Mais oú menos

Mais oú menos

Posteljooni kiikutti tänään Rita Dahlin matkaoppaan ”Rio de Janeiro, Salvador ja muu Brasilia” (Savukeidas). Nimen loppuosa lupaa paljon, onhan kyseessä iso maa, mutta todellisuudessa kirja keskittyy edellä mainittujen kaupunkien lisäksi vain muutamiin paikkoihin. Siitä huolimatta opus toiminee virikkeen antajana sinnepäin suuntautuvalle reissaamiselle. Itseäni opus puhutti siksi, että kyseiset paikat ovat jollain tavalla tuttuja erilaisten elämysten muodossa, joista mainittakoon tajuttomaksi hakkaaminen, ryöstäminen ja putsaaminen.

Savukeitaan matkaoppaat, tai paremminkin matkaoppaat yleensä, ovat allekirjoittaneelle täysin vieras kirjallisuudenlaji, ellei Voltairen ”Candidea” ja Galeanon ”Las venas abiertas de América Latinaa” oteta huomioon, jotka eivät edes ole matkaoppaita. ”Candide” on seikkailuromaani ja ”Las venas abiertas” tulikiven katkuinen sosiaali- ja taloushistoriikki. Dahlin kirja asettuu niiden välille, mutta kirjan olisi kannattanut asettua siihen tukevammin: opuksen parasta antia ovat minäkertojan omakohtaiset kokemukset ja brassien kohtalot. Paikallisen ihmisen kautta lukija ymmärtää paremmin myös yhteiskuntaa ja sosiaalisia oloja.

Reissaamiseen/matkailuun liittyvää perustietoa löytyy paljon netistä, samoin kuin majoitus- ja ruokapaikkatietoa. Lisäksi jälkimmäisten luettelointi saattaa nopeasti olla vanhentunutta tietoa. Historiasta, kielestä ja kulttuurista ei sitä vastoin kukaan matkailija/reissaaja tiedä koskaan liikaa, joten niihin olisi voinut syventyä enemmän juuri eri luetteloiden kustannuksella. Olettaisin, ettei Dahlin kirja kuitenkaan päädy viiden tähden hotellin uima-altaalla lakattuja varpaitaan uittavan pakettimatkailijan rakennekynsiin, vaan omatoimisen reissaajan kouraan, joka löytää yöpaikkansa ja ruokansa ilman ulkopuolisen neuvojakin, välillä myös favelasta, missä käyminen on parasta Brasilian matkailua ja jonka parhaat ja luotettavimmat oppaat ovat asunnottomat diilerit ja pedran polttajat. Väittäisin, että sellaista reissaajaa kiinnostaa nimenomaan Brasilian kieli ja kulttuuri, jonka avautumista pakettimatkailijan ei tarvitse toivoa. Tiettyihin teemoihin keskittyminen ja syventyminen sekä toisenlainen jäsentely olisi siis terästäneet lopputulosta. Joka tapauksessa tekstiin kannattaa tutustua vaikkapa tilaamalla kirja suoraan Savukeitaalta, jos Brasilia kiinnostaa.

Ai niin. Mukava lisä teokseen oli viitteet kirjallisuuteen, muutamiin suomalaisiin lähihistorian jättiläisiin ja tälläkin äärireunalla tunnettuihin elokuviin. Niin mihin? Ottakaa itse selvää vaikka tästä: Savukeidas.

julkaistu Ivan Rotta & co:n Rottamediassa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale