Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Saturday, June 30, 2012

Pistinherkkä taiteilija



Tekoja vastaavat sanat - syystä pistinherkkä taiteilija

Luomistyö on jatkuvaa tasapainottelua yksinäisyyden, erillisyyden sekä vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän välillä. Eristäytymisen vastapainona ovat toiset ihmiset, heidän tarinansa, erilaiset tekotapansa ja taiteelliset motiivinsa.  Orgaanisuuden periaatteiden mukaan kaikki muuttuu potentiaaliseksi materiaaliksi. Siksi kaikki muut taiteilijat ja residenssivieraat alkavat hedelmöittyä päässäni. Heistä irtaantuu kallisarvoista siitepölyä, jonka tekijähenkilö vastaanottaa ja muuttaa taiteeksi, toivon mukaan artefaktiksi, esineeksi. Varmasti näytän usein yksinäiseltä ja työhöni paneutuneelta työmaanikolta, mitä olenkin, mutta tuntosarveni ovat jatkuvasti avoinna kaikkiin ilmansuuntiin selässänikin ja vastaanottavat muista lähteviä signaaleja. Tekijän kannalta hyvin tärkeä raja kulkee tietoisuuden ja alitajunnan välillä. Jokaisesta yksilöstä säteilee materiaalia, joka antaa aiheen tiedostavalle tai tiedostamattomalle kirjoitukselle.

Saattaa kuulostaa jopa hieman skitsofreeniseltä, ja sen ominaisuuden sallin kulttuuripoliitikoille. Provosoiva puhe on heidän monopoli- ja erityisosaamisaluettaan: harmillisinta on, että poliitikot luulevat puheellaan olevan vaikutusta älykkäisiin tekijöihin. Turhaan luulevat. Tekijällä on sukupuolikin, mutta kirjoituksen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Silti ajaudun aina lopulta näihin esteettis-poliittisiin pohdintoihin siksi, että kirjallisuus ei lopulta ole erillään muusta maailmasta. Sillä on tehtävänsä ja hyvää taidetta on kautta aikojen palkittu ja ylistetty.

Poliitikkohenkilöt taiteessa sen sijaan herättävät jatkuvasti saman kysymyksen: pitäisikö heidän keskittyä nimenomaan omaan ydinalueeseensa ja jättää taide muiden ihmisten haltuun. Mistä kertonee se, että hyvin monet ihmiset haluaisivat kuulla erityisesti sen, mitä minä ajattelen heistä. Osa näistä ihmisistä tietää täysin omat tekemisensä tai tekemättä jättämisensä, osa on täysin viattomia ohikulkevia taiteilijoita. En tunnusta olevani meedio, enkä Jeesus Kristus (jollaisena minua on pidetty tiettyjen väärintekojen perusteella), mutta olen taiteilija, jolla on hyvin herkkä intuitio ja erinomainen oikeustaju. Intuitiota on suojeltava erityisen hyvin. Muiden hedelmöittämänä saatan sanoa kaiken tämän ääneen.
Italia on siitä kummallinen maa, että se tuo yhteen ali- ja ylitajunnan, jotka tavallisesti sijaitsevat eri paikoissa ja joita tarvitaan orgaaniseen kirjoitukseen. Italiassa on mahdollista myös viimeisestä suomettuneisuuden rippeestä luopuminen ja täydellinen vapaan jazzin periaatteiden noudattaminen: kaasu pohjaan ja eteenpäin kohti jyrkännettä. Puhun siis tekstistä, henkiriepuni on minulle hyvin kallisarvoinen. Kaunokirjallisuuden kannalta olen kuitenkin ihanteellisessa paikassa. Olen joutunut vapaaehtoisen joukkoraiskauksen uhriksi ja sen tuloksia raportoin tekstissäni.
Tajuntoja on joskus suojeltava liioilta ulkoisilta vaikutteilta. Taiteilijan pään on uskallettava olla tarpeeksi itsellinen ja muista riippumaton. Liiat ulkoiset virikkeet voivat johtaa oikosulkuun, sähkökatkoon tai muuhun vaaralliseen tekniseen vikaan. Kärpäset ja muut tuntemattomat, uudenlaisilla pistimillä varustetut hyönteiset pörisevät matkallaan ikkunasta sisään ja toisesta ulos. Niiden pistoksista tulee normaali paise. Uutta on, että paise tulehtuu heti. Kaikesta huolimatta maailma on leikkikenttäni ja leikin aivan missä tahansa maalta kaupunkiin maasta, kielestä, kulttuurista tai pistinherkkyydestä tai sanojeni suoruudesta välittämättä.

Saturday, June 23, 2012

Rajojenylityksiä

Ennakkotiedote lehdistölle

Rajanylityksiä-esikoisproosateos ilmestyy syksyllä, kustantaja Ivan Rotta: "Vantaalla asuvan/vantaalaisen Rita Dahlin (s. 1971) Rajanylityksiä-teoksen tyylilajit vaihtelevat tunnustuksellisesta esseestä naturalistiseen proosaan, impressionistisista kuvista reportaasiin, sekä surrealismista parodiaan ja ironiaan.

Monia tarinoita yhdistää seksuaalisesti yksipuoleisesti latautuneet kohtaamiset: n...aisia pidetään punaisena vaatteena tai keltaisena lihana. Sukupuoli on leima. Pyrkyrit himoitsevat naiskirjailijaa Siperiassa ja meksikolainen talonmies kirjailijavierasta Oaxacassa. Öljypohatta yrittää ostaa matkailijan Egyptissä ja nuori mattokauppias järjestötyöntekijän Turkissa. Entä mikä on kalastaja italialaisella bussipysäkillä, tai aristokraattisen perijän rooli Pariisin Hiltonissa?

Teoksessa ylitetään intimiteetin lisäksi kielten ja kulttuurien, ruumiin ja sielun rajoja. Nigeriassa kohdataan koruton todellisuus, Romaniassa tajunnan räjäyttävä maailma, Brasiliassa ihmeellinen saari ja Karibian yössä diktatuurin varjoa kantava kollega.

Dahlin esikoisproosateos osoittaa, kuinka rajojen ylittäminen ja toisenlaisuuden kohtaaminen avaa silmät ja vapauttaa ennakkoluuloista. Kun matkailu muuttuu läpikulkemiseksi, tavaksi olla maailmassa, se mahdollistaa henkisen kasvun ja kehityksen. Aiemmin Dahlilta on ilmestynyt runokokoelmia, tietokirjoja ja käännöksiä."

Thursday, June 14, 2012

Nonna ja leikkaamaton ruoho


Parvekkeenovelle kävelee ryppyinen nonna rollaattoriin nojaten ja iloisesti hymyillen. Nonna esittää itselleen muistutuksen, että ruoho seinän vieressä on leikattava. (Olemme sisällä ja ruohon kasvaa korkeintaan kukkaruukuissa ja vain hyvin villissä mielikuvituksessa olohuoneen ikkunan vieressäkin. Nonnalla on realismi vähän hakusessa, hän on vahvasti suuntautunut surrealismiin tai dadaan tai sitten hänen muistinsa vain temppuilee ja leikkaa menneisyydestä mieluisimmat palapelinosat. Kai ruohonleikkuuvelvollisuus on elintärkeä asia muistettavaksi joillekin). Marina selventää, että mummilla on ilmeisesti aika pitkälle edennyt Alzheimer ja sillä vakavuudella hänen puheisiinsa pitää suhtautua. Tämä on huomattu viimeistään ruohonleikkuukohdassa. Ennen sitä puheet kuulostivat aika järjellisiltä. Nonna uppoaa välillä autistisiin mietintöihin painaen päänsä alaspäin, mutta autistinen mietintö lienee tuttu kenelle tahansa taiteilijahenkilölle.

87-vuotiaan auktoriteetilla nonna antaa meille nuoremmille elämänohjeita. Minua hän kehottaa olemaan menemättä koskaan naimisiin. Näin toki toimisin joka tapauksessa. Jostakin syystä nonna alkaa myös turista alakerran naapuristaan, josta hän ei pidä ollenkaan. Heidän välilleen on syntynyt ilmeisesti joku riita, jonka syytä en tarkalleen tiedä. Vilpittömyys on hyvä ominaisuus, jota italialaiset eivät (eikä juuri mikään kansa totta puhuen) varmaan aina harrasta, mutta ilmeisesti läsnäoloni on antanut virikkeen juuri sellaiseen ilmaisuun.
Jotakin poikkeuksellista minussa täytyy olla, koska saan ihmisissä anarkismin kukkimaan. Esimerkiksi japanilainen naissäveltäjä Michiko on hauska kulttuurienväliolento, joka ei puhu englantia kuin kielioppikirja, mutta keksii hyvin luovia ratkaisuja haasteellista luovimista vaativissa tilanteissa. Joissakin lapsenomainen anarkismi kukkii eri syistä luonnollisesti, toiset eivät ole ehkä tienneet edes sellaisen puolen itsessään olevan olemassakaan. Enemmistön elämä menee taisteluun arkisesta selviytymisestä. En koe maailman jakautuneen säntillisiin päivätyöntekijöihin ja outoihin prekaareihin pelkästään täällä, vaan oikeastaan kaikkialla.

Tuesday, June 05, 2012

Arte Studio Ginestrelle, Umbria


Ginestrelle

Kaupunkilainen kai unelmoi tai on yksinkertaisesti jättänyt taakseen menneen elämänsä. Illuusio on luotu aidosti vanhojen huonekalujen avulla. Rikkinäinen olkituoli ja öljylamppu, huoneen ainoalla kirjahyllyllä italiankieliset kirjat, joista ensimmäisenä silmään pistää Il Paradisi della Droga, Isaac Asimov, Montagun Il Tatto, Rudolf Steiner. Valokuvassa on hyvin laiha nuori meikattu nainen jonka muuten alaston yläruumis on peitetty punaisella vaatteella. Silmät on rajattu vahvalla kajalilla, on kuin nainen olisi lähdössä lentoon, mutta ei aivan tiedä siipiensä toimintatapaa. Kenties hän odottaa inspiraatiota? On vaikea sanoa tarkalleen, kuva jättää tilaa mielikuvitukselle.

Italia herättää alitajunnan, sanotaan, mutta suuri osa hokemista osoittautuu ajan mittaan tosiksi. Minun ei pitänyt kirjoittaa koko Italiasta, mutta tässä sitä taas hypitään iloisesti kuin italialainen rotukoira jokaisen tuntemattoman kimppuun rapsutusta odottamaan. Metodini on seuraava: annan mennä ja painan jarrua vasta sitten, kun on aivan välttämätöntä hengenvaarallisen onnettomuuden ehkäisemiseksi. Yhdestä ajatuksesta seurasi toinen ja lopulta tuloksena oli hallitsematon sekametelisoppa, jota koko kirjallisuus oikeastaan on. Jopa puristien kohdalla tapahtuu sellaista, että maa sysää heidät liikkeelle.  En aio sensuroida yhtään ajatusta, koska se johtaa vain suomalaiseen rationalismiin.

Tämä kaikki sai alkunsa siitä, että minun piti mennä päiväunille, mutta sen sijaan ajauduin tutkimaan kirjatasannetta, löysin salaperäisen valokuvan ja kasan kirjoja, jotka synnyttivät monia ajatuksia, muistoja ja mielleyhtymiä: perinteisesti kirjallisuuden materiaaliksi ajateltuja asioita. Jopa aamuinen kävelyretki näyttää tapahtumia vasten tärkeältä ja tarkoituksenmukaiselta.

Puristeja meillä on julkaistu kautta aikojen, virkamieskirjoitusta löytyy virkamiesten lisäksi virkamieskirjailijoilta. Tulin Assisiin kai siitäkin syystä, että saisin vapautua minästä, jota en muualla voi hylätä. Vaikka ei omistaisi arkiminää, täydellinen läpinäkyvyys on mahdotonta omissa kuvioissa. Täällä olen valmiiksi persona non grata, ei-kukaan, hajuton, mauton ja ominaisuudeton, sellainen kuin suomalainen yleensä turvallisessa tyhjiössään, jonka onneksi sain mahdollisuuden heti hylätä.

Rapsutusviittaus syntyi siitä, että tapasin koiria läheisillä hiekkateillä suoritetulla aamukävelyllä. Ystävällinen maalaismies tervehti iloisesti huutaen; sellaisia maalaisten kerrotaan usein olevan. Täysin tosi hokema, ihan kuin minun pitäisi testata suomalaisuuttani joka hetki. Kaikkien ei täydy, mutta oma olemassaoloni vahvistuu jos tiedän vahvasti mitä en ole enkä koskaan voi olla ja mikäli voin pohtia asiaa jatkuvasti peilipintaa vasten, varten.

Montagun kirjassa kerrotaan kuinka tärkeä on kosketus. Il tatto on tietoisuutta koko ruumiin läsnäolosta. Halaus, hyväily: koskettamisen tapoja on monia, tärkeintä on ele, koska iho kykenee myös inhoon. Kosketuksen avulla parannutaan levottomuutta aiheuttavasta todellisuudesta. En ole varma todellisuudesta, levottomuutta voi aiheuttaa myös epätodellisuus. On vaikea sanoa tarkasta järjestyksestä. Täällä aion ottaa kiinni jokaisesta langasta, ajatuksesta, jonka mikä tahansa minulle tarjoaa. Suomessa on toisin, järjestyneemmin, vaikka kopinottorohkeus on aina erottanut minut muista. Suhteeni kosketukseen on aina ollut toisenlainen kuin useimmilla ympärillä näkemilläni suomalaisilla aivan samalla tavalla kuin puhumiseen. Halaan, jos siltä tuntuu, enkä pidä puhettani samanlaisessa karsinassa kuin suomalaiset

Jos tämä teksti haluaa jotakin todistaa, olkoon se tosiasia, että kirjallisuuden tuottamiseen ei tarvita vuosien tuskaa, kärsimystä tai iloa. Kirjallisuus syntyy kaikkialla, minne kirjoittava minä matkustaa. Jokaikisessä paikassa, joka herättää henkiin aivotoiminnan. Suomi on minulle kuollut maa, kuolemaa aiheuttava maa ja suomalaiset ovat kenties epäluuloisin kansa, jonka tiedän. Nyt kaikki nämä rajat ylittäneenä sanon sen teille suoraan: herätätte minussa korkeintaan suuria myötätunnon tunteita arkisessa realismissanne, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Olkoon tämä teksti – mikä ikinä sen lopullinen muoto tuleekin olemaan – joka tapauksessa kirjailijan kirje vastaanottajalle. Kuvittelen vastaanottajaksi kirjallisuudesta inspiroituvan Suomen kansan, mutta tarpeen vaatiessa olen valmis luopumaan oletetusta vastaanottajasta ja kuvittelemaan tilalle toisen.

Arte Studio Ginestrelle sijaitsee kahdentoista kilometrin päässä Assisin kaupungista, joka tunnetaan fransiskaanien esi-isästä Fransiskus Assisilaisesta. Tässä oli hallussani oleva järkiperäisin tieto kyseisestä residenssistä. Toki tietoa olisi lisääkin, mutta tunnetun lauseen mukaan se ei tee onnelliseksi. Eikä ole tähän mennessä tehnytkään, mutta alitajunnan polut lähtevät aina keriytymään jonnekin, jos sen sallii niille, eikä maalia tiedä koskaan kovin tarkasti. Arvailla voi aina, mutta arvaus ei välttämättä osu napakymppiin, ei edes lähelle.