Onnistunut vastarinta







Onnistunut vastarinta

Nahuaintiaanien taistelu San Juan Tetelcingon patoa vastaan Guerreron Alto Balsasissa on harvoja alkuperäiskansojen voittoon päätyneitä taisteluita keskushallinnon patokaavailuita vastaan. Sixto Cabañas Andrés oli liikkeen johtohahmo.

Oli vain ajan kysymys, koska päätyisin sinne marraskuisesta tukikohdastani San Juan Tetelcingon kylästä San Agustiniin, jossa Cabañas asui. Niinpä vaelsin eräänä viikonloppuna San Agustinin kylän autioituneita kujia siat ja jokunen aasi seuranani suomalaisen antropologian opiskelija Sami Laaksosen kanssa etsimässä Cabañasia.

Vihdoin löysimme Cabañasin San Agustinin kyläkaupasta, jonka omistaja hän edelleen on. Pikkukylän kaupaksi tavaravalikoima oli poikkeuksellisen laaja ja ulottui monien pikkukaramellien valikoimasta maatyöläisten tarvitsemiin työkaluihin ja välineisiin. Välillä puhelin pirisi kuuluvasti, Cabañas nosti vanhanaikaisen luurin ja vastasi soittajalle. Sitten hän kuulutti mikrofoniin kenelle puhelu oli osoitettu ja etsitty henkilö saapui kauppaan vastaamaan puheluunsa.

Cabañas oli keskeinen henkilö 1990-luvun alussa alkaneessa vastarinnassa suurta patoprojektia vastaan. Seitsemään erilliseen kuntaan kuuluvaa nahuankielistä yhteisöä järjestyivät vastarintaliikkeeksi torjuakseen Kansallisen sähkökomission (CFE) kaavaileman San Juan Tetelcingon patoprojektin.

”Suljimme pääkaupungista Acapulcoon kulkevan moottoritien useaan otteeseen, kävelimme Méxicoon, tapasimme presidentin, voitimme medioiden huomion ja kansainvälisen tuen puolelleen sekä osoitimme mieltämme eri tavoin nälkälakosta naivistiseen amate-taiteeseen,” vakavan oloinen Cabañas pohtii menneisyyttä.

Alto Balsasin intiaaniyhteisöt vaativat kuntia, osavaltiota tai liittovaltiota järjestämään terveysklinikoita ja viemärijärjestelmiä. Silti heidän riippumattomuutensa säilyy, eivätkä he maksa vastineeksi esimerkiksi veroja. Sosiaalinen tukiohjelma Oportunidades on hiljattain lisännyt jossakin määrin yhteisöjen riippuvuutta hallituksesta. Alto Balsasin alue on monen muun alkuperäisyhteisön tavoin paljolti riippuvainen Yhdysvaltoihin lähteneiden siirtolaisten lähettämistä tulovirroista. Nahuat elävät omavaraistaloudessa eikä omista vesivaroista ole puutetta, joten nahuat voivat elää suhteellisen turvattua elämää.

Tuntuu siltä, että Cabañas on jatkuvasti hieman varuillaan. Tämä ei ole erikoista; ei ollut taistelun alkaessa 1990-luvulla, eikä ole nytkään. Alkuperäiskansan edustaja, joka on rikkonut hiljaisuuden kehän ja toimii aktiivisesti kansansa oikeuksien puolesta on aina vaarassa Meksikon kaltaisessa entisessä sotilasvaltiossa. Cabañas on saanut kokea järjestelmän yritykset hiljentää toimijat. Tuskin hän haluaa käydä läpi samaa painostusta ja mielivaltaa. Cabañasin kaltaisia omantuntonsa toteuttajia ei voi kuitenkaan kuin ihailla. Olisi niin paljon helpompaa tarttua halpaan mezcal-pulloon ja juoda päänsä täyteen. Tähän imperialismin jäänteeksi kutsuttuun ilmiöön törmää meksikolaisissa intiaanikylissä silloin tällöin.

Ainutlaatuinen saavutus

Akateeminen yhteisö tuki vastarintaliikettä alusta asti. Eräs amerikkalainen antropologi paljasti alun perin patosuunnitelmat kylien asukkaille. Toteutuessaan pato olisi haudannut alleen noin 50 kyläyhteisöä, jotka olisivat menettäneet vähintään esi-isiensä maat, kotinsa ja ehkä jopa kielensä ja kulttuurinsa. Heidän olisi täytynyt siirtyä ylemmäs vuoristoon, jossa ei olisi ollut mahdollisuutta rakentaa kaivoja vedensaannin turvaamiseksi.

Vuosina 1991–1993 nahuat onnistuivat perumaan Maailmanpankin rahoituksen ja saamaan osavaltion kuvernöörin lupaamaan patoprojektin peruuntumisen toistaiseksi. Kyseessä oli alkuperäiskansojen ensimmäinen suuri voitto liittovaltiotason hallituksesta. Voitolla oli huomattava merkitys nahua-kansan itsetunnolle ja –tiedostukselle Alto Balsasin alueella.

Vastarintakomppania lähti Ranskaan.

”Myös minä olin Ranskassa kuukauden verran. Jopa presidentti Carlos Salinas de Cortari laittoi nimensä kuvernöörin kirjeen marginaaliin. Tämä oli suuri voitto alkuperäiskansoille.”

ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva artikla 179 ei ollut enää pelkkä sivumerkintä satojen artiklojen joukossa; se pantiin myös ensimmäistä oikeasti käytäntöön.

”Vastarintamme raportoitiin laajasti kansallisissa medioissa. Marcellinon keksimästä ”Para sacarnos tienen que matarnos” –lauseesta (”Heittääkseen heidät ulos heidän täytyi tappaa heidät”) tuli tunnuksemme, jota käytimme mielenosoituksissa maantietä sulkiessamme. Järjestimme tiedotuskampanjoita, joissa jakelimme flyereita. Alfredo Ramirez hoiti suhteet toimittajiin. Esimerkiksi Marta García kirjoitti liikkeestämme La Jornada –lehteen. Zapatistit tulivat hakemaan oppia meiltä omaan mediastrategiaansa”, Cabañas muistelee.

Aseelliseen vastarintaan ryhtyneitä zapatisteja onkin kehuttu erityisesti hyvin suunnitellusta mediayhteistyöstään, joka lähenee jonkinlaista ammattimaista strategiaa. Zapatistit ovat hiljaa, kun on on hiljaisuuden aika ja äänessä, kun huomiota tarvitaan. Myös San Juan Tetelcingon patoliikkeen aktivistit hallitsivat hyvin tiedottamisen. Alto Balsasissa vastarintaan kuului myös vaatimus alkuperäiskansojen elinolojen parantamisesta ja tasavertaisesta kansalaisuudesta: oikeus terveydenhuoltoon, lääkkeisiin ja koulutukseen ovat olleet autonomian lisäksi patoliikkeen vaatimuslistalla.

Lopulta Agencia Federal de Investigación (AFI) saapui Cabañasin kotioven taakse. He tekivät kotietsinnän ja veivät hänet Igualaan yöksi syytettynä liikennerikkomuksesta (johon hän ei ollut luonnollisesti syyllistynyt). Cabañas sai vuoden ehdonalaisen vankeustuomion. Hän kuitenkin voitti lopulta oikeusjuttunsa Carreosissa viimeisessä oikeusistunnossa poliisit tunnustaessa vihdoin, etteivät he tunteneet koko Cabañasia. San Juan Tetelcingon patoliike kuivui kuitenkin kasaan, eikä ole aktiivinen nykyään.

Alto Balsasin patoliikkeen merkitys alkuperäiskansojen itsetiedostukselle oli suuri Guerreron osavaltiossa. Nahua-kansan jäsenet muistavat onnistuneen vastustuksen tuloksellisuuden edelleen ja se auttaa heitä uskomaan siihen, että heidän oikeuksillaan on merkitystä ja että niiden puolesta pitää taistella. Alto Balsasiin ei rakennettu patoa, mutta supermoottoritie ja massiivinen silta halkovat maiseman silti.

Chiapasissa ja Oaxacassa alkuperäiskansat eivät ole kyenneet voittamaan yhtään monista patotaisteluista. He eivät ole uskaltaneet ehdottaa omaa kehityssuunnitelmaa, joka haastaisi kehitysideologiat tai kyseenalaistaisi nationalismin.

La Parota uutena uhkana

Uusi uhka Guerreron osavaltiossa on viime vuonna valmistunut La Parotan pato, jota uusi kuvernööri Angel Aguirre on ilmoittanut vastustavansa. La Parotan vuoksi joutuu suoraan muuttamaan pois alueiltaan noin 3000 alkuperäiskansojen edustajaa. La Parota on valmistunut arvioajassa vuonna 2010, mutta alkuperäiskansojen edustajat eivät ole vielä joutuneet muuttamaan minnekään padon vuoksi.

La Parotan sijaitsee Papagayo-joen varrella 350 kilometriä etelään México Citystä ja alle 50 kilometrin päässä Acapulcon satamasta. La Parotaa vastustanut CECOP (Comité de Derechos Económicos, Sociales e Culturales de la Organización de las Naciones Unidas) loi oman manifestinsa, jossa puolustetaan ennen muuta alkuperäiskansojen ihmis- ja kansalaisoikeuksia. CECOP puolustaa alkuperäiskansojen oikeuksia omaan maansa ja luonnonvaroihinsa, Papagayo-joen veteen, ja he vaikuttavat myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Toukokuussa 2009 CECOP järjesti mielenosoituksen, jossa se vaati La Parotan, Jaliscon Arcedianon ja El Zapotillon, Oaxacan Paso de la Reynan patoprojektien peruuttamista ja El Cajón –padon vuoksi mailtaan karkotetuille kompensaatiota menettämistään maista.

Aguirren odotetaan ratkaisevan 2011–2015 kestävällä kuvernöörikaudellaan myös Guerreron alkuperäiskansojen ekologista kestävyyttä ja tasa-arvoa koskevia ongelmia. Hän lupasi oppositiojohtaja ja ex-presidenttiehdokas Andrés Manuel López Obradorille joulukuussa 2010 järjestetyssä tapaamisessa edistää Obradorin kymmenen kohdan sosiaalista ohjelmaa jos tämä vastineeksi vastustaisi La Parotan patohanketta. Aguirren patokannat kuitenkin tuntuvat muuttuvan kuin tuuliviiri; tammikuun lopulla hän oli toisen lähteen mukaan La Parotan rakentamisen kannalla.

Rita Dahl

Boksi

Pahat padot


Suuret patoprojektit El Cajó Nayaritissa, Benito Juárez Oaxacassa ja useat patoprojektit Chiapasissa käynnistettiin presidentti Vicente Foxin kaudella. Pelkästään Guerreron osavaltiossa on kuusi sähköenergiaa tuottavaa generaattoria, joista neljä toimii vesivoimalla: La Venta, La Villita, Infierniello ja El Caracol. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Brasiliaan on rakennettu 2000 patoa, joiden vuoksi 300 000 ihmistä on joutunut lähtemään pois entisestä asuinpaikastaan. Padot ovat aiheuttaneet väestönsiirtoja ja muita sosiaalisia ongelmia muualla Meksikossa. Useimmiten patoprojektit koskevat nimenomaan alkuperäiskansoja, jotka ne käytännössä katsoen ajavat pois omilta mailtaan.

Padot eivät ole sataprosenttisen turvallisia. Syksyllä 2002 Zacatecasissa San Luis Potosissa veden paineesta aiheutunut padon rikkoutuminen sai aikaan 3000 loukkaantunutta, 13 kuolonuhria ja 15 kadonnutta. Syyskuussa 2003 Nayaritin osavaltiossa evakuoitiin yli 5000 ihmistä Aguamilpan padon rikkoutusmisuhkan vuoksi. Nuevo Leónissa avattu El Cuchillon pato vaikutti yli kymmenen yhteisön elämään. Acámbarossa Michoacánissa Salis-padon porttien avaamisesta valloilleen päässyt vesi saavutti yli 200 tilaa.

Padoilla on paitsi sosiaalisia seurauksia, myös ekologisia vaikutuksia. Padot aiheuttavat merkittäviä haittoja ympäristölle ja luonnolle maailmanlaajuisesti. Patojen rakentaminen on tehnyt maailmanlaajuisesti 50 prosentista kosteikoista ja 20 prosentista kalakannasta uhanalaisia. Kansainvälisen jokiverkoston (International River Network) mukaan maailmassa on rakennettu vuoteen 2003 mennessä 47000 suurta ja 800000 pientä patoa. Maatalous käyttää 67 prosenttia maailman vesivaroista aja 19 prosenttia on myrkyllisen teollisuuden käytössä.


Rita Dahl on VTM, FM, viisi runokokoelmaa ja kolme tietokirjaa julkaissut kirjailija ja toimittaja, jonka Brasilia- ja Etelä-Meksiko-kirjat ilmestyvät Savukeitaan matkaoppaat -sarjassa 2011 ja 2012.





Naiset ulos kaapeista!

Simone de Beauvoir
Toinen sukupuoli 1
Tammi 2009, 445 ss.
Kääntänyt Iina Koskinen, Hanna Lukkari, Erika Ruonakoski

Beauvoirin klassikko on ilmestymässä vihdoin alkuperäisessä laajuudessaan suomeksi. Ensimmäisessä osassa filosofisen perinteen laajasti tunteva Beauvoir väittää muun muassa, että sukupuoliero on perustavanlaatuinen kahtiajako. Immanenssi ja transsendenssi ovat avainkäsitteitä naisen aseman ymmärtämiseen sekä Beauvoirin naisia emansipoivaan, radikaaliin ajatteluun, joka kehottaa astumaan ulos välineellisestä itsemäärittelystä kohti subjektiutta ja omilla ehdoilla määrittymistä. Eksistentialismi ja fenomenaalisuus olivat Beauvoirin feminismin lähtökohtia.

Kunnianhimoista teostaan varten Beauvoir on tehnyt paljon taustatyötä. Hän referoi sukupuolten välistä asemaa alkaen biologian partenogeneesiä eli neitseellistä sikiämistä koskevista faktoista oikeustieteeseen, psykoanalyysiin, historiaan, kirjallisuuteen, teologiaan jne. Biologian tai psykoanalyysin uskomukset sukupuolen tai seksuaalisuuden rajoittavuudesta eivät saa osakseen Beauvoirin hyväksyntää. Eri tieteenalat ovat tuominneet naisen immanenssiin lähtöoletustensa avulla.

Vuonna 1949 Ranskassa ilmestynyt aikanaan radikaali teos sai aikaan myös vastalauseita. Kaikki eivät pitäneet siitä, että miesten asema filosofiakuninkaina olisi ollut mennyttä.

Rita Dahl


julkaistu Ydin 1/2011:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari