Sysmä on luonnonläheinen paikkakunta

Sysmä on luonnonläheinen paikkakunta, ollut kivikaudelta lähtien. Täältä on löydetty rautakautisia kalmistoja erityisesti asutuksen lähistöltä. Uhrikiviä eli kuppikiviä saattoi olla samassa kalliossa tai kivessä joskus yksi, toisinaan kymmeniä, välillä jopa satoja. Jyviä ja maitoa laitettiin niihin hyvän sadon tai karjan terveyden takaamiseksi. Useimmat Sysmän lapinraunioista sijaitsevat saarissa. Niiden valmistumisajankohdasta ei ole saatu varmuutta.

Varmuus on sen sijaan saatu historian olemassaolosta kaiken tämän faktan keskellä; viimeistään tässä kohdassa taju menee, jos se ei ole kadonnut jo aiemmin uutisten katkeamattomaan Lethenvirtaan. Kansalaisuus on ominaisuus, joka koetellaan kyvyssä sanoa asioista mielipiteitään: tässä tiivistetysti elämämme kohokohdat. On tyynnyttävää kuunnella omaa ääntään, kun historian ääni on jo vaiennut tai vaiennettu.

Perjantaina Sysmässä alkaa Kirkko soi -festivaali ja sinne menen, jos onnistun saamaan lehdistölipun. Keskiviikkona ja sunnuntaina teatteritalolla näytettävät elokuvat Voin luterilaisesti hiljentyä tarkastelemaan sisuksiani introspektiivisellä suurennuslasilla Tyyne Saastamoisen tapaan tässä suuressa, hiljaisessa talossa, jossa hiljaisuuden katkaisee vain oma kantava lauluääneni.

Suuntaan lasin kynsiini ja ne välähtävät ilvesmäisesti, mutta ehdottomasti eivät haavoittaakseen kuin itseään. Kynttilä valaisee pimeän pöydän, tarina syntyy itsekseen mielessäa hankautuvista kivensiruista, joista on kaikki pyhä karsiutunut pois matkalla. Introspektiivinen suurennuslasini kohdistuu silmiini, koska ne ovat oikeastaan sokeat näin monien vuosien historiattomasta metelistä. Haluaisin palata niiden yhteyteen, mutta palaaminen ottaa voimille, kuten vuosien ero vedestä tai maasta, juurista. Olen tarkastellut liian kauan samaa pysäköintialuetta ikkunani takana. Se on tehnyt minusta kyvyttömän kitkemään rikkaruohoja kotipuutarhassani ja varjelemaan tuikkua omalla ikkunalaudallani.

Voisinpa sanoa, kuten Wagner Mathilde Wesendockille: ”Ota sieluni vastaan tällaisena aamutervehdyksenä!” Olisipa minulla sieluja, joita voisin lahjoittaa päivittäin niitä tarvitseville. Metsän lähellä alan aavistaa sielun olemassaolon. Muualla se peittyy ympäriltä kantautuvaan meteliin. Älä käsitä väärin: autot kulkevat talon ohitse täälläkin joka hetki ja muu asutus alkaa aivan nurkan takaa, mutta pelkällä vaahterapuulla varjossa kukoistavine lehtineen on ihmeellinen vaikutus varjossa kauan vaeltaneeseen. Elvyn siitä kuin Ringin mahtipontisesta alkusoitosta, jolle aiheen antoi läkkisepän itsepintainen katonkolkutus. Olen aiheiden ympäröimä, olen aihe itse heti kun löydän taas juureni, oman lempiflorani ja juuri sen mineraalin, joka minua ravitsee. Olkoon se vaikka sininen kuin safiiri, jonka avulla voin tavoitella omia korkeimpia rajojani.

Pienessä elämässä on suuren ainekset. Kahvi loppuu pian: on jälleen haettava tummaa ja voimakasta paahtoa tyynnyttämään janon tarpeeni. Mikään ei ole nimittäin tarpeeksi koskaan. Juon loputtomia, pohjattomia kuppeja yksinäisyyttä karkoittaakseni, hankkiakseni jotakin puuhaa kirjoittamisen ohella ja pysyäkseni hereillä.

Uhrikiville heittäisin vettä jotta ihmissielut alkaisivat viheriöidä jälleen, kuten viheriöi vaahterapuu ikkunani takana. Ja voi tuota aurinkoa! Valoisaa riemuaan rajoittamatta se luo säteitään kaikkialle lainkaan säännöstelemättä. Valoterapia on maksutonta täällä, riittää, kun astun pihamaalle ja avaan eväni. Ahven lentää taivaalla avaimenhaltija selässään: tämä voisi olla näky Boschin maalauksesta ellemme olisi niinkin maagisella paikkakunnalla keskellä kauneinta Suomea kuin nyt olemme.



SINIRISTILOPPUMME

Lapset laulavat yhteen ääneen kirkkaasti, kovaa ja nuotin vierestä - voi, nuo lapsukaiset, ne nyt
ovat vain lapsia - Taivas on sininen ja valkoinen… Koulun juhlasalissa sammuvat valot, ukkonen
jyrähtää, mahtavabassoinen isän ääni, jota on toteltava kun se kutsuu. Lipussa ne värit vielä erottuvat haaleina kuin rankkasateen jäljiltä. Ilmasto on nykyään niin odottamaton, rankkasade
saattoi yllättää kesken kevätjuhlan ja

pyyhkäistä

mennessään lasten kevätmielen, asut sentään jäävät päälle vielä. On opettavaa kun ääri-ilmiöt tunkeutuvat olohuoneeseemme tai kaikkein herkimpien, vastaanottavaisimpien luokse. Se on melkein kuin tulisi kotiin, jonka myrsky on sekoittanut pommiattentaatin, murhayrityksen, vallankaappauksen tai pelkän pyörremyrskyn tai muun ilmastollisen ääri-ilmiön jälkeen. Lasten on hyvä tottua siihen, että todistuksen saamiseen ei riitä kiltteys, kyky olla sanomatta liikaa, tai tiedolliset valmiudet, joiden avulla he saapuvat kevätjuhliin ajoissa ja myös poistuva, jos myrsky ottaa laantuakseen. Tämä on riittävästi läpäisemiseen ja jos haluaa ekstrabonuspisteitä, niitä saa opettajan tervehtimisen lisäksi kansallislaulujemme osaamisesta. Laulun sanojen muistaminen ei ole enää itsestäänselvyys, elämmehän sentään 2010-luvulla, hyvä että ylipäätään laulamme. Siniristilippumme

liehuu tuulen heittelemänä, on sentään

normaalia, että maillamme on vielä kansallinen lippu, vaikka yhtä hyvin se voisi olla rakkaus, tai jokin muu täyttä vilpittömyyttä edellyttävä tunne. Mutta hyvä on, lipuilla, saloilla, rahalla ja muilla kansallisilla symboleilla elämä pysyy helpommin hallittavana, kaiken kaikkiaan selkeämpänä. Oma perunamaa säästyy varkailta, ja jos niitä käykin, varkaille on oma rangaistusasteikkonsa, sen tietää jokainen lapsikin, puhumattakaan aikuisista. Hyvin opetetut yksilöt tietävät paikkansa niin tyynen kuin myrskyn keskellä, oli kyse sitten koulusta, kodista, armeijasta tai kirkosta; puhumattakaan yliopistosta. Siksi pelastusvalmiutta on alennettu, koska nykyinen kouluvalmennus ajaa jo muidenkin instituutioiden asiaa. Kansalaiset tietävät tarpeeksi, aivan liian vähän tuohtuakseen mistään muusta kuin kouluampumisista, lasten, nuorten turhista ja ennenaikaisista kuolemista tai viattomien luontokappaleiden surmista.

Lapset laulavat niin kirkkaasi yhteen ääneen, nuotin vierestä - voi, nuo lapsukaiset, vielä viatttomat ihmisidut, jotka kasvavat tämän turmeluksen keskellä. Kunpa ne saisivat riittävästi tietoa erilaisista ilmastoista ja pääsisivät täältä pohjoisesta karuudesta tropiikin lämpöön. Näin saataisiin pelastusvalmiutta etukäteen lisättyä, kun ihmiset tietäisivät jo ennalta, mihin pitää varautua: tsunamiin, pyörremyrskyyn tai muihin arkipäiväisiin ilmastoihin. Siniristilippu lasketaan alas korkeuksistaan. On uusien symbolien aika. Lapset lopettavat laulamisen. Oli jo aikakin.





NEITSYTKUNINGAS

Neitsytkuningas promeneeraisi kylän raittia pitkin ja istuisi Matkabaariin oluelle ja makkaralle; tämä ei eroa mitenkään baijerilaisesta ruokavaliosta. Ainoa ero Baijeriin olisi maastossa, josta puuttuvat alppimaiset vuoristot kokonaan. Niiden tilalla on reheviä sekametsiä, joihin neitsytkuningas voi halutessaan eksyä vaikka kuinka syvälle. Metsissä meillä asuu nk. ”metsien miehiä” - tai ainakin heistä puhutaan paljon, asui siis vähintäänkin menneisyydessä. Heiltä mahdollisesti uudelleen janoinen kuninkaamme voi hyvin pyytää uutta juomatilkkaa. Kannattaa muistaa, että metsiemme miehet ovat samalla metsiemme apteekkariammattilaisia, eli juomien sisällöistä ja vaikutuksista minulla ei ole sen kummempaa tietoa. Metsien miehistä neitsytkuningas saa kenties halutessaan muunkinlaista seuraa, tiedä häntä, metsissä miehet ovat ennenkin tottuneet monenlaisiin vaihtoehtoihin naarassukupuolen puuttuessa. Luonnon monimuotoisuus lisääntyy luonnollisesti ilman että ihmisen tarvitsee siihen mitenkään puuttua.

Järvistä en tiedä, meillä on yleensä paljon järviä maaseudulla, mutta Sysmän alue ei ole minulle entuudestaan tuttua. (Selvitän asian ensi tilassa; voisin virkistäytyä itsekin uimalla.) Sitten kun neitsytkuningas olisi istunut tarpeeksi kauan Café Paahtimon terassilla muutamia ohikulkevia autoja ja ohikulkijoita ihmetellen, hän olisikin nähnyt suunnilleen kaiken, mikä näkemisen arvoista on katoavassa maaseudussamme. Lopulta hän voisi vetäytyä teatteritalolle katsomaan uusinta Harry Potteria suojattinsa Wagnerin kanssa, mikäli tällainen uudenlainen kulttuurielämys sattuisi häntä miellyttämään. Sysmän-viikonloppunsa päätteeksi neitsytkuningas voisi vierailla sysmäläisellä maatilalla ja ostaa kotiinviemisiksi virikkeillä ruokittujen kanojen munia, vapaina lentävien mehiläisten valmistamaa hunajaa ja oman maan viljasta tehtyä leipää. Näin neitsytkuningas tukisi samalla pyrkimyksiämme pitää Sysmä elävänä kuntana ja sysmäläiset kaupunkimaisessa ympäristössä, joka silti sijaitsee maalla, luonnonläheisessä ympäristössä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari