Posts

Showing posts from May, 2011

Säröjä purppuranvärisessä järvessä

Rita Dahl
Säröjä purppuranvärisessä järvessä

São raros os encontros com a poesia verdadeira, com os fins ambiciosos quanto à linguagem: a poesia que questiona os limites da língua, os gêneros, o mundo quotidiano, a vida real e mesmo os seus próprios limites: a sua própria ontologia e epistemologia e condições de criar um mundo literário. A poesia da Wilmar Silva em Estilhaços no Lago de Púrpura (Säröjä purppuranvärisessä järvessä) pertence, sem dúvida, a essa categoria da poesia inovadora, a poesia que tenta criar a sua própria ontologia e epistemologia, mesmo que seja uma tentativa quase inatingível, porque a poesia fluida está sempre em movimento, em estado de devir, desenvolver, sem nunca estar completamente terminada.

O poeta Wilmar Silva está buscando, nas palavras do filósofo frânces Julia Kristeva Khora, um útero linguístico antes do nascimento da língua, onde ainda não existem categorias fixas, dicotomias ocidentais, um lugar onde a língua está sempre buscando os seus limites, a…

José Inácio Vieira de Melo: Muisto

MEMÓRIA


Gosto de subir no telhado da casa
e olhar para dentro do quintal,
é lá que estão o menino e a arte.

A incompreensão vestiu o menino.
Ele se exibiu para o azul do dia
e para os olhos daquelas línguas.

O infante, dentro da sua solidão,
encontrou a estrada e caminhou
e enveredou por tantos descaminhos.

Quantas vezes dormiu ao relento?
Quantas vezes tombou e caiu?
Quantas vezes seguiu por miragens?

Ah essas cicatrizes, esses calos
pelo corpo e pela alma do menino.
Ah, esse deserto de ilusão.

Mas, assim como existe a sede,
existe a imensidão do mar,
e as coisas vão à balança.

E o que é viver cada dia
senão beber da água
e entender os merecimentos?

Ouço vozes – muitas vozes –
dentro de mim mesmo,
todas dizem que é preciso prosseguir.


JOSÉ INÁCIO VIEIRA DE MELO



MUISTO


Pidän talon katolle nousemisesta
ja tilalle katsomisesta
- siellä ovat poika ja taide.

Ymmärtämättömyys puki pojan.
Hän paljasti itsensä päivän siniselle
ja noiden kielten silmille.

Poika kohtasi yksinäisyydessään
tien ja käveli
kääntyen monille harhapol…

Frutas Tropicales

Trooppisia rytmejä kaikkiin makuihin

Jokavuotisen Frutas Tropicales –festivaalin kenties tähän mennessä nimekkäin esiintyjä on brasilialainen laulaja-lauluntekijä, kitaristi, kirjailija João Bosco. Bosco tuli tunnetuksi 1970-luvulla runoilija Aldir Brancon kanssa tekemistään lauluista, joista monesta on tullut populaarimusiikin klassikoita.

Bosco oli päättänyt lumota suomalaisyleisön. Bändin muut jäsenet olivat Ricardo Silveira, sähkökitara, João Batista, basso, Kiko Freitas, rummut. Konsertin kesto väliaikoineen oli kolme tuntia. Jokainen minuutti oli laulun arvoinen. Ensimmäisellä puoliajalla tarjoiltiin taidokasta polyrytmiikkaa, joka pisti menojalan väkisin väpättämään: sambaa, bossanovaa, jazzia, funkia, you name it. Toinen puoliaika alkoi akustisesti Boscon soolona, jatkui romanttisena ja päättyi karnevaalitunnelmiin, aitoon bahialaiseen musiikkiin. Covereitakin kuultiin, esimerkiksi Antônio Carlos JobiminLígia. Myös sotilasdiktatuurin aikana sensuroitu Bosco-klassikko O Bêbado e …

Belo Horizonte

Belo Horizonte

Kun Domingoksen auto kaartaa sillan alle, hatusta on todella pidettävä kiinni, jos sellainen on. Jatkamme jonkinlaisen keskusaukion luokse. Vain parin korttelin päässä on katu, josta käytetään nimitystä ”takapuolikatu” eli Rua da Cú. Tällä kadulla vetelehtii kevyesti pukeutuneita nuoria miehiä vilkuillen erityisesti ohikulkevia toisia nuoria miehiä, heittäen välillä hiukan pidemmän katseen tai jos oikein villeiksi ryhtyvät, kenties kutsuvan vihellyksen tai lentosuudelman.

Tätä Belo Horizontea ei mainosteta matkailuesitteisssä.

Keskuspuiston lähellä, katolisen kirkon edessä seisoo mies, jonka pään lävistää jättimäinen tekoveitsi. Hän seisoo liikkumattomana kuin patsas, tai kuin eloton elollinen, edessään tarjotin, jonka päällä komeilee muutama komea ruskea kiehkura. Kävelijät vilkaisevat tarjottimelle nopeasti ohi viilettäessään, ilme värähtää hieman, ja askel jatkuu, varmana, mutta aina valmiina eksymään. Onhan tämä maa, jossa naiset ovat naisia ja miehet miehiä. Helmikuu…