Kaksi runoa Vastakaanonista

Stora Torget

Kuka kiekui yksin keskellä Stora Torgetia marraskuun alkupäivinä havaitessaan rajuilman salaman iskusta puhjenneen? Pyhän Katarinan kirkon fransiskaanimunkit jakelivat almuja jonottaville köyhille, eivätkä edes jalkapuun suunnalta kantautuneet huudot tahtia hiljentäneet. Raipaniskuja jaeltiin, soppakulhon kauha nousi, pappi saarnasi, kukon kaula katkaistiin, vihdoin talo hiljentyi. Edes tanskalainen kääntäjänainen ei tullut nauttimaan jokapäiväistä makkara-olut-annostaan. Menin hiljaiseen keittiöön vain lumihiutaleiden tömähtäessä ikkunan takana maahan. Laitoin kahvin tulemaan. Päivä oli ollut jännittävä ja jännittävänä se jatkuisi. Otin voileivät esille ja levitin niille voita ja juustoa. Koskaan aiemmin leivän sively ei ollut tuottanut näin paljon nautintoa kuin nyt. Tiesin, että tästä leivästä sain pitää kiinni, horisontissa lipuva laivakaan ei sen todellisuutta miksikään muuttaisi, vaikka minä toivoisinkin olevani sen kannella matkustamassa kohti määränpäätä, joka on tuntematon aina, vaikka sillä on joka kerta kaupungin nimi.


Sekatavaraliike

Asiakkaat vaativat tiskille niin viimeisen päälle valmistettua fasaania, että kauppias tiedusteli, saisiko tilalle olla tällainen tuote, tummien käsien koskettamatta tehty. Mutta asiakkaat kutistuivat kattoon asti ja karjuivat tulitikun kokoiselle kauppiaalle, kuinka tärkeää on pitää huolta tavaroiden eksoottisuudesta. Eksoottisuus merkitsi asiakkaille varmuutta alkuperämaasta ja tekijäryhmistä. Reiluutta oli se, että ostettiin oikealta farmilta, annettiin sioille oikeanlaista piiskaa ja lukittiin aasit päiväksi ainoastaan rautalanka-aitaan. Siinä ne makasivat keskellä omia jätöksiään. Vaatimuksista ei tingitty tuumaakaan. Vaativimmat asiakasryhmät olivat valmiita maksamaan vaikka karvaisesta aasinpäästä suoraan olohuoneeseen kuljetettuna.

(P.S. En itse pidä näitä runoja sen kummemmin kokeilevina, ainoastaan absurdeina ja tietysti leikkisinä (runoilija on terve, kun se leikkii). Nämä on sijoitettu osastoon kaksi, jossa on pakoitteella tuotettuja tai leikkiin ja peliin perustuvia runoja. Leikkisyydellä ja absurdilla ei ole minusta juurikaan tekemistä pakotteiden kanssa, pikemminkin aivan päinvastoin. Leikkivä runo nimenomaan pyrkii IRTAANTUMAAN pakotteista. VAPAUTUMAAN. Näin runolla voi olla myös jopa elämänpoliittista merkitystä foucault´laisessa mielessä.)


julkaistu Vastakaanonissa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale