Puhelin yhdistää ja erottaa

Puhelin yhdistää ja erottaa

Italiassa syntyneen, mutta Yhdysvalloissa vaikuttaneen Gian-Carlo Menottin (1901-2007) Puhelin (The Telephone) on mehevä 20-minuuttinen opera buffa puhelimen inhimillistä vuorovaikutusta ehkäisevästä vaikutuksesta. Puhelimen pirinä keskeyttää aina baritoni Benin yritykset kertoa jotakin erittäin tärkeää koloratuurisopraano Lucylle. Niinpä Lucy puhuu ja puhuu puhelimessa, ja häneltä jää kuulematta Benin kosinta.

Uuden oopperaseurue Opera Articon (sopraano Laura Pyrrö, baritoni Jouni Kokora) ja Pietarin valtiollisesta teatteritaiteen akatemiasta oopperaohjaajaksi valmistuneen Anselmi Hirvosen versio luotti näyttämötoteutuksessa askeettisuuteen ja varsin tuttuun ja perinteiseen mimiikkaan. Lavasteeksi riitti tällä kertaa sohva. Kokoran mahtavasti resonoiva baritoni ja Pyrrön puhelimessa sirkuttava koloratuuri olivat ihan uskottavia. Erityisesti Lucyn huomiota turhaan pyydystävä Jouni Kokora Beninä jäi mieleen varmasta tulkinnastaan.

Menotti tunnetaan erityisesti oopperasäveltäjänä, vaikka hänen tuotantoonsa kuuluu myös baletteja, viulu- ja pianokonsertto, sinfonioita sekä näytelmä The Leper. Ensimmäisen oopperansa Menotti sävelsi jo 11-vuotiaana ja kirjoitti siihen saman tien libretonkin. Kaiken kaikkiaan hänen oopperatuotantonsa käsittää parikymmentä oopperaa.

Hän alkoi opiskella musiikkia Milanon konservatoriossa, ja myöhemmin Philadelphiassa, jossa tutustui Leonard Bernsteiniin ja Samuel Barberiin, josta tuli hänen elämän- ja työkumppaninsa. Menotti tunnetaan myös Spoletton Festival of Two Worldsin perustajana.

Ihmisääni

Francis Poulencin Ihmisääni (La voix humaine) sai Hirvosen käsissä mehevämmän uudelleentulkinnan. Ihmisäänessä sopraano Pyrrö pääsi emotionaalisesti valloilleen eläytyen osuvasti entiseen rakastettuunsa epätoivoisesti kiintyneeseen naiseen.

Francis Poulenc (1899-1963) on eräs tunnetuimmista nykymusiikin säveltäjistä, jonka tuotantoon kuuluu pianomusiikkia, oratorioita ja oopperoita, kamari- ja balettimusiikkia sekä orkesterimusiikkia. Ihmisääni perustuu Jean Cocteaun surrealistiseen librettoon ja ooppera ensi-esitettiin vuonna 1959.

Oopperan säveltämisen aikoihin Poulenc oli menettänyt rakastajansa ja kävi läpi pitkittynyttä eroprosessia toisen kanssa. Poulenc ja hänen emotionaalista kriisiä elänyt lempisopraanonsa Denise Duval kävivät molemmat teoksessa mahdollisesti läpi myös omaa turhautumistaan sivu sivulta. Ihmisäänen juoni on yksinkertainen: nainen soittaa entiselle rakastajalleen, joka on menossa seuraavana päivänä naimisiin ja yrittää kaikin keinoin saada miehen takaisin. Valehtelu, teeskentely, lirkuttelu, uhkailu: kaikki naiselliset vetoamiskeinot ovat 40-minuuttisen monologin aikana käytössä. Pyrrö teki erinomaista työtä toivonsa menettäneenä naisena muuntuen tunteesta toiseen aktiivisesti lavalla työskennellen. Myös linjakkaasti etenevä melodia sopi hyvin hänen suuhunsa.

Rita Dahl

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari