Kirjailija vai naiskirjailija?

Kirjailija vai naiskirjailija?

Pippuri 1/2012:ssa pohdittiin, onko sukupuolen julkituominen tärkeää (nais)kirjailijalle. Voisi kuvitella, ettei sukupuolella ole merkitystä 2010-luvulla taiteissa, mutta ympäröivä maailma todistaa kuitenkin toisin. Kulttuuri on tietysti kokonaan lasikatotonta aluetta, koska päätoimiset kulttuurin ammattilaiset elävät ammattiliiton tutkimuksen mukaan noin parilla tuhannella eurolla vuodessa.

Laajoista naistutkimuksen opinnoista en ole juurikaan käytännöllistä hyötyä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä. Naiskirjailija-termiä – josta on monia muotoja: esimerkiksi portugalinkielisissä maissa runoilijatar – voi käyttää hyvin monessa yhteydessä. Yleensä runoilijatar on vähempiarvoinen nimitys hierarkiassa korkeimmalla ikuisesti seisovalle mieskirjailijalle ja sitä käytetään ainakin Euroopassa entisen itäblokin maissa, Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Venäjällä. Näissä maanosissa naiskirjailija kohtaa sukupuolensa vuoksi vaikeuksia.

Eeva tehtiin Aatamin kylkiluusta, kuuluu kristinuskon vakiintuneisiin totuuksiin ja niistä pääsee eroon vasta kun edelliset sukupolvet kuolevat, eikä ehkä silloinkaan.

Naiseus korostuu alueilla, joilla se on konkreettinen este luovan taiteilijan tai kirjailijan elämälle. Naiskirjailijuus ei ole mikään suositus länsimaissakaan. Arvovaltaiset sedät vaientavat ”tytöt”, jotka puhuvat liian rohkeasti pyhästä lehmästä, kirjailijaliitosta. Mutta silti meillä on kaikki aika hyvin lasikatoista ja suutulppien laittoyrityksistä huolimatta. Kustantamo-ongelmat ja erilaiset oharit kuuluvat melkein kaikkien kirjailijoiden elämään. Silti kustantamon löytäminen ja uralla eteneminen voi olla kaksin verroin vaikeampaa kolmannen maan naiskirjailijalle ja kaikki meidän ”hyväosaisten” tekemä solidaarisuustyö on todella tervetullutta.

Keski-aasialaiset naiskirjailijat saapuivat ihailemaan Helsingin nähtävyyksiä koordinoimaani Suomen PENin kirjailijakokoukseen vuonna 2008. Moni oli ihkaensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Saattoi olla, että jotkut saivat ensimmäisen kerran tekstejään julkisuuteen kokouksen aikana julkaistussa antologiassa. Samoin kävi joillekin afrikkalaiskirjailijoille (myös miehille), jotka pääsivät juuri ilmestyneeseen antologiaan Minttutoffeen onni – The Pleasures of Peppermint (Palladium kirjat 2012).

Afrikkalaiset ja suomalaiset kirjailijat olivat keväästä 2011 lähtien kirjeenvaihdossa neljästä teemasta. Sukupuoli ei noussut teksteissä esille sen suuremmin; päinvastoin, pelkomme ja nautintomme ovat sukupuolesta riippumatta samankaltaisia.

Summa summarum: Pohjoismaisessa yhteydessä sukupuolineutraali kirjailija riittää nimitykseksi kaikille. Kolmansissa maissa termille voi olla vielä käyttöä. Mutta maailma on hyvä vasta silloin, kun kaikki sukupuolet saavat vapaasti ja esteettömästi kukoistaa myös luovissa ammateissa. Utopioiden todeksi tekeminen jatkuu. Sanat teoiksi!

Rita Dahl
kirjailija, vapaa toimittaja, Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas Vantaalla 2012,
www.arjentola.blogspot.com

julkaistu Pippuri 2/2002:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan