Pistinherkkä taiteilija



Tekoja vastaavat sanat - syystä pistinherkkä taiteilija

Luomistyö on jatkuvaa tasapainottelua yksinäisyyden, erillisyyden sekä vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän välillä. Eristäytymisen vastapainona ovat toiset ihmiset, heidän tarinansa, erilaiset tekotapansa ja taiteelliset motiivinsa.  Orgaanisuuden periaatteiden mukaan kaikki muuttuu potentiaaliseksi materiaaliksi. Siksi kaikki muut taiteilijat ja residenssivieraat alkavat hedelmöittyä päässäni. Heistä irtaantuu kallisarvoista siitepölyä, jonka tekijähenkilö vastaanottaa ja muuttaa taiteeksi, toivon mukaan artefaktiksi, esineeksi. Varmasti näytän usein yksinäiseltä ja työhöni paneutuneelta työmaanikolta, mitä olenkin, mutta tuntosarveni ovat jatkuvasti avoinna kaikkiin ilmansuuntiin selässänikin ja vastaanottavat muista lähteviä signaaleja. Tekijän kannalta hyvin tärkeä raja kulkee tietoisuuden ja alitajunnan välillä. Jokaisesta yksilöstä säteilee materiaalia, joka antaa aiheen tiedostavalle tai tiedostamattomalle kirjoitukselle.

Saattaa kuulostaa jopa hieman skitsofreeniseltä, ja sen ominaisuuden sallin kulttuuripoliitikoille. Provosoiva puhe on heidän monopoli- ja erityisosaamisaluettaan: harmillisinta on, että poliitikot luulevat puheellaan olevan vaikutusta älykkäisiin tekijöihin. Turhaan luulevat. Tekijällä on sukupuolikin, mutta kirjoituksen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Silti ajaudun aina lopulta näihin esteettis-poliittisiin pohdintoihin siksi, että kirjallisuus ei lopulta ole erillään muusta maailmasta. Sillä on tehtävänsä ja hyvää taidetta on kautta aikojen palkittu ja ylistetty.

Poliitikkohenkilöt taiteessa sen sijaan herättävät jatkuvasti saman kysymyksen: pitäisikö heidän keskittyä nimenomaan omaan ydinalueeseensa ja jättää taide muiden ihmisten haltuun. Mistä kertonee se, että hyvin monet ihmiset haluaisivat kuulla erityisesti sen, mitä minä ajattelen heistä. Osa näistä ihmisistä tietää täysin omat tekemisensä tai tekemättä jättämisensä, osa on täysin viattomia ohikulkevia taiteilijoita. En tunnusta olevani meedio, enkä Jeesus Kristus (jollaisena minua on pidetty tiettyjen väärintekojen perusteella), mutta olen taiteilija, jolla on hyvin herkkä intuitio ja erinomainen oikeustaju. Intuitiota on suojeltava erityisen hyvin. Muiden hedelmöittämänä saatan sanoa kaiken tämän ääneen.
Italia on siitä kummallinen maa, että se tuo yhteen ali- ja ylitajunnan, jotka tavallisesti sijaitsevat eri paikoissa ja joita tarvitaan orgaaniseen kirjoitukseen. Italiassa on mahdollista myös viimeisestä suomettuneisuuden rippeestä luopuminen ja täydellinen vapaan jazzin periaatteiden noudattaminen: kaasu pohjaan ja eteenpäin kohti jyrkännettä. Puhun siis tekstistä, henkiriepuni on minulle hyvin kallisarvoinen. Kaunokirjallisuuden kannalta olen kuitenkin ihanteellisessa paikassa. Olen joutunut vapaaehtoisen joukkoraiskauksen uhriksi ja sen tuloksia raportoin tekstissäni.
Tajuntoja on joskus suojeltava liioilta ulkoisilta vaikutteilta. Taiteilijan pään on uskallettava olla tarpeeksi itsellinen ja muista riippumaton. Liiat ulkoiset virikkeet voivat johtaa oikosulkuun, sähkökatkoon tai muuhun vaaralliseen tekniseen vikaan. Kärpäset ja muut tuntemattomat, uudenlaisilla pistimillä varustetut hyönteiset pörisevät matkallaan ikkunasta sisään ja toisesta ulos. Niiden pistoksista tulee normaali paise. Uutta on, että paise tulehtuu heti. Kaikesta huolimatta maailma on leikkikenttäni ja leikin aivan missä tahansa maalta kaupunkiin maasta, kielestä, kulttuurista tai pistinherkkyydestä tai sanojeni suoruudesta välittämättä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale