Frutas Tropicales

Trooppisia rytmejä kaikkiin makuihin

Jokavuotisen Frutas Tropicales –festivaalin kenties tähän mennessä nimekkäin esiintyjä on brasilialainen laulaja-lauluntekijä, kitaristi, kirjailija João Bosco. Bosco tuli tunnetuksi 1970-luvulla runoilija Aldir Brancon kanssa tekemistään lauluista, joista monesta on tullut populaarimusiikin klassikoita.

Bosco oli päättänyt lumota suomalaisyleisön. Bändin muut jäsenet olivat Ricardo Silveira, sähkökitara, João Batista, basso, Kiko Freitas, rummut. Konsertin kesto väliaikoineen oli kolme tuntia. Jokainen minuutti oli laulun arvoinen. Ensimmäisellä puoliajalla tarjoiltiin taidokasta polyrytmiikkaa, joka pisti menojalan väkisin väpättämään: sambaa, bossanovaa, jazzia, funkia, you name it. Toinen puoliaika alkoi akustisesti Boscon soolona, jatkui romanttisena ja päättyi karnevaalitunnelmiin, aitoon bahialaiseen musiikkiin. Covereitakin kuultiin, esimerkiksi Antônio Carlos Jobimin Lígia. Myös sotilasdiktatuurin aikana sensuroitu Bosco-klassikko O Bêbado e Equilibrista sai arvoisensa tulkinnan.

Vaikka kaikki muusikot soolo-osuuksineen olivat erinomaisia, rumpali Kiko Freitas kalisteli kannujaan välillä niin suvereenilla nopeudella, taidokkuudella ja luovuudella, että hän oli varastaa shown. Bosco ei keikaile kauniilla, vaan persoonallisella äänellä, kuten monet brasilialaiset kollegansa. Hänen musiikkinsa ja äänensä tuovat usein mieleen eräänlaisen hengenheimolaisen, Zé Ramalhon.

Kuubalainen Septeto Santiaguero päätti Frutas Tropicalesin vetävillä soneillaan, guaracha, changui, bolero ja salsoillaan. Laulajaveteraani Reinaldo Creagh oli yllätysvieraana muutamassa laulussa, muun muassa Flor de Ausencia –klassikolla, jota Omara Portuondokin on esittänyt. Bändin jäsenet vetivät kaksituntisella keikallaan koko ajan tanssikoreografiaa ja soittivat lehmänkelloa sekä marakasseja. Lantiot taipuivat esimerkilliseen malliin etenkin laulaja Ismael Borgesilla ja Inocencio Heredialla. Septeto Santiagueron kitaristi Rudens Matos, trumpetisti Eddy Lobaina, perkussionisti Alberto Castellanos, basisti Dairon Carlile Roberto Salazar ja yhtyeen perustaja Fernando Dewar hoitivat myös oman osuutensa energisesti. Tunnelmat vaihtelivat tanssittavasta hitaisiin ja kohtalokkaan romanttisiin. Iloa ja aurinkoa välittyi katsomoon sylintäydeltä.

Rita Dahl

Frutas Tropicales –festivaali, Martinus-sali

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale