nainen kulttuurienvalisilla lihamarkkinoilla - Rajanylityksia on ilmestynyt

Rajanylityksia kansainvalisilla lihamarkkinoilla



Ivan Rotta: Kädessäni on lyhytproosakokoelma ”Rajanylityksiä”, jonka tekijästä en tiedä kuin nimen ja teosluettelon. Voitko selventää, kuka olet?
Rita Dahl: Olen äärimmäisen vapaa taiteilija, eli kirjailija-sopraano-toimittaja. Maallista tietoa minusta: koulutukseltani olen valtiotieteiden ja filosofian maisteri. Toimittajan/kriitikon töitä vuodesta 1993, sekalaisia kirjallisuusalan töitä vuodesta 1997 lähtien. Valtionhallinnon harjoittelun tein ulkoministeriön kulttuuriosastolla, mutta sitten ajauduin toiselle raiteelle ja päädyin taiteen pariin. En poissulje menoa politiikkaankaan; toista kertaa kunnallisvaaliehdokkaana, nyt Vasemmistoliiton riveissä. Ensimmäinen kerta parikymppisenä oli hairahdus. Julkaisut: viisi runokokoelmaa, viisi tietokirjaa, kaksi toimitustyötä, yksi käännös, satoja artikkeleita ja asiantuntijajuttuja sekä muita juttutyyppejä. Toivon mukaan minut löytää vielä joskus oopperan lavaltakin.

Ivan Rotta: Käsittääkseni kokemusta on myös kansainvälisestä toiminnasta, mutta aikaansaannokset ovat jääneet epäselväksi.
Rita Dahl: Esiintymisiä runoilijana ja/tai sopraanona, residenssioleskelua, sananvapausjärjestön varapuheenjohtajana kokouksissa. Ensimmäisen esiintymismatkan tein 2005 Siperian Hantij-Mansinskiin; esiintymisiä Romaniassa, Italiassa, Saksassa, Portugalissa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Senegalissa, Nigeriassa, Egyptissä, Turkissa, Kirgistanissa. Olen asunut Portugalissa ja opiskellut Lissabonin klassisessa yliopistossa useaan otteeseen. Olen viettänyt pidempiä aikoja myös Brasiliassa ja Meksikossa. Matkoilta on saatu lukuisa määrä kavereita, kollegoita ja kontakteja ympäri maailmaa.
Aikaansaannoksia: keskiaasialaisten naiskirjailijoiden ja kansainvälinen kirjailijoiden yhteisantologia ”Kyltymätön uuni” (Like 2007, toimitustyö), suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden suomen- ja englanninkielinen yhteisantologia (toimitus ja projektin koordinointi) Suunnattomien rahamäärien ker(j)uu ja tilaisuuksien järjestäminen sananvapausjärjestö PENin varapuheenjohtajana 2007–2009 ja naiskirjailijakomitean vetäjänä.

Ivan Rotta: Emansipaatio vaikuttaa uusimman kirjasi yhdeltä keskeiseltä teemalta. Mitä se merkitsee sinulle henkilökohtaisesti ja etenkin käytännössä?
Rita Dahl: Täydellistä vapautta toteuttaa itseään juuri niin kuin itse haluaa kaikilla elämänalueilla. Riippumattomuutta muiden mielipiteistä, yritystä riippumattomuuteen. Valmiutta kritiikkiin ja tarvittaessa jopa vastarintaan arkisia tai suurempia epäkohtia kohdattaessa (muun muassa alkuperäisväestöjen kielten ja kulttuurien alistettu asema). Oikeustaistelijaksi ryhdyin jo noin kuusivuotiaana, eli perinteet on pitkät, ja yhteisiä kokemuksia riittää esimerkiksi Brasilian tai Meksikon alkuperäiskansojen kanssa.

Ivan Rotta: Suomalaiset matkustelevat ahkerasti, he puhuvat keskenään suomea aulabaareissa, allasbaareissa ja rantabaareissa avartaenrohkeasti maailmankatsomustaan. Mitä sinä olet oppinut ulkomaanreissuilla?
Rita Dahl: Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä torakan eliminoimisesta alkoholin juomiseen, kontrolloituun hullutteluun ja byrokratian rattaista selviämiseen sekä oman pään vaihtamiseen (eri kulttuurit vaativat erilaisia päitä). Olen tutustunut lukemattomiin kiinnostaviin taiteilijoihin ympäri maailmaa ja kääntänyt runoilijoista kiinnostavimpia, muun muassa Belo Horizontessa asuvaa runousaktivisti Wilmar Silvaan, jonka ”Säröjä purppuranpunaisessa järvessä” -kokoelman olen kääntänyt. Samoin olen kääntänyt monia matkoilla tapaamiani brasilialaisia ja portugalilaisia runoilijoita joidenkin runojen verran. Minulla on erikoisempiakin kohtaamisia Etelä-Meksikossa mm. kolmannen sukupuolen edustajien kanssa, Kyproksen Lefkellä elin sufitemppelissä samalla ruokavaliolla kuin muut vieraat (vain rukoukset puuttuivat) ja tapasin profeetta Mohammedin viidennen ja viimeisen seuraajan. Pidin sufeja sekä vangittuina (rukoushetket) että vapaina (rakkaudelliset tunteet kaikkia kohtaan), mutta en voisi kahlita omaa identiteettiäni moisiin rukoushetkiin. Laululla tavoittelen kenties yhteyksiä korkeammallekin taholle.
Minun matkailuni ei ole extreme-tyylistä, vaan eräänlaista antropologista tutkimusmatkailua koko ajan omaa identiteettiä ja olemista vasten peilaten.

Ivan Rotta: Mitä oppimista hyväosaisilla suomalaisilla on paikallisilta kulttuureista silloin, kun uskaltautudaan turistirysän ulkopuolelle, kuten esimerkiksi sufitemppeliin?
Rita Dahl: Korjaus: ”hyväosainen” olen kenties koulutukseni osalta, muuten olen toteuttanut enimmäkseen täysin omaa luovaa sisintäni ja jättänyt ulkoiset suoritusvaatimukset vähemmälle: tällaiseen itsensä toteuttamisen tarpeeseen ei ole säännöllinen palkkatyö sopinut. Olen siis syntynyt itsensä työllistäjäksi ja taiteen tekijäksi ja tulen päivittäin toimeen tavalla, jota enemmistö pitää epätoivottavana ja vaikeana. Paljon helpompaa ja välttämätöntä, suoranainen tapa hengittää maailmaa se minulle on ollut.
Eri kulttuureista ja niiden edustajilta saa kulttuurisia vaikutteita (kulttuuri laajassa mielessä ruoasta musiikkiin ja muihin taiteisiin), selityksiä kielten hienouksiin ja koukeroihin sekä sanastoon (brasilianportugali eroaa portugalinportugalista).

Ivan Rotta: Ollaanko tarinoissa tekemisissä enemmän länsimaalaisten vai paikallisten kulttuurin edustajien kanssa?
Rita Dahl: Kirjassa on usein länsimaisia kertoja, jotka kohtaavat paikallisia ihmisiä, eli kyse on aidoista kulttuurienvälisistä kohtaamisista.

Ivan Rotta: Miten erilaiset kulttuuriset vaikutteet näkyvät ”Rajanylityksissä”?
Rita Dahl: Monet tekstit sijoittuvat maihin, joissa olen käynyt. Loput tulkinnat jätän lukijoille ja kirjallisuuden rakastajille, koska en tekijänä halua lyödä lukkoon tulkintoja, luoda suljettuja tulkintoja (vaikka tiedän omat kirjoittamisen päämääräni kirjassa).

Ivan Rotta: Missä määrin tarinat ovat tapahtuneet omalle kohdallesi?
Rita Dahl: Odotin kysymystä, mutta enemmän (keltaiselta) lehdistöltä, joka on riipinyt otsikoita viime vuosina yleistymässä olleesta ns. fiktion kaapuun puetusta paljastuskirjallisuudesta. Kirjailija kirjoittaa fiktiota, ei esimerkiksi dokumentaaria, ja käyttää materiaalina yleensä omia kokemuksiaan mielikuvitukseen sotkettuna ja itsestään etäännyttäen. Kirjailija saa loputtomasti valehdella, väärennellä ja muokata mielensä mukaan ja luoda mieleisiään persoonallisuuksia. Pessoalla – jonka heteronyymeistä tein kirjallisuuden graduni – oli jonkun arvion mukaan jopa satoja persoonallisuuksia, joista ensimmäisen, Chevalier de Pas´n hän olisi keksinyt kuusivuotiaana.
Armas Alvari on käyttänyt jossakin yhteydessä sanaa 'faktio' kuvaamaan fiktiota, jonka lähtökohdat ovat todellisissa tapahtumissa, esimerkiksi sanomalehtien uutisotsikoista syntyneissä tarinoissa. Tieto- ja kaunokirjailijana termi viehättää minua. Kirjailija kuitenkin haalii materiaalinsa aina monesta eri lähteestä, eikä ole olennaista ruveta laittamaan häntä vastaajaksi oikeuteen omasta asiastaan. Fiktio on ylätermi, joka kattaa kaikenlaisen fiktion, ja mikäli kirjailija ei halua, hänen ei tarvitse ruveta erittelemään tarkemmin omaa sijoittumistaan.

Ivan Rotta: Mistä tässä kirjassa on siis tiivistettynä kyse?
Rita Dahl: Nainen kulttuurienvälisillä lihamarkkinoilla miehisen halun lävistämänä. Matkailu tapana irtaantua ja kiinnittyä itseen tiukemmin. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ihanuus ja kauheus.

Ivan Rotta: Onko tämä feministinen manifesti?
Rita Dahl: Olen feministi niin kauan kuin naiset ovat eräs maailman heikoimmista ihmisryhmistä, niin kauan kuin miehen euro on länsimaisessa työelämässä 70 senttiä ja niin kauan kuin naiset joutuvat kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja oikeuttamatonta alistamista tai joutuvat ihmiskaupan tai sellaisten kauheuksien uhreiksi, joita me länsimaiden ”hyvinvointilellikit” emme edes kykene kuvittelemaan. Olen kuitenkin ”radikaalifeministin” sijaan eräänlaisen ”ihmisyysaatteen” kannattaja: kuka tahansa sukupuolesta riippumatta on luotu toteuttamaan itseä ja toisia ihmisiä kunnioittavaa ihmisyyttä kaikessa toiminnassaan ja vuorovaikutuksessa. Nämä normit ovat universaaleja eivätkä kulttuurikohtaisia. Kulttuurikohtaisuudessa usein perustellaan ”ihmisyysnormista” poikkeamista ja suoranaista sikamaista käytöstä. Kyse ei ole kuitenkaan voi olla antropologisista eroista. Tiedän, että ajatukseni edellyttää mahdollisesti eräänlaista ihanneihmisyyttä, eikä siksi toteudu aina todellisessa elämässä. Väitän, että kuitenkin nainen on heikoin osapuoli ja itsensä ja miehen monin eri tavoin uhriuttama, ja joutuu kärsimään monentasoisesta väkivallasta ja alistamisesta.

Ivan Rotta: Toimiiko ”Rajanylityksiä” sillanrakentajana vai -polttajana?
Rita Dahl: Kumpaakin. Sillanrakentamista eri kulttuurien ja kielten välillä tavoitellaan uteliaalla, avoimella, tarkkailevalla katseella, joka haistaa haut, maistaa maut, tuntee värit, aistii muutoksen itsessään. Sillanpolttaja, koska kulttuurienväliset kohtaamiset eivät ole ainoastaan miellyttäviä: niihin liittyy väärinymmärryksiä, yrityksiä ymmärtää, ristiinkommunikaatiota, kohtaavaa ja kohtaamatonta kommunikaatiota, joka liittyy yksilöiden erilaisiin oletettuihin haluihin, jotka eivät olekaan todellisia vaan kuviteltuja. Tässä tulee peliin jopa (maskuliininen) väkivalta: se mitä ei saa vapaaehtoisesti, on yritettävä ottaa pakolla.

Ivan Rotta: Millainen tarinoiden naiskuva tarkemmin ottaen on?
Rita Dahl: Toisaalta länsimaisen vapautunut eli pienehkön mutta paikallisesta näkökulmasta suurten rahavarojensa varassa matkaileva turisti, joka katselee uutta ympäristöään osin vapautuneesti, osin kulttuurinsa vangitsemana. Olemme kaikki kulttuurimme vankeja, vaikka voimme osin vapautua kahleistamme ainakin pintapuolisesti vieraissa kulttuureissa matkaillessamme. Tämä ominaisuus on ylisukupuolellinen, eikä vain naisiin liitettävissä, kuten ei hyvyys tai pahuuskaan.

Ivan Rotta: Minkälaisen roolin ennakkoluulot saavat tässä kirjassa?
Rita Dahl: Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat kirjan materiaalia hyvässä ja pahassa: niiden varassa me ”länsimaiset hyvinvointivaltion” kasvatit etenemme elämässämme. Niille rakennamme usein sekä puheemme että havaintomme. Ennakkoluuloista, joita media tehokkaasti ruokkii ja uusintaa, tulee jopa olemassaolon tapa. Näitä uusinnetaan, näillä leikitään, romutetaan ja jopa vahvistetaan.

Ivan Rotta: Ehkäpä paria yksittäistapausta lukuun ottamatta, tarinoiden miehet... sanotaanko, että ne yllättävät suurella samankaltaisuudellaan. Eikö kansien välissä ole yhtään hyvää miestä?
Rita Dahl: Tarinoiden miehet ovat kieltämättä aikamoisia sikoja.

Ivan Rotta: Kun siat on raahattu feminististä teloitusseinää vasten, saa käsityksen, ettei hyviä miehiä ole olemassa.
Rita Dahl: Totta kai on, onhan meitä hyviä ja pahoja naisiakin, ihmiset edustavat koko sateenkaaren kirjoa, mutta tähän kirjaan he eivät kuulu. Kirja on tavallaan poliittinen viesti ihanteellisen ihmistenvälisen vuorovaikutuksen puolesta.

Ivan Rotta: Missä määrin haluat provoisoida ”Rajanylityksillä”?
Rita Dahl: Ihmistenvälinen arkikommunikaatio on muuttunut aika suurelta osalta provosoinniksi ja ironiaksi ja tähän lienee osasyynä tunteiden pelko ja torjuntakin. Kirjassa simuloidaan tätä. Aitoja kohtaamisia ei ole, on vain ohipuhuntaa, väärinymmärryksiä.

Ivan Rotta: Mihin ”Rajanylityksiä” voisi verrata, vai onko sillä kirjallisia esikuvia?
Rita Dahl: Ei oikeastaan ole esikuvia, ehkä haluaisin kuitenkin teksteistäni löytyvän vaikutteita maagisesta realismista. Toivon, että teoksessa on onnistuttu aikaansaamaan ns. tekstihybridejä, jotka liikkuvat esseen ja proosan sekä erilaisten ismien rajamailla ja jotka tuovat jotakin uutta perinteiseen koivuklapiproosaan. Toki kirjassa on jotakin kaikille, myös koivuklapiproosan ystäville.

Thursday, October 04, 2012

Ehdokas 568 kaivosteollisuudesta












 Olen myös MTV3:n vaalikoneessa, mutta en saanut linkkiä sivulleni tänne.


Rajanylityksiä


Rita Dahl: Rajanylityksiä

Tosiaan: lupasin palata tänään Rita Dahliin, jonka ”Rajanylityksiä” ilmestyy ensi viikolla, Aleksis Kiven päivän jälkeen torstaina. Lyhytproosakokoelman avaustarinasta löytyy pieni viite siihen, mistä aamun biologian oppitunnissa ja Valdésin "Fidelfiktiossa on kyse: ”[...] välähti pimeässä ja saastaisessa tyrmässä riutuva langanlaiha vanki, kuva, jonka nosti mieleeni ennen lähtöä lukemani Kuuba-aiheiset artikkelit, joissa yksityisjournalistit ylistivät maan erinomaista terveydenhuoltoa ja toimivia sosiaalipalveluita. Vähemmistöt, syrjityt ja muut toiset eivät nousseet otsikoihin.” (”Rajanylityksiä”, 14) 


Dahlin teos ei käsittele ko. aihetta sen enempää. Tarinoiden sisältöön ehtii palata myöhemmin, joten nyt muutama sana tutuille ja tuntemattomille Vantaalla syntyneestä kirjailijasta ja vapaasta toimittajasta, jonka runoja on käännetty kymmenelle eri kielelle. Niitä on julkaistu kirjallisuuslehdissä ja -antologioissa niin Suomessa kuin ulkomailla. ”Elämää Lagoksessa” ilmestyi venäjäksi vuonna 2009 (Iskender). 

Dahl on edesmenneen Neliö-kulttuurilehden perustaja ja Tuli & savu -runouslehden entinen päätoimittaja. Hän on toiminut myös Suomen Pen-klubin varapuheenjohtajana 2006–2009 ja naiskirjailijakomitean vetäjänä 2005–2009, jolloin hän oli muun muassa koordinoimassa elokuussa 2007 järjestetyn Suomen PEN:in Keski-Aasian naiskirjailijakokousta. 

Ensi viikolla ilmestyvään lyhytproosakokoelmaan on tallentunut vaikutteita, näkemyksiä ja kokemuksia matkoilta ja kirjallisuustapahtumista ympäri maailmaa: Biškekistä, Petroskoista ja Hanti-Mansijskista, Neptunista ja Curtea de Argesista, Lagosista, Coimbrasta, Aleksandriasta, Senegalista, Cartagenasta, Rio de Janeirosta, Belo Horizontesta, México Citystä ja Oaxaca de Juárezista. 

Rita Dahlin runokokoelmat
Kun luulet olevasi yksin. Helsinki: Loki-kirjat, 2004.
Aforismien aika. Helsinki: Kirja kerrallaan, Nihil Interit, 2007.
Elämää Lagoksessa. Helsinki: ntamo, 2008.
Aiheita van Goghin korvasta. Ankkuri, 2009. 
Bel canto nieriöille. Kesuura, 2010. 2. painos 2012. 

Tietokirjat
Tuhansien portaiden lumo. Kulttuurikierroksia Portugalissa. Helsinki: Avain, 2007. 
Kuvanluojat. Nuorena kuolleet kuvataiteilijat, 2000-luvun esikoisrunoilijat ja koko pallon kirjailijat. Helsinki: Kesuura, 2009.
Suomettunut sananvapaus. Erottaja-sarja. Vantaa: Multikustannus, 2009.
Savukeitaan matkaoppaat. Rio de Janeiro, Salvador ja muu Brasilia. Turku: Savukeidas, 2011.

Lisäksi Dahl on ollut toimittajana teoksissa Kyltymätön uuni (Like, 2007) ja Minttutoffeen onni (Palladium-kirjat, 2012). Hän on suomentanut myös Alberto Pimentan ”Kivenheittopelin” (Palladium, 2009). Runot on poimittu valikoimasta ”Jogo das Pedras”.


Rita Dahlin blogiArjentola