Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Friday, July 29, 2011

A post in a blog of Nigerian writer Jumoke Verissimo

Come meet Rita Dahl

"I met Rita Dahl in 2006 when she came for the Lagos Book and Arts Festival (LABAF). We have exchanged emails since then, encouraging each other in this lonesome business of ours—writing. She is Finnish, and reading her poetry brought back a theory I have in my head, which is; Nordic literature has a closer affinity to my Yoruba worldview.

I have read little from this region to conclude, but from that which I’ve read, I see a close similarity in the world-view of the Scandinavia and Yoruba. This is a hypothesis after all and I have not done much study to conclude this. In one of her poems, not published below, she writes: “No matter how small a snake is, it can’t be used as belts/A monkey can be caught by one who pretends to be a monkey.”

However, I first made this conclusion after I read Sigrid Undset’s Kristin Lavransdatter, rather self-convincing evidence. Then there was Carina Karlsson’s poetry that seemed soaked in epigrams and shrouded Yoruba philosophy, And Jan Erik Vold’s lyrical poetry convinced me even further…

Anyway, to take myself lightly, I’ve considered my hypothesis a far-fetched desire to see similarity in the worlds, a certain fall-out of creating an inexistent metaphysical thread. Perhaps I’ll make it a project someday and explore these similarities if they indeed exist. Lest I bore you, do enjoy Rita’s poetry…


There is a desire in me

There is a desire in me for nights without night, dawn
breaking, many suns simultaneously
rising, there is a desire for rain, falling
like a veil. There is a desire in me, but
no will, I use simple tools, a voice of hammer and
chisel in the darkest night. As if by hammering
I might try achieving something, a night descending on a dark
wall, runes, a name perhaps.


(From The Enchantment of Thousand Steps, Avain 2007)


Hell

A concrete funnel-like construction with nine
entries altogether. Hell means that everything is repeated,

there’s no moving forward. Hell is frozen.
Where do all the fat gourmands go after death?

Hell is loose, a very popular action film,
crystals flooded from miserable souls who grab each other’s hands.

Maybe hell is beautiful after all? Bloody hell!
With the years I have come to the conclusion

that there is no justice in this country.
The doorbell is ringing. There are two

neatly dressed Mormons behind the door.
Hell has frozen on Earth.

Comment section broke at the same time.
Hell in a family or in heaven, where

would you spend your eternity? I have tried to bear
myself and understand why I sigh for the unattainable.

A real hell of anti-capitalists
has let loose. What happens after this?

We sacrificed six bottles, nothing
happens and the broadcast time should be filled.

Remember that heaven is hell for a basic masochist.
Is hell a cold or a warm place?

If hell is full, you have to stand and
wait. What’s the matter with you?

Don’t you know? If hell has frozen,
Finland is the winner of the Eurovision Song Contest.

(Poems are taken from Aforismien aika, PoEsia 2007)





She asked where this road would take us. We were crossing a meadow. Usually we chose another route. She preferred to be lost among the tall buildings that repeated themselves, reflected in the monotonous rows of windows. I had long since become lost. Water lilies fell from her eyes. I absent-mindedly picked them up from the earth behind her. She didn't notice. The sun burned and made her lift the hem of her skirt to fan her face. Trees grew in a moment, rivers ran accidentally into the sea. We were in a palace where she was the queen on her divan, I but one loyal chamber maid. I wanted only to sniff a small slice of the paradise hiding in her hair.

Musiikkielämyksiä harvinaisissa kulttuurimiljöissä

Harvinaisia miljöitä ja voimakkaita musiikkielämyksiä

Voimasta voimaan –konsertti kuultiin alun perin Naantalin musiikkijuhlien avajaisissa. Jean-Baptiste Lullyn Ouverture Suite ja Chaconne edustivat konsertin tyylikästä hovimusiikillista antia. Paraisten urkupäivien erikoisuutena on konserttien sijoittaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin miljöihin, kuten Nauvon keskiaikaiseen kivikirkkoon. G.P. Telemannin vastalöydetty loppiaiskantaatti Hier ist mein Herz (TWV 1: 795) sopraano Hanna-Leena Haapamäen, mezzosopraano Melis Jaatisen ja kahden viulun ja continuon esittämänä tuntemattoman runoilijan tekstiin oli päätöskonsertin kohokohtia Olli Kortekankaan Pyhiinvaeltajan lauluja –tilaustyön ohella. Ihminen lahjoittaa sydämensä Jeesus-lapselle lahjana; tätä verrataan itämaisten tietäjien kultaan, suitsukkeeseen ja mirhaan.

Urkupäivien toinen suuri ilonaihe oli Melis Jaatisen, gambisti Varpu Haaviston ja luutunsoittaja Eero Palviaisen konsertti Lemlahden kartanon viljamakasiineilla. Barokkimusiikki sopi 1850-luvun tunnelmalliseen aittaan erinomaisesti alkuperäissovituksina. Säveltäjä-laulaja Giovanni Sancesin Usurpator tiranno ja Lagrimosa beltá olivat perinteisemmän Purcellin ja John Dowlandin ohella kiinnostava 1600-luvun klassikko: laulajalle kirjoitettua melodialtaan yksinkertaista, mutta harmonisesti jännittävää välimerellistä musiikkia, joka toi etäisesti mieleen Orlando di Lasson astetta rohkeammat ja modernimmat harmoniat. Alessandro Grandin (1586-1630) O quam tu pulchra es oli jumalallisen kaunista ylistysmusiikkia, joka olisi soinut vielä jumalaisempana sopraanon esittämänä. Ajalle tyypilliseen tapaan maallista rakkautta pysyvämmäksi osoittautui ajan ainoastaan taivaallinen.

Urkupäivillä järjestettiin myös Päivi Nisulan ja Jouni Kuorikosken laulukurssit ja Kari Vuolan urkukurssi.

Paraisten urkupäivät 27.6.-1.7.2011

Rita Dahl

Thursday, July 14, 2011

Runoilijamatrikkeli

Missä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi?

Vietin lapsuuteni ensin Friherrsin eli Vapaalan hiekkalaatikoilla vapaasti kuljeskellen, sieltä siirryimme Mikkolanpuistoon, jossa aloitin koulun. Rahoitin salmiakkipurukumin oston kioskilta keräilemällä pulloja. Ollessani toisella luokalla muutimme Mikkolanpuistosta Itä-Hakkilaan. Itä-Hakkilassa olimme metsän ympäröimiä, eli harrastin siskoni metsissä juoksentelua ja männyn oksalta pää alaspäin roikkumista. Siellä sain ensimmäisen kerran vaihtoehtoisen näkökulman ympäröivään maailmaan. Runouden kautta olen saanut lisää vaihtoehtoisia alaspäisiä näkökulmia.

Missä opiskelit ja mitä?

Opiskelin H:gin yliopistossa pääaineinani yleistä valtio-oppia (sivuaineet viestintä, EU-ranska, sosiologia) ja yleistä kirjallisuustiedettä (sivuaineet teoreettinen filosofia, naistutkimus) valmistuen valtiotieteiden ja filosofian maisteriksi. Olen opiskellut kirjallisuustieteen graduni vuoksi myös portugalin kieltä ja kirjallisuutta eri kursseilla ja Lissabonin klassisessa yliopistossa. Olen osallistunut lukuisiin eri kirjoittajakoulutuksiin ja –ryhmiin mm. Nihil Interitin ja Nuoren Voiman Liiton kautta. Vaikka olen käynyt läpi monia kirjoittajakoulutuksia ja osallistunut eri ryhmiin, runoilijaksi tulemisen edellytyksenä on lopulta ollut KAIKISTA RYHMISTÄ IRTAANTUMINEN, omaksi itseksi tuleminen ja omasta äänestä/äänistä itsenäisesti päättäminen ja vastaaminen. Ryhmien haittapuolena on kakofoninen vastaanotto ja erilaiset suositukset.Kukaan toinen ei kuitenkaan pysty koskaan päättämään saati määrittämään, mitä joku toinen hakee, tai millainen hänen runoilijanäänensä on/ovat. Sama pätee myös muihin taiteenaloihin. Tässä mielessä yhdenkin alan - vaikka kirjallisuuden - opiskeleminen on valaisevaa.

Olen myös dramaattis-lyyrinen sopraano ja jatkan laulun opiskelua. Välillä olen esiintynyt sekä runoilijana että sopraanona.

Milloin aloit kirjoittaa ja miksi?

Aloin kirjoittaa noin 10-11-vuotiaana sisäisestä pakosta. Alusta lähtien kirjoittamiseen on kuitenkin liittynyt myös tietynlainen kirjallinen kunnianhimo: olen aina kirjoittanut julkaistakseni, jopa alkuaikoina olen pyrkinyt tähän. Kirjoittaminen oli aluksi tapa ilmaista tunteita ja ensimmäisiä inspiraation lähteitä olivat Federico García Lorca ja T.S. Eliot, jonka inspiroimana syntyi yhteiskunnallisia runoja. Samaan aikaan luin paljon ja jatkuvasti kaunokirjallisuutta Dostojevskistä muihin venäläisiin klassikoihin ja mihin tahansa muuhun hyvään kirjallisuuteen. Kirjoittaminen jatkui muutaman vuoden ajan, syntyi runojen lisäksi proosaa. Sitten tuli tauko ja menin uudestaan runokurssille 1993, mutta Jyrki Kiiskisen tuomitseva asenne sai minut lopettamaan. Aloitin uudestaan noin 25-vuotiaana ja siitä lähtien olen kirjoittanut, ja lopetan vasta kun ideat ja sanomisen tarve ehtyvät. Vielä ei ole tällaista näköpiirissä.

Kirjoittamisen syyt ovat muuttuneet; nyt kirjoitan, koska uskon voivani jättää ainakin kirjoittamalla itsestäni parhaimman jäljen maailmaan. Sanomisen tarve on edelleen pakollinen, mutta se on muuttunut ”ammattimaisemmaksi”, jos sanaa on luvallista käyttää runouden yhteydessä. Toivottavasti julkaisen tulevaisuudessa runojen, tietokirjojen ja käännösten lisäksi esseitä ja proosaa. Haluan kirjoittaa mahdollisimman monipuolisesti ja nostaa rimaa joka kirjan kohdalla aina hieman korkeammalle.

Miten kirjoitat tai miten kuvailisit omaa tapaasi kirjoittaa?

Kirjoitan, miten kirjoitan. Runot syntyvät, jos ovat syntyäkseen. En voi pakottaa itseäni kirjoittamaan (poikkeuksena hakukonekokoelma Aforismien aika, jota tein byrokraattisesti klo 10-20) vaan tekstit syntyvät hyvässä, sopivassa vireystilassa. Minulla on useita toteutuksia menossa samaan aikaan (runoa, tietoa ja esseetä) ja tartun joka aamu siihen, joka on kiireellisin tai tuntuu edistyvän juuri sinä päivänä.

Koetko onnistuneesi taiteilijana? Missä teoksistasi erityisesti?

Tätä pitää kysyä jälkipolvilta. Ainakin olen tehnyt mielestäni monipuolisesti erilaisia runokokoelmia. Pidän erityisesti Elämää Lagoksessa (ntamo 2008) ja sen jälkeen tulleista runokokoelmista. Viimeisin runokokoelmani Bel canto nieriöille (Kesuura 2010) on silti lempirunokokoelmani – täysromanttinen, vilpitön, suoraan puhutteleva. Olen myös tietokirjailija.

Mikä on suhteesi saamaasi kritiikkiin?

Vaikka kommentoinkin joskus kritiikkejä esimerkiksi blogissani (muun muassa Kuisma Korhosen kritiikki Aforismien ajasta Helsingin Sanomissa, Helena Rintala Kiiltomadossa samasta teoksesta), kritiikit elävät pääosin omaa itsenäistä elämäänsä. Ammattilukijoiden vastaanotto on tärkeää, en kirjoittaisi, jos en haluaisi kritiikkejä. Runoilija saa nykyään olla kiitollinen jos saa kirjastaan yhden tai pari kritiikkiä; tilanne on vääristynyt muutamien vuosikymmenten takaisesta. Kritiikit ovat muuttuneet kuluttajille kirjoitetuiksi tuote-esittelyiksi – aito kiinnostus kirjallisuuteen ja taiteeseen on kadonnut ainakin tuottohakuisesta mediasta ja 1980-luvun upeat esseet HS:n kulttuurisivuilla ovat menneisyyttä. Tähän kulttuuriosioiden rakenteelliseen muutokseen ja kevenemiseen liittyy myös lähtöoletusten muutos: lukijoiden sivistystaso oletetaan lähtökohtaisesti alhaisemmaksi ja tämä näkyy kirjoittelussa. Tämä on yleisön aliarviointia, tai ainakin tiettyyn taiteenalaan tai –aloihin perehtyneiden lukijoiden väheksymistä

Olen erityisen tyytyväinen, jos kriitikko on ymmärtänyt intentioni eli taiteelliset tavoitteeni. Näin käy joskus. Tämä ei silti voi olla kritiikin tarkoitus; sehän on – tai sen pitäisi olla – subjektiivista perusteltua luentaa.

Monet runoilijat kuuluvat nykyään erilaisiin järjestöihin ja ovat mukana aktiivisesti kirjallisuuteen liittyvässä vapaaehtoistoiminnassa, kuten erilaisissa järjestöissä. Miten itse olet osallistunut tällaiseen toimintaan ja miksi? Mitä mieltä olet siitä?

Olen ollut aina varsin aktiivinen järjestöissä, ensin vastasin vuosina 1998-2001 Nihil Interitin arvostelupalvelusta ja järjestin tilaisuuksia. Sitten vedin Suomen PENin naiskirjailijakomiteaa vuosina 2005-2009 ja aloitin Keski-Aasia-toiminnan, joka poiki yhden kansainvälisen kirjailijakokouksen ja kaksi antologiaa (joista toinen venäjän-englanninkielinen ja julkaistu Kazakstanissa). 2006-2009 olin myös PENin varapuheenjohtaja ja kirjoitin aktiivisesti kannanottoja, tilaisuusbriiffejä jne. Keväällä 2011 vedin taiteilijoiden rauhanyhdistys PAND ry:lle suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden välisen kirjeenvaihdon neljästä eri teemasta. Kirjeenvaihdon perusteella ilmestyy antologia Palladium-kirjoilta.

Jokainen runoilija löytää itselleen sopivat ja luonnolliset tavat toimia runouden kentällä – jos haluaa toimia. Kaikkihan eivät halua, eikä minkäänlaista pakkoa tietenkään voi asettaa. Osallistumalla ymmärtää paremmin myyttisten piirien dynamiikkaa ja toimintaa ja tutustuu tietysti ihmisiin, mikä auttaa missä tahansa elämänalueella ainakin joskus. Toisista saa myös halutessaan tukea omalle kirjoittamiselle ja erilaisia vinkkejä.

Osallistuminen on luonnollinen osa minua ja siihen liittyy myös halu auttaa niitä kollegoita, jotka eniten apua tarvitsevat. Lisäksi tietynlaisiin järjestöihin osallistumalla voin ainakin ruohonjuuritasolla vaikuttaa minulle tärkeän oikeudenmukaisuusperiaatteen toteutumiseen. Kai minulla on energiaa myös niin paljon, että sitä jää kirjoittamisesta yli. (Vastaisuudessa kanavoin energiat lauluun, järjestötoiminta on myös uuvuttavaa, ja joskus patologisten yksilöiden osuttua vääriin paikkoihin jopa epäinhimillistä..) Lisäksi olen toimittanut useita suomalaisen nuoren runon antologioita, jotka julkaistaan lähitulevaisuudessa.


OMA KIRJALLINEN TUOTANTO:

Kun luulet olevasi yksin –runokokoelma, Loki-Kirjat, 2004

Aforismien aika-runokokoelma, PoEsia, 2007

Tuhansien portaiden lumo – kulttuurikierroksia Portugalissa, Avain, 2007

Elämää Lagoksessa -runokokoelma, ntamo, 2008

runokokoelma, Aiheita van Goghin korvasta , Ankkuri 2009

Kuvanluojat -artikkelikokoelma, Kesuura 2009

Suomettunut sananvapaus –pamfletti/tietokirja, Multikustannus 2009

Alberto Pimenta: Kivenheittopeli, Palladium-kirjat 2009 (käännös)

Bel cantoja nieriöille -runokokoelma, Kesuura 2010

Savukeitaan Rio de Janeiro ja muu Brasilia-matkaopas, Savukeidas 2011

Tulossa:

Savukeitaan Etelä-Meksiko-matkaopas, Savukeidas 2012

TOIMITETUT TEOKSET JA MUUT TOIMITUSPROJEKTIT:

Keski-Aasian naiskirjailija-antologia Kyltymätön uuni, Like, 2007

Suomalais-afrikkalainen antologia (toimittaja), julkaisija Palladium-Kirjat 2011

Suomalaisen nuoren runon antologian toimittaminen, ilmestyy v. 2011 Brasiliassa portugaliksi, kustantaja Confraria do Vento

Suomalaisen nuoren runon valikoiman toimittaminen (kymmenen runoilijaa) meksikolaiseen kirjallisuuslehteen Periodico de Poesiaan ja Poesia con C:n Cartoneras-pahvikirjasarjaan, toukokuu 2010

Wednesday, July 06, 2011

Oopperaa rantaparatiisissa

Oopperaa rantaparatiisissa

1996 järjestettiin ensimmäisen kerran Klaudia Taev –laulukilpailu. Se on laajentunut joka toisena vuonna Pärnussa järjestettäväksi oopperafestivaaliksi, johon kuuluu Saksan tunnetuimpiin kuuluvan laulupedagogi, oopperalaulaja Ingrid Kremlingin mestarikurssi.

Kremling osoittautui tinkimättömäksi opettajaksi ja taitavaksi pedagogiksi, joka näki jokaisen vahvuudet ja heikot kohdat salamannopeasti vuosien mittaan karaistuneella röntgenkatsellaan. Hän vaati, että jokainen osallistuja teki - tai ainakin yritti tehdä – musiikkia.

Edellisen kilpailun voittaja Anatoli Siuko oli valinnut harvoin esitetyn Verdin Attilan festivaalin oopperaksi. Hunnikomentaja Attilan (Siuko) seikkailut roomalaiskenraali Ezion (Vladislav Sulimski) ja naistaistelijoiden johtaja Odabellan (Sandra Janušaitė) ja uskonnollisen johtaja Foreston (Eric Fenton) maanitellessa häntä sopimusehdotuksella tai karvaammalla myrkyllä. Futuristis-scifihenkinen puvustus perustui materiaalien kierrätykseen ja kitschiin. Pukuparodian avulla – paaville oli kehitelty pastellipallokaulus – ylevän ja matalan rajoja rikottiin; puvustuksen herättämät avaruusmielteet tekivät taivaallisesta taidelajista maallisen. Solistit suoriutuivat osistaan erinomaisesti.

Villa Ammenden Art nouveau –huvilassa järjestetty Klaudia Taev -muistokonsertti oli vähällä saada dramaattisen lopun, kun 90-vuotias kabareemuusikko pyörtyi lattialle. Onneksi yleisö pääsi pelkällä säikähdyksellä karismaattisen artistin pongahtaessa pystyyn ja kysyessä, mitä tapahtui.

Nuorille oopperalaulajille järjestettyyn Klaudia Taev-kilpailuun osallistui laulajia peräti 17 maasta. Jo ensimmäisellä kierroksella karsiutui pois muutamia huippuja, muun muassa eteläkorealainen baritoni Kim Boran ja puolalainen mezzosopraano Bernadetta Wiktoria Grabias. Kolmannelle finaalikierrokselle pääsi vain kuusi Kremlingin johtaman tuomariston huippuina pitämää laulajaa.

Toiselle sijalle selviytyi voimaan luottanut valkovenäläinen baritoni Andrei Sauchanka Verdin Il Trovatoresta poimitulla ”Tutto… Il balen del suo sorrisolla” ja Rossinin Sevillan parturista otetulla ”Largo al factotumilla” ja kolmanneksi valittiin dramaattinen sopraano Elina Volkmae tulkinnoillaan Massenet´n Manonin ”Adieu, notre petite tablesta” ja Cilean Adriana Lecouvrierin ”Io son fumile ancellasta”. Ukrainalainen laatusopraano Tatiana Ganina ja erittäin musikaalinen nuori baritonilupaus Juri Samoilov jäivät tällä kertaa vailla palkintoa. Virolainen Pirjo Püvi palkittiin kauneimmasta Schubertin Ave Mariasta ja Sauchanka äänestettiin myös yleisön suosikiksi.

Rita Dahl

Promfest