Posts

Showing posts from January, 2011

Kolmas sukupuoli Istmo de Tehuantepecissa

Jari Suominen haastatteli minua Radio Robin Hoodiin kolmannesta sukupuolesta Istmo de Tehuantepecissa.

Varvasissa on julkaistu juttuni brasilialaisesta Whitakerista ja kirkoista sosiaalisen tietoisuuden edistäjinä.

No Portuguesia 18 de Fevereiro às 19.30 em Palácio de Artes, Belo Horizonte, Brasil

Eu e poeta portuguesa Luís Serguilha plus Wagner Moreira estamos no 18.2. às 19.30 em Palácio de Artes na provocacão A Poesia em Transe. Imaginários da Resistência. Faz parte do festival Portuguesia arranjado por poeta Wilmar Silva.

Absoluuttinen ruuvikierre

Absoluuttinen ruuvikierre

Ohjaaja Katariina Lahti, kapellimestari Tapio von Boehmin tiukkana kudoksena soiva kamariorkesteri ja ennen kaikkea erinomaiset solistit olivat keittäneet kasaan absoluuttinen version Brittenin monitulkintaisesta kamarioopperasta Ruuvikierre. Maalatuista peileistä kasattu talomainen kollaasi taustalavasteena ei ole ainutlaatuisen omaperäinen keksintö, mutta toimi. Ajalle tyypilliseen tapaan sille heijastettiin myös kuvana Quintin ja Jesselin lapsissa ja aikuisissakin aikaansaamat ”intohimon liekit”. Voisiko intohimon symboliksi keksiä muuten jonkin muun kuvan kuin puhkikuluneet liekit?

Dramaattinen sopraano Satu Kristiina Jaatinen kotiopettajatar Grosena nousi yli muun erinomaisen solistikaartin. Erityisesti toisella puoliajalla Jaatinen syvensi edelleen Grosea lapsia, erityisesti Milesia, suojelevana opettajattarena. Miltä Milesia piti suojella? Kielletyiltä tuntemuksilta? Hieno dramaattisvivahteinen sopraano Miina-Liisa Värelä Governessina oli tasaisen varma …

Anne Wuolab: Senttimetri senttimetriltä

Senttimetri senttimetriltä mannerlaatat lähestyvät toisiaan. Pieniä huomaamattomia liikkeitä liikkeitä, jotka palaavat tärähtelyinä maan kamaralle vuosittain. Fyysinen kontakti lähestyy hitaasti. Siitä on niin käsittämättömän kauan kun Pangea jakaantui ja me ajelehdimme kukin tahoillemme, ja melkein tajuttoman kauan siihen asti, kunnes jälleen kokoonnumme yhteen. Ajan kuluessa pysymme kuitenkin ihmisinä, elämme pinnalla, siinä uskossa, että magna on kaukana poissa. 67-vuotias mies, joka löydettiin puretusta talosta viikon kuluttua, kertoi puhuneensa Jumalan kanssa koko ajan. Hän oli päätynyt talon romahtaessa pöydän alle ja joutunut ilmataskuun. Hänellä oli vähän jano, kun he kantoivat hänet hyvinsäilyneenä sieltä ulos. Hän sanoi, ettei ollut tuntenut seurantarvetta. Yksinäisyyden ikävä on pelkkää fantasiaa.

julkaistu norjalaisessa Kuiper-kirjallisuuslehdessä 3/4-2010

Jari Suomisen haastattelu Radio Vasurissa

Jari Suominen haastatteli minua Meksikosta Radio Vasuriin.

We all dig in the same G-mine

My contribution to Finnish-African correspondence in My black and white Africa.


We all dig in the same gold mine in G-world

Boys rest in their cabins with one foot on the ground, the other folded under them. Abakwethas are the novices of manhood, guarded by the amakhankathas, whose first task is to paint the bodies of the novices with white ochre. During the night the novices have to leave their cabins in order to bury their foreskins in the ground. The burying is based on a belief that foreskins need to be buried in order to prevent magicians from stealing them and using them for the wrong purposes. At the same time the boys are symbolically burying their youth. They stay in the cabins until their wounds are healed and they are also mentally prepared for the future struggles on their path to be men. Afterwards, the cabins and their contents are destroyed. In this way the black and white boys learn the signification of white; it symbolizes goodness, pureness, everything good and highly …

Poems featured in Absinthe: New European Writing # 14

My Black and White Africa has been launched

Go and visit in My Black and White Africa, a blog, where Finnish and African authors exchange their point of views through fiction or non-fiction. First post - a poem by Toyin Adewale Gabriel about theme childhood has been posted.

Bel canto nieriöille

Image
Viidennen runokokoelmani Bel canto nieriöille kansi. Kirjaa saa tilaamalla kirjakauppoihin tai arvosteltavaksi: kesuura@hotmail.com. Myös minulta saa ostettua kädestä käteen tai osoitteesta: ritdahl@gmail.com. Lisään hintaan postikulut.

Tiedote
Bel canto nieriöille (Kesuura 2010) on ilmestynyt


Rita Dahl (s. 1971) on Vantaalla asuva vapaa kirjailija ja toimittaja. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja erityisesti Portugalin kulttuurin harrastaja ja kääntäjä. Dahl on julkaissut Tuhansien portaiden lumo -matkakirjan (Avain 2007) ja tulossa on Brasilia- ja Etelä-Meksiko-aiheiset kirjat. Lisäksi Dahl toimittaa kymmenen portugalilaisen runoilijan antologiaa suomeksi ja on suomentanut Alberto Pimentan 1970-luvun runoista koostetun valikoiman Kivenheittopeli (Palladium-kirjat 2009).

Vantaalta Dahl matkustaa aina mielellään ulkomaille residensseihin tai esiintymään. Hänet on nähty esiintymässä mm. Romaniassa, Portugalissa, Brasiliassa, Meksikossa. Lisäksi hän on runo- ja…

Suomalaista kirjailijaa kaivataan

Koordinoin PAND ry:lle - Taiteilijat rauhan puolesta -yhdistykselle - kirjailijoiden Suomi-Afrikka-projektia, joka lyhyesti on suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden kirjeenvaihto.

Suomalainen ja afrikkalainen kirjailija muodostavat parin, ja he ovat kirjeenvaihdossa neljästä eri teemasta. Dialogi voi olla proosaa, runoa, esseetä tai edustaa jotakin hybridimuotoa.

Etsin projektiin vielä yhtä julkaissutta suomalaista kirjailijaa. Vapaita teemoja ovat Minun Afrikkani tai Minun musta/valkoinen pohjoinen ja eteläni. Käytännössä projekti työllistää yhtä paria keväällä kahden viikon ajan. Suomalainen kääntää pariaan suomeksi, ja Lola Rogers kääntää suomalaista kirjailijaa englanniksi. Osa kirjeenvaihdosta julkaistaan projektin blogissa osoitteessa http://myblackandwhiteafrica.wordpress.com/ Kirjeenvaihdosta ilmestyy mahdollisesti myöhemmin antologia.

Ota yhteyttä: ritdahl@gmail.com.

Muutama uusi runo urbaanista epätoivosta

Ja ne ovat sekoitus mystiikkaa, konkreettista ja abstraktia. Teema on kehittelyssä, ja se saa toivottavasti ilmaisunsa niin yksilö- kuin rakennetasolla. Yksilöhän ei nimittäin läheskään aina ole yksin syypää onnettomuuteensa. :)


Astuin ulos kauppojen ikkunoista,
syljin tavut ulos suusta
hampaat -
junan ikkunasta
kiskojen haukkova hengitys,
bussin nytkytys
liikkeellä –
lähdettyäni kohtasin
toisen, verho
revähti, viillokas
kevät, metrotunneli
täyttyi rappareista,
Hesperian puistossa
kävi tuulenviri –
avasin silmät ja kuvailin
näkemääni, palaa
jota olin vuosia nieleskellyt







yöstä löytyi
aamu, jota etsin,
astuin
sinuun
kuin metsään,
kävin varjoisiin lehmuksiin,
käden ranka laskeutui
otsan kehykselle, merenkulkija
seilasi läpi Punaisen meren, nosti
silmille simpukan värin, metsä
nousi korkeuksiin, temppeli,
sitruunaperhonen
lensi sisään, yöstä löytyi aamu
jota etsin, talo tukeva
puoluekirja, vakaa kuin ilo






Nyt minä avaan
silmät ja kuvailen
psykedeliaa
tuhansien postiluukkujen maassa,
vuosien kohmeloa, ilmettäni,
tal…

Leitura-palestra na Casa das Rosas, São Paulo, no 22.2.2011

A minha apresentacão para leitura-palestra combinada na Casa das Rosas, Avenida Paulista 37, São Paulo, no dia 22. de Fevereiro:

RITA DAHL E A POESIA DE LUGARES


Com Rita Dahl.

Sábado, 22 de Fevereiro, às 17h.

A obra de Rita Dahl reflete suas viagens pelo mundo: Portugal, Nigéria, Suecia, e outros lugares, como o título "O Encantador de Milles Escadas" (Avain, 2007), um livro de viagem sobre Portugal. Além de poeta e escritora, é divulgadora da poesia finlandesa em países lusófonos, e também da poesia escrita em português publicada na Finlândia. Como vice-presidente do PEN Clube da Finlândia, realizou um importante trabalho com escritoras da Ásia Central. Tem publicado cinco livros de poesia e três livros de narrativa, como "A liberdade da palavra finlandizada" (Multikustannus, 2009).

Se alguém pode oferecer oú sabe alojamento entre dias 22-24. de Fevereiro em São Paulo, por favor, me avise: ritdahl@gmail.com. Obrigado!

"Surun vaippa on itkettävä puhki"

On avattava kaikenlaiset arkistot. Ohessa noin 14-15-vuotiaana kirjoitettu runo, josta Pentti Saaritsa totesi kauan, kauan sitten, että runossa on aitoa intohimoa ja tunnetta, jatka kirjoittamista. Siinä on myös paljon adjektiivejä ja verbejäkin, sekä hyvä rytmi. Olen ollut aikamoinen esteetikko, idealisti ja moralisti. Mutta mikäpä siinä!

Ohessa myös pari muuta luultavasti vielä vanhempaa "teini-iän" runoa.


Eikö

Eikö vuoren kuiskaus
sisimmässäsi
tulisessa mutta vanhassa katkerassa
hiljaisessa sydämessäsi
saa elävämmin kelvollisemmin ja kauniimmiin virtaamaan vanhan ruostuneen veresi, kuten Ruusu vihkivedestä märkänä.
Eikö
kalvaan vainajan veri häivy
sinusta kun se vaihtuu
likaisen veren saastan riippuvuuden
täyttämän juopuneen ihmisen toivottomaan mutta iloiseen vereen joka
täynnä Piikkejä Lankoja Sydänesteitä mutta joka on kuitenkin
kuivempaa, puhtaampaa, terveellisempää kuin
kalvaan vainajan likainen
saastainen vangittu veri
jonka avulla neitsyt huokaa kuin vuosisatojen äänettömyyden pak…

Maksamaton mainos kirjallisuuden ja Portugalin ystäville

Portugali-kirjani Tuhansien portaiden lumo nyt 5,90 eurolla Akateemisen alennuksista. Tuon halvemmalla laatua ei enää saa.