Posts

Showing posts from May, 2012

Verraton pääpari

Johanna Rusanen-Kartano kumaraisena, syyllisyydentuntonsa herättämänä vanhana Aliidena ja Helena Juntunen omantuntonsa, selviämishalunsa, himonsa ja kenties ihan vain hulluutensa kanssa kamppailevana nuorena Aliidena olivat aivan verraton yhdistelmä sekä äänellisesti että näyttelijäntyön osalta. Erityisesti lopun omantunnonkamppailussa Rusanen-Kartano antoi yleisölle kaikkensa aivan kuten Reinveren dramaattiseen lyömäsoitinpauhuun huipuntuva musiikki. Väkivallanteon kohteeksi joutuneen tuntemattoman Zaran (Nina Keitel) saavuttua ja löydettyä piilopaikan vanhan Aliiden luona käynnistyvät Aliiden takaumin etenevät muistelot. Avainmuisto koskee vuotta 1948 ja kyydityksiä. Aliiden ystäväpariskunta Hans (Tuomas Katajala) ja Ingel (Hanna Rantala) liittyvät muistoon olennaisella tavalla, eikä sovi unohtaa Aliiden miestä Martinia (Jaakko Kortekangas). Tarina ja musiikki istuivat niin saumattomasti yhteen, ettei musiikkia edes juuri huomannut, mikä lienee hyvän teoksen merkki. Reinvere korosti…

Korso, itsenäinen kuningaskunta

Korso
Korsoa on ehdotettu autonomiseksi kuningaskunnaksi tai tasavallaksi – lopullinen hallitusmuoto ei ole vielä selvillä, koska korsolaiset moniäänisenä sakkina kiistelevät siitä edelleen. Varmaa on vain, että korsolaiset kokevat Vantaa-yhteyden niin vaivalloiseksi sekä oman identiteettinsä että talouspoliittisen autonomian takia, että itsenäistyminen on heidän mielestään ainoa järkevä ratkaisu kaikkiin Vantaan heille aiheuttamiin käytännön ongelmiin. Itsenäisenä Korso ja korsolaiset pääsisivät eroon kaikista dumb-asseista, jotka Vantaan puolella kasvavat, eräänlaisista mentaalisista ihmisenmuotoisista rikkaruohoista. Korsolainen kakkaa vantaalaisen kintuille, mutta aina rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä rakentavassa hengessä. Kun kuntauudistajat ehdottavat metropolialueelle neljästä tai viidestä alueesta koostuvaa suurkuntaa, Korso jäisi ehdottomasti näiden kaavailujen ulkopuolelle ja jatkaisi johdonmukaisesti autonomisella linjallaan. Omavaraistaloutena Korso tuottaa itse suu…

Intohimoa ja lyyrisyyttä

Ajoittaisia intohimon liekkejä
Bizet´n Carmen on puhkisoitettu ja –laulettu ooppera, miten saada siihen uutta verta? West Coast Kokkola Operan (WCKO) tulkinta tarjosi moitteetonta laulua ja eksoottisen värikästä pukuloistoa.
Kapellimestari Sakari Oramo oli trimmannut Uusi Filharmonia –orkesterin huippuunsa soimaan intohimoisena kudoksena, jossa oli runsaasti dynaamisia vaihteluita ja sävyjä lyyrisestä dramaattiseen härkätaistelun tunnelmaan. Jousisoittajien jouset saivat sellaista kyytiä, että jouset lensivät.
Laulajat lauloivat moitteettomasti, mutta tunteen paloa esitykseensä saivat vain muutamat solistit. Anu Komsi Micaelana ja Mati Turi Don Joséna, maailmanluokan baritoni Dwayne Croft Escamillona sytyttivät laulunsa jatkuvaan intohimon liekkiin. Ensemble-kohtauksissa Mercedes (Annika Mylläri), Frasquita (Annami Hylkilä), El Remendado (Bill Ravall) ja El Dancairo (Dong-Hoon Han) sekä mies- ja naiskuorot loivat kauniita harmonioita.
Tunteen paloa olisi saanut yksinkertaisesti järj…