Arte Studio Ginestrelle, Umbria


Ginestrelle

Kaupunkilainen kai unelmoi tai on yksinkertaisesti jättänyt taakseen menneen elämänsä. Illuusio on luotu aidosti vanhojen huonekalujen avulla. Rikkinäinen olkituoli ja öljylamppu, huoneen ainoalla kirjahyllyllä italiankieliset kirjat, joista ensimmäisenä silmään pistää Il Paradisi della Droga, Isaac Asimov, Montagun Il Tatto, Rudolf Steiner. Valokuvassa on hyvin laiha nuori meikattu nainen jonka muuten alaston yläruumis on peitetty punaisella vaatteella. Silmät on rajattu vahvalla kajalilla, on kuin nainen olisi lähdössä lentoon, mutta ei aivan tiedä siipiensä toimintatapaa. Kenties hän odottaa inspiraatiota? On vaikea sanoa tarkalleen, kuva jättää tilaa mielikuvitukselle.

Italia herättää alitajunnan, sanotaan, mutta suuri osa hokemista osoittautuu ajan mittaan tosiksi. Minun ei pitänyt kirjoittaa koko Italiasta, mutta tässä sitä taas hypitään iloisesti kuin italialainen rotukoira jokaisen tuntemattoman kimppuun rapsutusta odottamaan. Metodini on seuraava: annan mennä ja painan jarrua vasta sitten, kun on aivan välttämätöntä hengenvaarallisen onnettomuuden ehkäisemiseksi. Yhdestä ajatuksesta seurasi toinen ja lopulta tuloksena oli hallitsematon sekametelisoppa, jota koko kirjallisuus oikeastaan on. Jopa puristien kohdalla tapahtuu sellaista, että maa sysää heidät liikkeelle.  En aio sensuroida yhtään ajatusta, koska se johtaa vain suomalaiseen rationalismiin.

Tämä kaikki sai alkunsa siitä, että minun piti mennä päiväunille, mutta sen sijaan ajauduin tutkimaan kirjatasannetta, löysin salaperäisen valokuvan ja kasan kirjoja, jotka synnyttivät monia ajatuksia, muistoja ja mielleyhtymiä: perinteisesti kirjallisuuden materiaaliksi ajateltuja asioita. Jopa aamuinen kävelyretki näyttää tapahtumia vasten tärkeältä ja tarkoituksenmukaiselta.

Puristeja meillä on julkaistu kautta aikojen, virkamieskirjoitusta löytyy virkamiesten lisäksi virkamieskirjailijoilta. Tulin Assisiin kai siitäkin syystä, että saisin vapautua minästä, jota en muualla voi hylätä. Vaikka ei omistaisi arkiminää, täydellinen läpinäkyvyys on mahdotonta omissa kuvioissa. Täällä olen valmiiksi persona non grata, ei-kukaan, hajuton, mauton ja ominaisuudeton, sellainen kuin suomalainen yleensä turvallisessa tyhjiössään, jonka onneksi sain mahdollisuuden heti hylätä.

Rapsutusviittaus syntyi siitä, että tapasin koiria läheisillä hiekkateillä suoritetulla aamukävelyllä. Ystävällinen maalaismies tervehti iloisesti huutaen; sellaisia maalaisten kerrotaan usein olevan. Täysin tosi hokema, ihan kuin minun pitäisi testata suomalaisuuttani joka hetki. Kaikkien ei täydy, mutta oma olemassaoloni vahvistuu jos tiedän vahvasti mitä en ole enkä koskaan voi olla ja mikäli voin pohtia asiaa jatkuvasti peilipintaa vasten, varten.

Montagun kirjassa kerrotaan kuinka tärkeä on kosketus. Il tatto on tietoisuutta koko ruumiin läsnäolosta. Halaus, hyväily: koskettamisen tapoja on monia, tärkeintä on ele, koska iho kykenee myös inhoon. Kosketuksen avulla parannutaan levottomuutta aiheuttavasta todellisuudesta. En ole varma todellisuudesta, levottomuutta voi aiheuttaa myös epätodellisuus. On vaikea sanoa tarkasta järjestyksestä. Täällä aion ottaa kiinni jokaisesta langasta, ajatuksesta, jonka mikä tahansa minulle tarjoaa. Suomessa on toisin, järjestyneemmin, vaikka kopinottorohkeus on aina erottanut minut muista. Suhteeni kosketukseen on aina ollut toisenlainen kuin useimmilla ympärillä näkemilläni suomalaisilla aivan samalla tavalla kuin puhumiseen. Halaan, jos siltä tuntuu, enkä pidä puhettani samanlaisessa karsinassa kuin suomalaiset

Jos tämä teksti haluaa jotakin todistaa, olkoon se tosiasia, että kirjallisuuden tuottamiseen ei tarvita vuosien tuskaa, kärsimystä tai iloa. Kirjallisuus syntyy kaikkialla, minne kirjoittava minä matkustaa. Jokaikisessä paikassa, joka herättää henkiin aivotoiminnan. Suomi on minulle kuollut maa, kuolemaa aiheuttava maa ja suomalaiset ovat kenties epäluuloisin kansa, jonka tiedän. Nyt kaikki nämä rajat ylittäneenä sanon sen teille suoraan: herätätte minussa korkeintaan suuria myötätunnon tunteita arkisessa realismissanne, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Olkoon tämä teksti – mikä ikinä sen lopullinen muoto tuleekin olemaan – joka tapauksessa kirjailijan kirje vastaanottajalle. Kuvittelen vastaanottajaksi kirjallisuudesta inspiroituvan Suomen kansan, mutta tarpeen vaatiessa olen valmis luopumaan oletetusta vastaanottajasta ja kuvittelemaan tilalle toisen.

Arte Studio Ginestrelle sijaitsee kahdentoista kilometrin päässä Assisin kaupungista, joka tunnetaan fransiskaanien esi-isästä Fransiskus Assisilaisesta. Tässä oli hallussani oleva järkiperäisin tieto kyseisestä residenssistä. Toki tietoa olisi lisääkin, mutta tunnetun lauseen mukaan se ei tee onnelliseksi. Eikä ole tähän mennessä tehnytkään, mutta alitajunnan polut lähtevät aina keriytymään jonnekin, jos sen sallii niille, eikä maalia tiedä koskaan kovin tarkasti. Arvailla voi aina, mutta arvaus ei välttämättä osu napakymppiin, ei edes lähelle.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale