Nainen kulttuurienvalisilla lihamarkkinoilla - Rajanylityksia on ilmestynyt

Rajanylityksia kansainvalisilla lihamarkkinoilla



Ivan Rotta: Kädessäni on lyhytproosakokoelma ”Rajanylityksiä”, jonka tekijästä en tiedä kuin nimen ja teosluettelon. Voitko selventää, kuka olet?
Rita Dahl: Olen äärimmäisen vapaa taiteilija, eli kirjailija-sopraano-toimittaja. Maallista tietoa minusta: koulutukseltani olen valtiotieteiden ja filosofian maisteri. Toimittajan/kriitikon töitä vuodesta 1993, sekalaisia kirjallisuusalan töitä vuodesta 1997 lähtien. Valtionhallinnon harjoittelun tein ulkoministeriön kulttuuriosastolla, mutta sitten ajauduin toiselle raiteelle ja päädyin taiteen pariin. En poissulje menoa politiikkaankaan; toista kertaa kunnallisvaaliehdokkaana, nyt Vasemmistoliiton riveissä. Ensimmäinen kerta parikymppisenä oli hairahdus. Julkaisut: viisi runokokoelmaa, viisi tietokirjaa, kaksi toimitustyötä, yksi käännös, satoja artikkeleita ja asiantuntijajuttuja sekä muita juttutyyppejä. Toivon mukaan minut löytää vielä joskus oopperan lavaltakin.

Ivan Rotta: Käsittääkseni kokemusta on myös kansainvälisestä toiminnasta, mutta aikaansaannokset ovat jääneet epäselväksi.
Rita Dahl: Esiintymisiä runoilijana ja/tai sopraanona, residenssioleskelua, sananvapausjärjestön varapuheenjohtajana kokouksissa. Ensimmäisen esiintymismatkan tein 2005 Siperian Hantij-Mansinskiin; esiintymisiä Romaniassa, Italiassa, Saksassa, Portugalissa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Senegalissa, Nigeriassa, Egyptissä, Turkissa, Kirgistanissa. Olen asunut Portugalissa ja opiskellut Lissabonin klassisessa yliopistossa useaan otteeseen. Olen viettänyt pidempiä aikoja myös Brasiliassa ja Meksikossa. Matkoilta on saatu lukuisa määrä kavereita, kollegoita ja kontakteja ympäri maailmaa.
Aikaansaannoksia: keskiaasialaisten naiskirjailijoiden ja kansainvälinen kirjailijoiden yhteisantologia ”Kyltymätön uuni” (Like 2007, toimitustyö), suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden suomen- ja englanninkielinen yhteisantologia (toimitus ja projektin koordinointi) Suunnattomien rahamäärien ker(j)uu ja tilaisuuksien järjestäminen sananvapausjärjestö PENin varapuheenjohtajana 2007–2009 ja naiskirjailijakomitean vetäjänä.

Ivan Rotta: Emansipaatio vaikuttaa uusimman kirjasi yhdeltä keskeiseltä teemalta. Mitä se merkitsee sinulle henkilökohtaisesti ja etenkin käytännössä?
Rita Dahl: Täydellistä vapautta toteuttaa itseään juuri niin kuin itse haluaa kaikilla elämänalueilla. Riippumattomuutta muiden mielipiteistä, yritystä riippumattomuuteen. Valmiutta kritiikkiin ja tarvittaessa jopa vastarintaan arkisia tai suurempia epäkohtia kohdattaessa (muun muassa alkuperäisväestöjen kielten ja kulttuurien alistettu asema). Oikeustaistelijaksi ryhdyin jo noin kuusivuotiaana, eli perinteet on pitkät, ja yhteisiä kokemuksia riittää esimerkiksi Brasilian tai Meksikon alkuperäiskansojen kanssa.

Ivan Rotta: Suomalaiset matkustelevat ahkerasti, he puhuvat keskenään suomea aulabaareissa, allasbaareissa ja rantabaareissa avartaenrohkeasti maailmankatsomustaan. Mitä sinä olet oppinut ulkomaanreissuilla?
Rita Dahl: Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä torakan eliminoimisesta alkoholin juomiseen, kontrolloituun hullutteluun ja byrokratian rattaista selviämiseen sekä oman pään vaihtamiseen (eri kulttuurit vaativat erilaisia päitä). Olen tutustunut lukemattomiin kiinnostaviin taiteilijoihin ympäri maailmaa ja kääntänyt runoilijoista kiinnostavimpia, muun muassa Belo Horizontessa asuvaa runousaktivisti Wilmar Silvaan, jonka ”Säröjä purppuranpunaisessa järvessä” -kokoelman olen kääntänyt. Samoin olen kääntänyt monia matkoilla tapaamiani brasilialaisia ja portugalilaisia runoilijoita joidenkin runojen verran. Minulla on erikoisempiakin kohtaamisia Etelä-Meksikossa mm. kolmannen sukupuolen edustajien kanssa, Kyproksen Lefkellä elin sufitemppelissä samalla ruokavaliolla kuin muut vieraat (vain rukoukset puuttuivat) ja tapasin profeetta Mohammedin viidennen ja viimeisen seuraajan. Pidin sufeja sekä vangittuina (rukoushetket) että vapaina (rakkaudelliset tunteet kaikkia kohtaan), mutta en voisi kahlita omaa identiteettiäni moisiin rukoushetkiin. Laululla tavoittelen kenties yhteyksiä korkeammallekin taholle.
Minun matkailuni ei ole extreme-tyylistä, vaan eräänlaista antropologista tutkimusmatkailua koko ajan omaa identiteettiä ja olemista vasten peilaten.

Ivan Rotta: Mitä oppimista hyväosaisilla suomalaisilla on paikallisilta kulttuureista silloin, kun uskaltautudaan turistirysän ulkopuolelle, kuten esimerkiksi sufitemppeliin?
Rita Dahl: Korjaus: ”hyväosainen” olen kenties koulutukseni osalta, muuten olen toteuttanut enimmäkseen täysin omaa luovaa sisintäni ja jättänyt ulkoiset suoritusvaatimukset vähemmälle: tällaiseen itsensä toteuttamisen tarpeeseen ei ole säännöllinen palkkatyö sopinut. Olen siis syntynyt itsensä työllistäjäksi ja taiteen tekijäksi ja tulen päivittäin toimeen tavalla, jota enemmistö pitää epätoivottavana ja vaikeana. Paljon helpompaa ja välttämätöntä, suoranainen tapa hengittää maailmaa se minulle on ollut.
Eri kulttuureista ja niiden edustajilta saa kulttuurisia vaikutteita (kulttuuri laajassa mielessä ruoasta musiikkiin ja muihin taiteisiin), selityksiä kielten hienouksiin ja koukeroihin sekä sanastoon (brasilianportugali eroaa portugalinportugalista).

Ivan Rotta: Ollaanko tarinoissa tekemisissä enemmän länsimaalaisten vai paikallisten kulttuurin edustajien kanssa?
Rita Dahl: Kirjassa on usein länsimaisia kertoja, jotka kohtaavat paikallisia ihmisiä, eli kyse on aidoista kulttuurienvälisistä kohtaamisista.

Ivan Rotta: Miten erilaiset kulttuuriset vaikutteet näkyvät ”Rajanylityksissä”?
Rita Dahl: Monet tekstit sijoittuvat maihin, joissa olen käynyt. Loput tulkinnat jätän lukijoille ja kirjallisuuden rakastajille, koska en tekijänä halua lyödä lukkoon tulkintoja, luoda suljettuja tulkintoja (vaikka tiedän omat kirjoittamisen päämääräni kirjassa).

Ivan Rotta: Missä määrin tarinat ovat tapahtuneet omalle kohdallesi?
Rita Dahl: Odotin kysymystä, mutta enemmän (keltaiselta) lehdistöltä, joka on riipinyt otsikoita viime vuosina yleistymässä olleesta ns. fiktion kaapuun puetusta paljastuskirjallisuudesta. Kirjailija kirjoittaa fiktiota, ei esimerkiksi dokumentaaria, ja käyttää materiaalina yleensä omia kokemuksiaan mielikuvitukseen sotkettuna ja itsestään etäännyttäen. Kirjailija saa loputtomasti valehdella, väärennellä ja muokata mielensä mukaan ja luoda mieleisiään persoonallisuuksia. Pessoalla – jonka heteronyymeistä tein kirjallisuuden graduni – oli jonkun arvion mukaan jopa satoja persoonallisuuksia, joista ensimmäisen, Chevalier de Pas´n hän olisi keksinyt kuusivuotiaana.
Armas Alvari on käyttänyt jossakin yhteydessä sanaa 'faktio' kuvaamaan fiktiota, jonka lähtökohdat ovat todellisissa tapahtumissa, esimerkiksi sanomalehtien uutisotsikoista syntyneissä tarinoissa. Tieto- ja kaunokirjailijana termi viehättää minua. Kirjailija kuitenkin haalii materiaalinsa aina monesta eri lähteestä, eikä ole olennaista ruveta laittamaan häntä vastaajaksi oikeuteen omasta asiastaan. Fiktio on ylätermi, joka kattaa kaikenlaisen fiktion, ja mikäli kirjailija ei halua, hänen ei tarvitse ruveta erittelemään tarkemmin omaa sijoittumistaan.

Ivan Rotta: Mistä tässä kirjassa on siis tiivistettynä kyse?
Rita Dahl: Nainen kulttuurienvälisillä lihamarkkinoilla miehisen halun lävistämänä. Matkailu tapana irtaantua ja kiinnittyä itseen tiukemmin. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ihanuus ja kauheus.

Ivan Rotta: Onko tämä feministinen manifesti?
Rita Dahl: Olen feministi niin kauan kuin naiset ovat eräs maailman heikoimmista ihmisryhmistä, niin kauan kuin miehen euro on länsimaisessa työelämässä 70 senttiä ja niin kauan kuin naiset joutuvat kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja oikeuttamatonta alistamista tai joutuvat ihmiskaupan tai sellaisten kauheuksien uhreiksi, joita me länsimaiden ”hyvinvointilellikit” emme edes kykene kuvittelemaan. Olen kuitenkin ”radikaalifeministin” sijaan eräänlaisen ”ihmisyysaatteen” kannattaja: kuka tahansa sukupuolesta riippumatta on luotu toteuttamaan itseä ja toisia ihmisiä kunnioittavaa ihmisyyttä kaikessa toiminnassaan ja vuorovaikutuksessa. Nämä normit ovat universaaleja eivätkä kulttuurikohtaisia. Kulttuurikohtaisuudessa usein perustellaan ”ihmisyysnormista” poikkeamista ja suoranaista sikamaista käytöstä. Kyse ei ole kuitenkaan voi olla antropologisista eroista. Tiedän, että ajatukseni edellyttää mahdollisesti eräänlaista ihanneihmisyyttä, eikä siksi toteudu aina todellisessa elämässä. Väitän, että kuitenkin nainen on heikoin osapuoli ja itsensä ja miehen monin eri tavoin uhriuttama, ja joutuu kärsimään monentasoisesta väkivallasta ja alistamisesta.

Ivan Rotta: Toimiiko ”Rajanylityksiä” sillanrakentajana vai -polttajana?
Rita Dahl: Kumpaakin. Sillanrakentamista eri kulttuurien ja kielten välillä tavoitellaan uteliaalla, avoimella, tarkkailevalla katseella, joka haistaa haut, maistaa maut, tuntee värit, aistii muutoksen itsessään. Sillanpolttaja, koska kulttuurienväliset kohtaamiset eivät ole ainoastaan miellyttäviä: niihin liittyy väärinymmärryksiä, yrityksiä ymmärtää, ristiinkommunikaatiota, kohtaavaa ja kohtaamatonta kommunikaatiota, joka liittyy yksilöiden erilaisiin oletettuihin haluihin, jotka eivät olekaan todellisia vaan kuviteltuja. Tässä tulee peliin jopa (maskuliininen) väkivalta: se mitä ei saa vapaaehtoisesti, on yritettävä ottaa pakolla.

Ivan Rotta: Millainen tarinoiden naiskuva tarkemmin ottaen on?
Rita Dahl: Toisaalta länsimaisen vapautunut eli pienehkön mutta paikallisesta näkökulmasta suurten rahavarojensa varassa matkaileva turisti, joka katselee uutta ympäristöään osin vapautuneesti, osin kulttuurinsa vangitsemana. Olemme kaikki kulttuurimme vankeja, vaikka voimme osin vapautua kahleistamme ainakin pintapuolisesti vieraissa kulttuureissa matkaillessamme. Tämä ominaisuus on ylisukupuolellinen, eikä vain naisiin liitettävissä, kuten ei hyvyys tai pahuuskaan.

Ivan Rotta: Minkälaisen roolin ennakkoluulot saavat tässä kirjassa?
Rita Dahl: Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat kirjan materiaalia hyvässä ja pahassa: niiden varassa me ”länsimaiset hyvinvointivaltion” kasvatit etenemme elämässämme. Niille rakennamme usein sekä puheemme että havaintomme. Ennakkoluuloista, joita media tehokkaasti ruokkii ja uusintaa, tulee jopa olemassaolon tapa. Näitä uusinnetaan, näillä leikitään, romutetaan ja jopa vahvistetaan.

Ivan Rotta: Ehkäpä paria yksittäistapausta lukuun ottamatta, tarinoiden miehet... sanotaanko, että ne yllättävät suurella samankaltaisuudellaan. Eikö kansien välissä ole yhtään hyvää miestä?
Rita Dahl: Tarinoiden miehet ovat kieltämättä aikamoisia sikoja.

Ivan Rotta: Kun siat on raahattu feminististä teloitusseinää vasten, saa käsityksen, ettei hyviä miehiä ole olemassa.
Rita Dahl: Totta kai on, onhan meitä hyviä ja pahoja naisiakin, ihmiset edustavat koko sateenkaaren kirjoa, mutta tähän kirjaan he eivät kuulu. Kirja on tavallaan poliittinen viesti ihanteellisen ihmistenvälisen vuorovaikutuksen puolesta.

Ivan Rotta: Missä määrin haluat provoisoida ”Rajanylityksillä”?
Rita Dahl: Ihmistenvälinen arkikommunikaatio on muuttunut aika suurelta osalta provosoinniksi ja ironiaksi ja tähän lienee osasyynä tunteiden pelko ja torjuntakin. Kirjassa simuloidaan tätä. Aitoja kohtaamisia ei ole, on vain ohipuhuntaa, väärinymmärryksiä.

Ivan Rotta: Mihin ”Rajanylityksiä” voisi verrata, vai onko sillä kirjallisia esikuvia?
Rita Dahl: Ei oikeastaan ole esikuvia, ehkä haluaisin kuitenkin teksteistäni löytyvän vaikutteita maagisesta realismista. Toivon, että teoksessa on onnistuttu aikaansaamaan ns. tekstihybridejä, jotka liikkuvat esseen ja proosan sekä erilaisten ismien rajamailla ja jotka tuovat jotakin uutta perinteiseen koivuklapiproosaan. Toki kirjassa on jotakin kaikille, myös koivuklapiproosan ystäville.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale