Aiheena antiikki ja Afrodite

Aiheena antiikki ja Afrodite

Mary Plant, 62, elää lähes kirjaimellisesti raunioiden keskellä. Hän ei aina tiennyt tulevansa varttuneessa iässä kuvataiteilijaksi. Famagustassa syntynyt muistaa vieläkin hyvin Turkin miehityksen.

“Olin ostanut juuri talon Famagustassa ja minulla oli maata Kyreniassa. Rakastin arkeologiaa ja elämää paikassa, missä menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat keskenään. Rakastan raunioita. Siksi maalaan näitä asioita. Lähden alusta, luen kreikkalaista runoutta antiikin ajasta lähtien. Konstantis Kavafis on eräs suosikeistani. Osasin ulkoa kaikki hänen runonsa. Hän puhuu kauniista miehistä, minäkin pidän heistä.”

Mary kasvoi poliittisesti herkässä ilmapiirissä, jossa piti jo varhain valita kenen puolella ja joukoissa seisoi. Maryn tilanne oli muita vaikeampi, koska hänen isänsä oli britti ja äiti kreikankyproslainen. Silti Mary ei koskaan liittynyt puolueeseen, eli ainoana poliittisena vaihtoehtona toimineeseen kommunistiseen puolue AKELiin. Britit perustivat parlamentin kosmeettisena eleenä, osoittaakseen kuinka demokraattisia olivat.

Vuodet 1955-1959 olivat kiihkeää aikaa Kyproksella: Grivasin johtama EOKA tähtäsi enosikseen Kreikan kanssa ja tuon ajan aktivistit taistelivat vapauden puolesta brittihallintoa vastaan. Britit hyödynsivät tehokkaasti propaganda, retoriikkaa ja viholliskuvia sekä retoriikassaan että konkreettisissa teoissaan.

“Britit käyttivät turkkilaisia kiduttamisessa. Eräs kidutustavoista oli kuumien kananmunien laittaminen sukupuolielimiin ja kainaloihin. Tuonaikainen poikaystäväni näki brittien pommittavan ja ottavan silminnäkijöitä vangiksi. Poikaystäväni vangittiin myös. Tästä tapahtumasta hänelle jäivät muistoksi tupakanjäljet kyynärvarsiin.

Humanistinen idealisti

Maryn isoisä oli tunnettu asianajaja, poliitikko ja humanisti. Hän oli myös eräs ensimmäisistä parlamenttiedustajista, jota kutsuttiin yleisesti “nasty lawyeriksi” Hän tapaili välillä Kyproksen itsehallintoa kannattanutta arkkipiispa Makariosta, jota useimmat kreikankyproslaiset pitävät kansallisena sankarina edelleen.

“Amerikkalaiset kutsuivat Makariosta Välimeren Castroksi. Muistan puheen, jossa hän sanoi: Menisin jopa Venäjälle hakemaan apua. Matkoillani olen havainnut, että Kypros tunnetaan maailmalla ennen muuta juuri Makarioksen hankkimasta itsenäisyydestä, ei Kyproksesta.”

Mary uskoo, että isoisä olisi tehnyt suuren omaisuuden, ellei hän olisi avustanut kyläläisiä ilman palkkiota. Apua saaneet toivat vähästä omaisuudestaan palkkioksi eläimen tai tiun munia.

Poliittinen aktivismi kulki sukupolvelta toiselle. 1931 tapahtui minivallankumous, jonka aikana pormestarin talo poltettiin.

“Isä oli mukana Famagustan kansannousussa, vaikka hän oli idealisti, joka ei voinut edes nähdä verta.

Monen kansakunnan alistuksesta kärsinyt Kypros etsii edelleen identiteettiään, Puutteesta aikoinaan kärsineet kyproslaiset ovat omaksuneet kulutuskulttuurin äärimmäisessä muodossaan. Jo opiskelijoilla on oltava oma auto – jos et osta tai pysty ostamaan, et aina täytä normatiivisen kulutuskansalaisen ihannetta. Vain taiteilijoille sallitaan erivapaudet ja vaihtoehtoiset elämäntavat. Mutta laittomia siirtotyöläisiä lukuunottamatta kenelläkään ei tunnu olevan ongelmia ehtojen täyttämisessä.

“Minä rakastan vapautta ja sosiaalista elämää: siksi minulla pitää olla koti Nikosiassa. Joskus olen yläluokan, toisinaan tavallisten kyläläisten seurassa”, kertoo Mary, joka muutti vasta pari vuotta sitten Lontoon hälystä kyproslaiseen kyläidylliin.

Mary asettui ensin toisen aviomiehensä kanssa hankkimaan loma-asuntoon Koukliassa, lähellä Pafosta ennen kuin löysi nykyisen asuntonsa Nikosiassa.

Kurjuuden kuvia näkee vain Kyproksen pohjoisosassa ja harvojen työläisten keskuudessa. On vaikea uskoa, että kaikki olisivat tehneet omaisuutensa pelkällä yritteliäisyydellä. Toisaalta virallisesti tunnustetun Kyproksen puolella vallitsee eräänlainen öky- tai riistokapitalismi: minkäänlaista hintakontrollia ei ole. Halvimpien “ravintoloiden” menujen hinnat alkavat muutamasta eurosta ja nousevat kohti taivaita, Mitään kattoa ei tunnu olevan.

Afroditeen kuvaaja

33-vuotiaaksi asti Maryllekaan ei ollut ehtinyt kehittymään omaa identiteettiä. Hän oli huolehtinut konservatiivisen liikemiehen aviovaimona cocktailtilaisuuksien ja kutsujen järjestämisestä, aamu- ja iltapäiväteen tarjoilusta,
Avioeron jälkeen heräsi halu toteuttaa omaa itseään. Mary lähti opiskelemaan kuvataidetta Chelsea School of Artiin. Myöhään heränneenä opiskelijana oppiarvot olivat hänelle tärkeitä.

“Olin onnellinen ja halusin viettää koko elämäni yliopistossa. Siellä kohtasin myös toisen aviomieheni, joka oli vieraileva tutor. Olin lukenut teini-ikäisenä venäläistä kirjallisuutta teini-ikäisenä, venäläinen aviomies oli romanttisen unelman täyttymys. Opetin venäläis-englantilaisen mieheni rakastamaan venäläistä puoltaan. Hän puolestaan oli hyvä taiteilija ja sivistynyt mies, jonka avulla kehityin taiteilijana.”

1980-luvun alun Englannissa nuoret taiteilijanalut maalasivat punkkareita ja mustiin pukeutuneita hahmoja, Mary mietti kuumeisesti omaa aihettaan: se oli tietenkin maaseutu. Mytologiasta tuli Marylle luontainen aihepiiri. Hän lopetti opintonsa ja mietti jatkotutkinnon aihetta päätyen Afroditeen, vaikka rakkauden ja sodan jumalattarena pidettyä hahmoa koskevaa kirjallisuutta ei löytynyt juurikaan. Mutkien kautta hän vaihtoi toiseen yliopistoon, josta löysi ohjaajan työlleen.

Afrodite on kuvattu varhaisimmissa representaatioissaan tavallista kookkaampana kartiomaisena, joka oli usein kivestä tai muusta mineraalista tehty. Mary hyödyntää teoksissaan tätä Afroditeen varhaista representaatiota. Jokaisessa kookkaamassa tai pienessä maalauksessa on yleensä keskellä Afroditea symbolisoiva kivi erivärisenä. Afroditeesta on ollut kaikeksi rakkauden jumalattaresta sodan symboloijaan.
Afroditeen pyhättö on Palepafoksen museossa Koukliassa, jossa kävimme Maryn kanssa katsomassa uuden ja vanhemman palvontapaikan jäännöksiä. Palvontapaikka koostui rustiikkisista rakennuksista, kuten useimmat antiikin ajan rakennuksista. Vuosisatojen kuluessa vain vähän on jäljellä alkuperäisistä rakennuksista. Roomalaisten 100 e.K.r. rakentamista uudisrakennuksista on myös vain muutama olemassa.

“Amerikkalainen arkeologiystäväni vitsailee, että puutarhassani oleva härän sarven muotoinen kivi on puuttuva osa häränsarvikivestä, joka on esillä täällä”, vitsailee taiteilija osoittaen kivirivistössä olevaa häränsarvien toisen puolikkaan näköistä kiveä. Samassa rivistössä on liuta muita antiikkisia kiviä. Afroditeen kultti alkoi Kyproksella 1500 e.K.r.

“Horns of consecration” on Sir Arthur Evansin nimitys minolaisessa kulttuurissa esiintyneelle häränsarvien muotoiselle symbolille.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari