Verraton pääpari


Johanna Rusanen-Kartano kumaraisena, syyllisyydentuntonsa herättämänä vanhana Aliidena ja Helena Juntunen omantuntonsa, selviämishalunsa, himonsa ja kenties ihan vain hulluutensa kanssa kamppailevana nuorena Aliidena olivat aivan verraton yhdistelmä sekä äänellisesti että näyttelijäntyön osalta. Erityisesti lopun omantunnonkamppailussa Rusanen-Kartano antoi yleisölle kaikkensa aivan kuten Reinveren dramaattiseen lyömäsoitinpauhuun huipuntuva musiikki.
Väkivallanteon kohteeksi joutuneen tuntemattoman Zaran (Nina Keitel) saavuttua ja löydettyä piilopaikan vanhan Aliiden luona käynnistyvät Aliiden takaumin etenevät muistelot. Avainmuisto koskee vuotta 1948 ja kyydityksiä. Aliiden ystäväpariskunta Hans (Tuomas Katajala) ja Ingel (Hanna Rantala) liittyvät muistoon olennaisella tavalla, eikä sovi unohtaa Aliiden miestä Martinia (Jaakko Kortekangas).
Tarina ja musiikki istuivat niin saumattomasti yhteen, ettei musiikkia edes juuri huomannut, mikä lienee hyvän teoksen merkki. Reinvere korosti lyömä- ja jousisoitinvyörytyksillä tasapuolisesti sekä musiikillisesti ja tarinallisesti hiljaisissa kohdissa että välillä kauheissa kohokohdissa. Välillä huilujen sorina kuljetti tarinaa eteenpäin.
Järkyttävimpiin kohtiin kuuluivat KGB-miesten kuulustelu, Aliiden ja Ingelin raiskaukset ja sutenöörien tulo vanhan Aliiden luo etsimään Zaraa (Nina Keitel) sekä keskitysleirikohtaus, jossa Juntunen esitti omantuntonsa kanssa painivaa Aliidea olemassa näyttämöllisesti lähes mielipuolisuuden partaalla.

Kansallisooppera: Puhdistus. Sävellys ja libretto Jüri Reinvere. Ohjaus Tiina Puumalainen, lavastus Teppo Järvinen, musiikinjohto Paul Mägi, koreografia Osku Heiskanen. Perustuu Sofi Oksasen romaaniin. Esityksiä 25.5. saakka.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari