Metarunoutta ties mistä

Metarunoutta ties mistä
Rita Dahl: Aiheita van Goghin korvasta. Ankkuri 2009.

Runsaudensarvi, vai pitäisikö sanoa runsaudenkorva, tulee mieleen Rita Dahlin tuoreimmasta runokokoelmasta. Aiheita van Goghin korvasta viittaa nimellään paitsi kirjaimellisesti taidehistoriaan myös tietynlaiseen sattumanvaraisuuteen – tässä on nyt käytössä jokin mystinen lähde, josta runon aiheita voi onkia loputtomiin.”Haluamme kaupan hyllyltä mieleistämme/ runoa, joka laittaa sykkimään ajatuksemme!” Dahl tulkitsee uudelleen Eeva-Liisa Manneria ja Edith Södergrania, leikkaa ja liimaa mediaperäistä materiaalia, inspiroituu William Blakesta ja hakee runouden ydintä aina Portugalista asti.

Kokonaisuus on joka tapauksessa hallittu ja eri tyylien ja muotokokeiluiden rinnastukset tuottavat lausetasolla riemastuttavia lukuelämyksiä. Toisaalta vaikuttaa siltä, että teos hakee omaa ilmaisuaan lainaamalla muilta ja viittaamalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin ilman, että ydin lopultakaan selviää. Toisaalta tällä tavoin vyöryttämällä Dahl myös kritisoi siistin ja hallitun runouden ideaa ja antaa ymmärtää, että ydin on juuri tässä runsaudessa. ”Mistä tulevat aiheet, ne/ leijuvat sisään postiluukusta, / kun vähiten kutsutaan - - et voi sanoa niille kuin morsiamellesi: korjaa luusi.” ”Juomatyylejä on tuhansia, ei lähde niillä tyhjene, vain/ halu rikkoa harmonia.”

Aiheita van Goghin korvasta rakentuu paljolti vastakkainasettelujen varaan. Metakirjallinen, korkeakulttuurinen aines asettuu vasten populaaria kuvastoa, romantiikka vasten arkista. Dahl rinnastaa elämän ja runon, sisällöt ja tavaran, ja kysyy samalla, mikä on rajanvetojen mielekkyys. Taiteen ja kirjallisuuden historia näyttäytyy nimenomaan miehen historiana ja taiteen keinot välittää todellisuutta ovat vähintään kyseenalaiset: ”Luonto muuttui, kun kynä astui sinne: jäi vain mustelmat, ihmiset heitetty ties minne.” Lopulta kirjoittamisen arvo tiivistyy juuri tämän ties minkä ympärille. ”Siitä, jota ei tunne, kirjoittaa. / Kirjoitus on yksinkertaista. Elämä ei. Siksi jätän / elämän teille.”

SALLA PAKKALA

julkaistu Lumoojassa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale