Luonto vai pyhä kasvu?


Luonto vai pyhä kasvu?

RITA DAHL

Tapahtui niin, että marraskuun alkupäivinä Talvivaaran kipsisakka-allas rikkoontui ja sieltä valui kymmeniä tuhansia kuutioita erittäin myrkyllistä jätevettä läheiseen ojaan ja lähijärviin.

Kipsisakka-altaan 20 gramman ja 5 000 kuution vuoto tunnissa merkitsee sataa kiloa nikkeliä. Ympäristöluvan mukaan nikkeliä saa päästä vesistöön 900 kiloa vuoden aikana. Määrä on ylitetty jo moninkertaisesti yhdessä päivässä. Mikä on tuhojen hinta ja niiden vaikutus luontoon? Miten kaivostoiminnan riskejä voi torjua?

Kaivosveroa ovat kannattaneet monet eri puolueita edustavat ihmiset. On väläytelty myös mahdollista uutta valvontaviranomaista, joka valvoisi ympäristöviranomaisia.
Kaivosverolla voikin ehkäistä muun kuin uraanipohjaisen kaivosteollisuuden vaikutuksia. Myös tarpeeksi laadukkaalla rakentamisella on merkitystä, kuten Talvivaara osoittaa. Kaluston pitäisi kestää satoja, ei kymmeniä vuosia.

Suuren yleisön huomio kiinnittyy helposti vakaviin onnettomuuksiin, ja syrjään jää se tosiasia, että uraanipohjaisesta kaivostoiminnasta syntyy päästöjä, jotka säilyvät luonnossa satoja vuosia. Lisäksi uraanikaivosten lähellä sijaitsevat pinta- ja pohjavedet ovat usein saastuneita. Uraanipohjaisen teollisuuden riskejä on melkein mahdoton torjua edes rahastoilla tai veroilla.

Ympäristöä rasittava tuotantotapa

Ely-keskusten työntekijät ovat valittaneet tekevänsä lupapäätöksiä vaillinaisen tiedon varassa. Pitäisikö heidän penkoa myös omatoimisesti asioita? Vakava ongelma ovat myös kytkökset viranomaisten ja kaivosyhtiöiden välillä.

Kainuun ely-keskuksen nykyinen ylijohtaja Kari Pääkkönenvastasi GTK:n mineraaliteknologian laboratorion integroimisesta vuosina 2004–2006. Tuolloin käynnistyi EU-rahoitteinen uusia bioteknisiä prosesseja etsivä Bioshale, joka vaikutti merkittävästi Talvivaaran käynnistymiseen. Talvivaaran bioliuotukseen perustuva tuotantotapa on rasittanut erityisesti ympäristöä.

”Ei ongelma Sotkamolle”

Kaivosteollisuutta koskevia kommentteja on vaikea saada sekä viranomaisilta että kunnanjohtajilta. Haastattelin alkusyksystä Sotkamon kunnanjohtaja Petri Kauppista, jonka mukaan Talvivaaran tilanne oli tuolloin kunnossa eikä kunnalla ollut ongelmia matkailun ja kaivosteollisuuden yhteensovittamisessa. Kauppinen ei vastannut koskaan tarkistuspyyntöön.
Kunnanjohtajat eivät edellytä itseltään erityistä asiantuntemusta kaivosteollisuudesta; he luottavat ely-keskusten arvioihin ja yhtiöiden käyttämiin konsultteihin.

Kaivosten työllisyysvaikutus ei ole osoittautunut yhtä suureksi kuin alun perin arvioitiin, eikä sen osuus BKT:stäkään päätä huimaa. Osa työntekijöistä on ulkomaista halpatyövoimaa.



Geologian tutkimuskeskus (GTK) alkoi etsiä yhteisin verovaroin mineraaleja pohjoisesta maaperästä jo 1960-luvulla. Kansallinen luonnonvarastrategia on laadittu vuosikymmenten aikana.

Monet Latinalaisen Amerikan maat, kuten Bolivia, ovat kansallistaneet tärkeät luonnonvaransa. Luonnonvaramarkkinansa täysin avannut Chile on poikkeus.
Kansallistamisesta on ollut hyviä kokemuksia. Kansantalous on elpynyt, verotulot ovat säilyneet omassa maassa ja luontoakin on pystytty huomioimaan paremmin. Voisiko kansallistaminen olla Suomenkin tie?

Suomen maine kansainvälisessä lehdistössä ei ole hyvä. Suomi pääsi www.mining.comin juttuun ”Euroopan parhaana kohteena kaivosteollisuudelle”. Suomi sai 73 maan vertailujoukossa alimman ja siten parhaimman tuloksen 14,63 riskimittauksissa. Australian pörssiin listautunut, Suomessakin aktiivinen kaivosyhtiö Dragon Mining pääsi hankkeillaan jutussa erityisasemaan.

World Nuclear Associationin (WNA) mukaan suurimmassa osassa nykyisistä uraanintuottajamaista on vaillinainen ympäristö- ja turvallisuuslainsäädäntö, puhumattakaan seurannasta. Uraaniyhtiöt eivät välitä läpinäkyvyydestä. Suomen uusi kaivoslaki tuli voimaan viime vuonna, mutta siinä oli edelleen vakavia aukkoja.



Comments

arjaike said…
Hei,
lähetin sinulle tärkeän sähköpostin tämän blogin yhteydessä ilmoittamaasi osoitteeseen lokakuussa, mutta en tiedä käytkö lukemassa niitä. Jos et käy usein gmail -osoitteessasi niin haluaisin vain kertoa että siellä on vastaus erääseen pari vuotta vanhaan kysymykseesi.
Jos haluat vastauksen toiseen osoitteeseen, voinet ilmoittaa siitä esim. täällä kommenteissa? En tiedä mitä muuta kautta voin sinulle vastata. En tiedä haluatko vastausta suoraan tänne kommentteihin.
arjaike said…
Hei,
lähetin sinulle tärkeän sähköpostin tämän blogin yhteydessä ilmoittamaasi osoitteeseen lokakuussa, mutta en tiedä käytkö lukemassa niitä. Jos et käy usein gmail -osoitteessasi niin haluaisin vain kertoa että siellä on vastaus erääseen pari vuotta vanhaan kysymykseesi.
Jos haluat vastauksen toiseen osoitteeseen, voinet ilmoittaa siitä esim. täällä kommenteissa? En tiedä mitä muuta kautta voin sinulle vastata. En tiedä haluatko vastausta suoraan tänne kommentteihin?
dahl said…
Hei, oletko lähettänyt meilin osoitteeseen ritdahl@gmail.com? Sinne ei ole tullut mitään.

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale