Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Aamu Nyström
I.K. Inha – valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä
Minerva kustannus 2011
270 ss.


Tuomo-Juhani Vuorenmaan Inha-teos saa rinnalleen toisen, Inhan sukulaisen kirjoittaman teoksen. Inha oli kirjoittajan isoisän veli. Sukulaisyhteys näkyy vahvana Inhan ihannointina. Nyström selvittää Inhan henkilöhistoriaa vanhemmista lähtien. Kirjoittaja harrastaa liikaa vanhakantaisista historiankirjoista tai viihteestä tuttua henkilöiden ominaisluonteen tyypittelyä: ”Clara oli herkkäsydäminen, lempeä perheenäiti.”

Nyström dokumentoi kirjassa Inhan varhaiskesiä Valkeajärvellä kartoittaen myös hänen lukutottumuksiaan ja ensiaskeleitaan kirjoittamisen parissa. Robinson Crusoe ja Jules Vernen seikkailukirjojen arvellaan kuuluneen Valkeajärven lasten majaleikkeihin. Inhan ensimmäinen kirjallinen luomus, Lähetyssaarnaaja, kertomus lähetyssaarnaajan ja tahitilaisneidon onnettomasta rakkaudesta julkaistiin 1885 yhdessä Henna Favorinin matkakertomuksen Matkakirjeitä kanssa. Chateaubriandin Atala teki myös vaikutukseen nuoreen Konrad Into Nyströmiin, joka muutti nimensä 22-vuotiaana I. K. Inhaksi.

Myös muutamat Inhan sisaruksista kunnostautuivat sivistystyössä; Usko Nyström esimerkiksi Alvar Aallon opettajana. Muiden merkittävyyttä muistellessa selviää tyylirikko: Aamu Nyström muistelee minämuodossa Solmu-isosetäänsä, kun kaikkialla muualla on joko objektiivinen selostava sävy tai viihdekirjoista tuttu psykologisointi. Kirjoittajan isoisän meriittien listaaminen tuntuu hieman liialliselta I. K. Inhasta kertovassa kirjassa.

Yliopistoon estetiikka, suomen kieltä ja historiaa opiskelemaan päässyt Inha toteutti pyöräretken Saksaan kamera mukanaan. Matkalla syntyi monipuolisesti taloudesta folkloristiikkaan ulottuva, proosamaisesti maalaileva Saksanmaa-kirja, jonka upeita valokuvia löytyy Nyströmin kirjastakin. Kyse oli myös perehtymisestä kulttuurihistoriaan ja –maisemaan Baijerista Sveitsiin. Inha on helposti haltioituva romanttinen matkailija, joka ihastelee esimerkiksi Ludwig II:n Hohenschwangaun jylhiä muotoja.

Inha oli myös varhaisia polkupyörän polkijoita. Moottoripyöränkin hän hankki. Sosiaalisena ihmisenä hän seurusteli Pekka Haloseen ja Jean Sibeliukseen. Joskus hän turvautui rahahuolissaan Haloseen. Myös Inhan romanttiset ihastumiset tulevat käsitellyiksi. Inhan ”hyvä veli”-piiriin kuuluva Antti Jalava oli SKS:n johtohenkilöitä. Ensimmäiseen Vienan-matkaansa hän saa apurahan SKS:ltä. Vaatimattomasta elämäntavasta huolimatta hän ehtii nautiskellakin.

Monipuolinen I.K. siirtyi journalismista tietokirjojen tekijäksi 1906. Ensimmäiset valokuvausmatkansa hän teki jo 1892 esimerkiksi Vienan Karjalaan. Kalevan laulumailta –kirjassa pääsevät ääneen laulumaiden ihmiset. Kirja tallentaa arvokkaasti kansan tapoja valokuvin. Alkuperäinen tarkoitus tallentaa Lönnrotin jalanjäljillä runoja muuttui. Suomen maisemia –kirja sisältää Inhan kaikki matkat elämyksellisen luontokuvauksen ja valokuvien avulla. Nämä kaksi kirjaa vaikuttavatkin Inhan suurimmilta saavutuksilta.

1897 Uusi Suometar lähetti hänet ensimmäisenä suomalaisena kirjeenvaihtajana Ateenaan. Matkalla syntyi Hellas ja helleenit –matkakirja. WSOY tilasi kirjailijaltaan myös Helsinki-oppaan, jonka maisemia ja kivitaloja Inha tallensi kamerallaan. Tuottelias kirjailija julkaisi omia kirjojaan, toimitti ja suomensi parhaimmillaan viiden kirjan vuosivauhtia koko elämänsä ajan. Harva tietänee, että myös L.M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat ovat Inhan suomentamia.

Nyström nyhtää välillä melkein tikusta asiaa käydessään läpi Inhan kuittikirjanpitoa ja erikoisuuksia. Hän listaa Inhan tekemisiä suurella innolla, mutta tämä on rakenteen kannalta välillä tuhoisaa: se on aivan liian sirpaleinen. Kokonaisuus olisi pitänyt analysoida vielä kertaalleen läpi. Nyt kappaleet voivat olla hyvin lyhyitä, eikä syy-seuraussuhdetta seuraavaan ole välttämättä. Kirja hyppii kronologisesti ja kerran mainittuun palataan vasta myöhemmin.

Nyströmin tapa käsitellä kirjat lainaamalla pitkiä kuvauksia ei ole paras mahdollinen. Lainaukset kertovat kuitenkin yleisemminkin aikakauden tietokirjailijoiden tyylistä: tutkitun tiedon sijasta se perustui usein vahvoihin (romanttisiin) ennakkokäsityksiin ja jyrkkiin kärjistyksiin. Neutraali tiedonintressi ei kukoistanut 1900-luvun alun matka- ja tietokirjoissa: pelkästään yksipuolinen, turhan kritiikitön haltioituminen.

Inhan historiaa ”autenttisesti” tallentavat perhealbumista kaivetut valokuvat ja maisemakuvat ovat kirjan elämyksekkäintä antia. Ne eivät ole koreile tekniikalla, vaan tallentavat menneen ajan kansanperinnettä ja perinnetapoja aidon nostalgisesti.

Rita Dahl

julkaistu Hiidenkivi 1/2012:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko