Runoilijamatrikkeli

Missä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi?

Vietin lapsuuteni ensin Friherrsin eli Vapaalan hiekkalaatikoilla vapaasti kuljeskellen, sieltä siirryimme Mikkolanpuistoon, jossa aloitin koulun. Rahoitin salmiakkipurukumin oston kioskilta keräilemällä pulloja. Ollessani toisella luokalla muutimme Mikkolanpuistosta Itä-Hakkilaan. Itä-Hakkilassa olimme metsän ympäröimiä, eli harrastin siskoni metsissä juoksentelua ja männyn oksalta pää alaspäin roikkumista. Siellä sain ensimmäisen kerran vaihtoehtoisen näkökulman ympäröivään maailmaan. Runouden kautta olen saanut lisää vaihtoehtoisia alaspäisiä näkökulmia.

Missä opiskelit ja mitä?

Opiskelin H:gin yliopistossa pääaineinani yleistä valtio-oppia (sivuaineet viestintä, EU-ranska, sosiologia) ja yleistä kirjallisuustiedettä (sivuaineet teoreettinen filosofia, naistutkimus) valmistuen valtiotieteiden ja filosofian maisteriksi. Olen opiskellut kirjallisuustieteen graduni vuoksi myös portugalin kieltä ja kirjallisuutta eri kursseilla ja Lissabonin klassisessa yliopistossa. Olen osallistunut lukuisiin eri kirjoittajakoulutuksiin ja –ryhmiin mm. Nihil Interitin ja Nuoren Voiman Liiton kautta. Vaikka olen käynyt läpi monia kirjoittajakoulutuksia ja osallistunut eri ryhmiin, runoilijaksi tulemisen edellytyksenä on lopulta ollut KAIKISTA RYHMISTÄ IRTAANTUMINEN, omaksi itseksi tuleminen ja omasta äänestä/äänistä itsenäisesti päättäminen ja vastaaminen. Ryhmien haittapuolena on kakofoninen vastaanotto ja erilaiset suositukset.Kukaan toinen ei kuitenkaan pysty koskaan päättämään saati määrittämään, mitä joku toinen hakee, tai millainen hänen runoilijanäänensä on/ovat. Sama pätee myös muihin taiteenaloihin. Tässä mielessä yhdenkin alan - vaikka kirjallisuuden - opiskeleminen on valaisevaa.

Olen myös dramaattis-lyyrinen sopraano ja jatkan laulun opiskelua. Välillä olen esiintynyt sekä runoilijana että sopraanona.

Milloin aloit kirjoittaa ja miksi?

Aloin kirjoittaa noin 10-11-vuotiaana sisäisestä pakosta. Alusta lähtien kirjoittamiseen on kuitenkin liittynyt myös tietynlainen kirjallinen kunnianhimo: olen aina kirjoittanut julkaistakseni, jopa alkuaikoina olen pyrkinyt tähän. Kirjoittaminen oli aluksi tapa ilmaista tunteita ja ensimmäisiä inspiraation lähteitä olivat Federico García Lorca ja T.S. Eliot, jonka inspiroimana syntyi yhteiskunnallisia runoja. Samaan aikaan luin paljon ja jatkuvasti kaunokirjallisuutta Dostojevskistä muihin venäläisiin klassikoihin ja mihin tahansa muuhun hyvään kirjallisuuteen. Kirjoittaminen jatkui muutaman vuoden ajan, syntyi runojen lisäksi proosaa. Sitten tuli tauko ja menin uudestaan runokurssille 1993, mutta Jyrki Kiiskisen tuomitseva asenne sai minut lopettamaan. Aloitin uudestaan noin 25-vuotiaana ja siitä lähtien olen kirjoittanut, ja lopetan vasta kun ideat ja sanomisen tarve ehtyvät. Vielä ei ole tällaista näköpiirissä.

Kirjoittamisen syyt ovat muuttuneet; nyt kirjoitan, koska uskon voivani jättää ainakin kirjoittamalla itsestäni parhaimman jäljen maailmaan. Sanomisen tarve on edelleen pakollinen, mutta se on muuttunut ”ammattimaisemmaksi”, jos sanaa on luvallista käyttää runouden yhteydessä. Toivottavasti julkaisen tulevaisuudessa runojen, tietokirjojen ja käännösten lisäksi esseitä ja proosaa. Haluan kirjoittaa mahdollisimman monipuolisesti ja nostaa rimaa joka kirjan kohdalla aina hieman korkeammalle.

Miten kirjoitat tai miten kuvailisit omaa tapaasi kirjoittaa?

Kirjoitan, miten kirjoitan. Runot syntyvät, jos ovat syntyäkseen. En voi pakottaa itseäni kirjoittamaan (poikkeuksena hakukonekokoelma Aforismien aika, jota tein byrokraattisesti klo 10-20) vaan tekstit syntyvät hyvässä, sopivassa vireystilassa. Minulla on useita toteutuksia menossa samaan aikaan (runoa, tietoa ja esseetä) ja tartun joka aamu siihen, joka on kiireellisin tai tuntuu edistyvän juuri sinä päivänä.

Koetko onnistuneesi taiteilijana? Missä teoksistasi erityisesti?

Tätä pitää kysyä jälkipolvilta. Ainakin olen tehnyt mielestäni monipuolisesti erilaisia runokokoelmia. Pidän erityisesti Elämää Lagoksessa (ntamo 2008) ja sen jälkeen tulleista runokokoelmista. Viimeisin runokokoelmani Bel canto nieriöille (Kesuura 2010) on silti lempirunokokoelmani – täysromanttinen, vilpitön, suoraan puhutteleva. Olen myös tietokirjailija.

Mikä on suhteesi saamaasi kritiikkiin?

Vaikka kommentoinkin joskus kritiikkejä esimerkiksi blogissani (muun muassa Kuisma Korhosen kritiikki Aforismien ajasta Helsingin Sanomissa, Helena Rintala Kiiltomadossa samasta teoksesta), kritiikit elävät pääosin omaa itsenäistä elämäänsä. Ammattilukijoiden vastaanotto on tärkeää, en kirjoittaisi, jos en haluaisi kritiikkejä. Runoilija saa nykyään olla kiitollinen jos saa kirjastaan yhden tai pari kritiikkiä; tilanne on vääristynyt muutamien vuosikymmenten takaisesta. Kritiikit ovat muuttuneet kuluttajille kirjoitetuiksi tuote-esittelyiksi – aito kiinnostus kirjallisuuteen ja taiteeseen on kadonnut ainakin tuottohakuisesta mediasta ja 1980-luvun upeat esseet HS:n kulttuurisivuilla ovat menneisyyttä. Tähän kulttuuriosioiden rakenteelliseen muutokseen ja kevenemiseen liittyy myös lähtöoletusten muutos: lukijoiden sivistystaso oletetaan lähtökohtaisesti alhaisemmaksi ja tämä näkyy kirjoittelussa. Tämä on yleisön aliarviointia, tai ainakin tiettyyn taiteenalaan tai –aloihin perehtyneiden lukijoiden väheksymistä

Olen erityisen tyytyväinen, jos kriitikko on ymmärtänyt intentioni eli taiteelliset tavoitteeni. Näin käy joskus. Tämä ei silti voi olla kritiikin tarkoitus; sehän on – tai sen pitäisi olla – subjektiivista perusteltua luentaa.

Monet runoilijat kuuluvat nykyään erilaisiin järjestöihin ja ovat mukana aktiivisesti kirjallisuuteen liittyvässä vapaaehtoistoiminnassa, kuten erilaisissa järjestöissä. Miten itse olet osallistunut tällaiseen toimintaan ja miksi? Mitä mieltä olet siitä?

Olen ollut aina varsin aktiivinen järjestöissä, ensin vastasin vuosina 1998-2001 Nihil Interitin arvostelupalvelusta ja järjestin tilaisuuksia. Sitten vedin Suomen PENin naiskirjailijakomiteaa vuosina 2005-2009 ja aloitin Keski-Aasia-toiminnan, joka poiki yhden kansainvälisen kirjailijakokouksen ja kaksi antologiaa (joista toinen venäjän-englanninkielinen ja julkaistu Kazakstanissa). 2006-2009 olin myös PENin varapuheenjohtaja ja kirjoitin aktiivisesti kannanottoja, tilaisuusbriiffejä jne. Keväällä 2011 vedin taiteilijoiden rauhanyhdistys PAND ry:lle suomalaisten ja afrikkalaisten kirjailijoiden välisen kirjeenvaihdon neljästä eri teemasta. Kirjeenvaihdon perusteella ilmestyy antologia Palladium-kirjoilta.

Jokainen runoilija löytää itselleen sopivat ja luonnolliset tavat toimia runouden kentällä – jos haluaa toimia. Kaikkihan eivät halua, eikä minkäänlaista pakkoa tietenkään voi asettaa. Osallistumalla ymmärtää paremmin myyttisten piirien dynamiikkaa ja toimintaa ja tutustuu tietysti ihmisiin, mikä auttaa missä tahansa elämänalueella ainakin joskus. Toisista saa myös halutessaan tukea omalle kirjoittamiselle ja erilaisia vinkkejä.

Osallistuminen on luonnollinen osa minua ja siihen liittyy myös halu auttaa niitä kollegoita, jotka eniten apua tarvitsevat. Lisäksi tietynlaisiin järjestöihin osallistumalla voin ainakin ruohonjuuritasolla vaikuttaa minulle tärkeän oikeudenmukaisuusperiaatteen toteutumiseen. Kai minulla on energiaa myös niin paljon, että sitä jää kirjoittamisesta yli. (Vastaisuudessa kanavoin energiat lauluun, järjestötoiminta on myös uuvuttavaa, ja joskus patologisten yksilöiden osuttua vääriin paikkoihin jopa epäinhimillistä..) Lisäksi olen toimittanut useita suomalaisen nuoren runon antologioita, jotka julkaistaan lähitulevaisuudessa.


OMA KIRJALLINEN TUOTANTO:

Kun luulet olevasi yksin –runokokoelma, Loki-Kirjat, 2004

Aforismien aika-runokokoelma, PoEsia, 2007

Tuhansien portaiden lumo – kulttuurikierroksia Portugalissa, Avain, 2007

Elämää Lagoksessa -runokokoelma, ntamo, 2008

runokokoelma, Aiheita van Goghin korvasta , Ankkuri 2009

Kuvanluojat -artikkelikokoelma, Kesuura 2009

Suomettunut sananvapaus –pamfletti/tietokirja, Multikustannus 2009

Alberto Pimenta: Kivenheittopeli, Palladium-kirjat 2009 (käännös)

Bel cantoja nieriöille -runokokoelma, Kesuura 2010

Savukeitaan Rio de Janeiro ja muu Brasilia-matkaopas, Savukeidas 2011

Tulossa:

Savukeitaan Etelä-Meksiko-matkaopas, Savukeidas 2012

TOIMITETUT TEOKSET JA MUUT TOIMITUSPROJEKTIT:

Keski-Aasian naiskirjailija-antologia Kyltymätön uuni, Like, 2007

Suomalais-afrikkalainen antologia (toimittaja), julkaisija Palladium-Kirjat 2011

Suomalaisen nuoren runon antologian toimittaminen, ilmestyy v. 2011 Brasiliassa portugaliksi, kustantaja Confraria do Vento

Suomalaisen nuoren runon valikoiman toimittaminen (kymmenen runoilijaa) meksikolaiseen kirjallisuuslehteen Periodico de Poesiaan ja Poesia con C:n Cartoneras-pahvikirjasarjaan, toukokuu 2010

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale