Hallitun runsas tyylihybridi

Hallitun runsas tyylihybridi

Aarre Merikanto sai valmiiksi Aino Acktén librettoon (ja Juhani Ahon Juhaan) pohjautuvan Juhan 27-vuotiaana. Ooppera on hallittu ja ihanan runsas tyylihybridi, joka sisältää aineksia ekspressionismista, impressionismista, kansallisromantiikasta ja muista romanttisen musiikin suuntauksista. Vaikka Juha ei aarioita sisälläkään, se on ikään kuin jatkuvaa virtaavaa ja vaihtelevaa monologia ja dialogia.

Juhaa (Jaakko Kortekangas), Marjaa (Camilla Nylund) ja Shemeikkaa kuvaa erilainen musiikki; Shemeikan (Jyrki Anttila) hahmo oli kenties kaikkein kiinnostavin fasettien monipuolisuuden vuoksi. Shemeikan musiikki vyöryi romanttisesta impulsiivisen impressionistiseen. Maailmanluokan laulaja Camilla Nylund selvisi erinomaisen ilmaisuvoimaisella äänellään Marjan vaativasta osasta. Shemeikan hovissa ”maailmannaisen” tavoille oppiva ”aitosuomalainen” hahmo oli juuri hänelle sopiva, kuten Shemeikan rakastaja, hekumallinen Anja Tove Åmanille.

Juha oli myös visuaalisuuden juhlaa. Yksinkertaisella runsaudella päästään pitkälle: alun huoltoasema kuin suoraan poikkeuksellisen värikkäästä Suomi-filmistä toimi taustana Juhan ja Marjan suhteiden setvimiselle. Shemeikan hovi oli rakennettu ylelliseen makuuhuoneeseen, jossa taustalla oli kenties Pietarin silhuetti.

Shemeikan hoviin sijoitettu väliosan bakkanaali ja eroottinen show oli valojen, värien ja ruumistaan lähes alastomana taivuttavien tanssijoiden sooloesitys. Valaistussuunnittelija Mikki Kuntun taidot pääsivät siinä esille, mutta vastaavasti Marjan tai Shemeikan metsämatkaa kuvaava videoprojisointi oli vain tuskaa silmille ja turhaa aistiärsytystä. Erotiikkaakin Juhassa oli tihkumiseen asti: Tove Åmanistakin oli tehty asuvalinnoilla oikea Shemeikan hovin dominatrice.

Kaiken kaikkiaan yksinkertainen vastakohtien dramaturgia: täydennä runsasta yksinkertaisella oli ehkä vähän päässyt unohtumaan Juhan näyttämöllepanossa. Nyt sekä musiikki että näyttämöllepano oli ylitsevuotavaisen tuhlailevaa. Musiikin runsaus yksinään olisi minusta riittänyt.

Nuoren kansakunnan rakennusvaiheisiin liittynyt Juha oli modernisoitu kenties rakennemuutoksen aikaiseen Suomeen ja äkkirikastumisen kokeneeseen Venäjään. Juhan hurskas laupeus oppiretkeltään palaavan Marjan edessä ei tuntunut psykologisesti uskottavalta; tai sitten Juhasta vain puuttui "munaa", eli hänestä oli tehty naisen tossun alla viihtyvä nykymies. Koskeen se Merikannon Juhankin matka päättyi silti suomalaisen melodramaattisesti.

Rita Dahl

julkaistu Kulttuurivihkot 1/2012:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko