Laukko Historicum

Laukon kartanon isäntiä

Laukon kartanoa ovat hallinneet muun muassa Kurjet, Törngrenit ja viimeiseksi Juhani Lagerstam jälkeläisineen.

Tarinan mukaan Laukon kartanon ensimmäinen omistaja oli pirkkalaispäällikkö Matti Kurki, joka sai alueen tilat palkkioksi 1200-luvulla venäläisten karkottamisesta. 1400-luvun alussa kartano siirtyi Kurkien omistukseen. ”Elinan surma” –balladista tunnettu traaginen Klaus Kurki ja viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki olivat Laukon tunnetuimpia isäntiä myöhäiskeskiajalla.

Kurki-suvun neljä vuosisataa kestäneen hallintokauden aikana Laukosta kasvoi eräs Suomen suurimmista ja kansainvälisimmistä kartanoista, jonka tilukset käsittivät 1600-luvun lopulla 37 000 hehtaaria. 1500-luvulla Kurjet rakennuttivat kivilinnan, jossa he pitivät suureellisia juhlia. 1700-luvulla kartanoa koettelivat tulipalot, sodat ja taloudelliset vaikeudet.

Gabriel Kurck tai Kurki (1630–1712) oli tunnetuimpia Laukossa vaikuttaneita Kurkia. Hän syntyi Viipurin linnassa, jossa hänen isänsä Jöns Kurck toimi käskynhaltijana. Varsinaisen uransa Jöns Kurck teki hovioikeuden presidenttinä Turussa, jossa Gabriel vietti lapsuutensa. Presidentti Kurjen kodissa tai hovissa järjestettiin komeita juhlia. Vieraille tarjoiltiin omien tilusten antimia: kalalinetä, jäniksenpaistia, lintupiirakkaa, kirsikkalientä, metsäkaurista. Tarjolla oli myös Rostockin olutta ja Espanjan viiniä.

Gabriel menetti varhain äitinsä Märta Oxenstiernan. Isä ilmoitti hänet Turun akatemian opiskelijaksi jo 11-vuotiaana. Pelit ja leikit olivat osa aatelispoikien lukujärjestystä, koska niiden katsottiin vaikuttavan sosiaalisuuteen. Gabriel opiskeli kirjeiden kirjoittamista ruotsin lisäksi latinaksi, saksaksi ja ranskaksi. Huhtikuussa 1642 Gabriel huomasi asuntonsa muurin alkavan sortua. Hän hyppäsi heti ulos ja näki valkoiseen kaapuun pukeutuneen olennon. Gabriel rukoili apua. Muuri sortui, mutta Gabriel säilyi isänsä ihmetykseksi täysin vahingoittumattomana.

Opintiellä maailmassa

13-vuotiaana isä katsoi poikansa olevan valmis jatkamaan opintojaan Uppsalan yliopistossa. Eno, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna toimi hänen holhoojanaan tästä lähtien. Historiaa, politiikkaa ja etiikkaa täydensivät ritaritaitojen, ratsastuksen, miekkailun ja tanssin opinnot. Päävastuu nuorukaisen opinnoista oli Andreas Benedictillä, joka raportoi edistymisestä eno Axel Oxenstiernalle. Gabriel piti oraationsa eli latinankielisen jäähyväispuheensa toukokuun 2. päivänä 1652 yliopiston suuressa auditoriossa.

Vielä samana vuonna 21-vuotias Gabriel matkusti Tukholmaan vastaanotettuaan suru-uutisen isänsä kuolemasta. Siellä hän alkoi järjestellä raha-asioitaan päästäkseen jokaisen ylhäisaatelisen nuorukaisen tapaan yliopisto-opinnot useiden vuosien Euroopan-kiertomatkaan. Gabrielin 1653-1655 toteutunut matka suuntautui Etelä-Ruotsin ja Tanskan läpi Hampuriin. Hän matkaili Saksassa, Espanjan Alankomaissa (nykyinen Belgia) ja Alankomaiden tasavallassa (nykyinen Hollanti), Haagissa hän sai tilaisuuden päästä lähetystön mukana Lontooseen. Matka päättyi kamariherran virasta irrottautumisen jälkeen Pariisiin.

Korkea-arvoisten suosittelijoiden ansiosta Kurki pääsi sisään Brysselin salonkeihin. Siellä Kurki saattoi koetella käytännössä lukemiensa käytösoppaiden tehokkuutta. Salongeissa hän oppi naisen monista rooleista. Hän totesi oppineensa hienostuneeksi maailmanmieheksi keskustelemalla älykkäiden ja sanavalmiiden naisten kanssa. Seurueita viihdytettiin teatterinäytännöin, tanssiaisin ja seurapelein. Matkailevilla nuorilla miehillä ei silti ollut lupaa matkakassan ylittämiseen. Brysselin huvit eivät jaksaneet innostaa Gabrielia pitkään. Antwerpeniin saapunut kuningatar Kristiina pyysi Gabrielia kamariherrakseen ja tämä suostui tottuen korkean tason vieraiden seuraan ja hyvään kestitykseen. Gabriel käytti hyväksi mahdollisuutta matkustaa tutustumalla uusiin kaupunkeihin ja eri maiden hallinnollisiin, uskonnollisiin, kaupallisiin ja oikeudellisiin järjestelmiin. Hän vieraili myös yliopistoissa. Kurki tutustui monenlaisiin harvinaisuuksiin yliopistojen ylläpitämissä kuriositeettikamareissa. Pyhäinjäännösten lisäksi häntä kiinnostivat Euroopan kirkoissa erikoiset hautajaisrituaalit. 1649 mestatun Kaarle I:n kohtalo kiinnosti Kurkea erityisesti. Hän vieraili St. Jamesin palatsissa, jossa Kaarle oli yöpynyt ennen mestausta. Kurjen matkan eräitä kohokohtia oli lordiprotektori Oliver Cromwellin tapaaminen ja vierailu Richelieun linnassa. Barokin ankaran geometrinen puutarhataide kiinnosti nuorta Laukon herraa. Viimeistään Richelieun linnassa hän sisäisti klassisen katseen, jossa täydellinen kauneus on matemaattisten suhteiden luomaa harmoniaa.

Palattuaan opintomatkaltaan 1655 Gabriel oli menettänyt isänsä ja enonsa. Hän antautuu haaveisiin ritarikunniasta ja ryhtyi upseeriksi. Hän osallistui 1650-luvulla kamariherrana, kapteenina ja lähetystömarsalkkana Kaarle X Kustaan Puolan sotaan. Kamariherroille ei asetettu muita tietotaitovaatimuksia kuin kuninkaan kyydissä pysyminen, kyky leikata lihaa ja seisoa asennossa seremonioiden aikana. Nuoreen mieheen vetosi kuninkaan sotataitojen lisäksi hänen tapansa rentoutua viinin, ruoan ja uhkapelin parissa.

Laukon herran ratsu-upseerin ura jäi kuitenkin vain muutaman kuukauden pituiseksi. Hänelle tarjottiin paikkaa kuninkaallisen kaartin jalkaväkirykmentissä. Hän saapui Torúniin 1657. Siellä Kurki pelastui kuin ihmeen kaupalla kaupunkia terrorisoineesta paiserutosta. Hän osallistui Varsovaan ulottuneelle ryöstöretkelle ja pääsi palattuaan jälleen tositoimiin Ruotsin ja Itävallan joukkojen saarrettua Torúnin 1657. Pimeänä ja kylmänä marraskuun yönä käyty taistelu päättyi puolustajien voittoon kymmenkertaisesti suurempaa vihollisjoukkoa vastaan. Puoli vuotta kestänyt piiritys oli raunioittanut Torúnin kaupungin. Sota loppui 1658 304 laihan rääsyläisen marssiessa portista ulos. Viimeisenä sotavuotena 1659 Kurjen rykmentti määrättiin valtaamaan Veikselin rannalla sijaitseva Dirschaun kaupunki. Hänen joukko-osastonsa vetäytyi Elbingeniin, jossa edustava Kurki nimitettiin hovimarsalkaksi.

Paluu kotimaahan

Puolan sotavuosien karaisema Gabriel palasi kotimaahan, jossa hänen onnistui saada niin everstin virka kuin ylhäinen morsian. Kreivitär Christina Stenbockin kanssa hän perusti kodin Laukon kartanoon. Kurkeen vetosi Christinan kauneus, joka hänelle merkitsi ennen kaikkea suhteiden tasapainoisuutta. Tuon ajan ihanneaviomies oli oikeudenmukainen hallitsija ja perheensä hyvä elättäjä. Nuori pari meni naimisiin maaliskuussa 1661. Loppuvuodesta Christina koki vaikean synnytyksen; Erik Gabrieliksi ristitty poika menehtyi heti sen jälkeen. Suru vaihtui iloksi Christinan synnytettyä terveen pojan, joka ristittiin Jöns Kurjeksi. Lapsia syntyi vielä neljä lisää.

Christina sairastui vakavaan masennukseen vuonna 1671. Joulukuussa hän sairastui niin kovaan kuumeeseen, että hänet saateltiin pian haudan lepoon. Ars moriendi eli kuoleman taide –perinteen mukaisesti Gabriel Kurki järjesti vaimolleen hautajaiset Tukholmassa seuraavana syksynä. Tilaisuuteen hankittiin ulkomailta ars moriendi –esineitä. Hautajaisten jälkeen leskimies palasi Skaraborgiin ja kohtasi ongelmia lasten- ja taloudenhoidossa. Hänen seurakseen Marieholmin kuninkaankartanoon jäivät kaksi vanhinta poikaa, Jöns ja Erik. Kolmen vuoden päästä Christinan kuolemasta Kurki kosi vapaaherratar Beata Kaggea. Uusperheessä oli yhteensä kahdeksan lasta. Tyttöjen määrä kasvoi vuosien varrella kahdesta viiteen. Lama ja katovuodet rapauttivat perheen raha-asioita heti häiden jälkeen.

Heikentynyt terveys sai Gabriel Kurjen siirtymään 1660-luvun lopulla siviilihallinnon puolelle. Nimitys Skaraborgin maaherraksi vei monilapsisen perheen Marieholmin kuninkaankartanoon 1669. Maaherran suhde Skaran asukkaisiin oli läheinen, mutta ei aina sydämellinen. Kurki joutui välikädeksi kreivin ja serkkunsa Catharinan pitkälliseen oikeustaisteluun. Ristiriidat kärjistyivät maaherran vastustettua ylipäällikkö De la Gardien suunnitelmaa hyökkäyksestä Norjaan. Rykmentti kuitenkin kotiutettiin ja ylipäällikkö haki eroa virastaan. Kurki koki kunniaansa loukatun ja nosti kunnianloukkaussyytteen entistä ylipäällikköä vastaan. Kurki menetti maineensa ja omaisuutensa Skaraborgin mahtimiehen kreivi De la Gardien takia.

Gabriel Kurki toimi valtiopäivämiehenä vuosina 1660–1680. Hän eteni nopeasti Kauppakollegion presidentiksi. Vapaaherra Kurck menetti virkansa ja suuren osan omaisuudestaan 1680-luvulla itsevaltiuden ja reduktion myötä.

Gabriel Kurki asui Laukossa lähes kolmekymmentä vuotta muokaten miljöötä mielensä mukaiseksi. Kartanosta oli erinomaiset kulkuyhteydet Kokemäenjoelle. Gabriel Kurki asui vaimoineen ja lapsineen päärakennuksessa, josta oli upea näköala yli Laukonselän. Luultavasti hän peri tiili- tai kivirakennuksen. Uusi isäntä teetti pieniä uudistuksia sisällä painottaen kestävyyttä, mukavuutta ja kauneutta.

Sisustuksessa noudatettiin säästeliäisyyttä. Suuri lapsikatras nukkui katosvuoteessa, isännän huoneessa oli arvotapetit ja vierashuoneessa talon hienoin kalusto. Hyvä kartanoherra piti lupauksensa ja kohteli väkeään oikeudenmukaisesti. Laukon kartanon isäntänä Kurjella oli runsaasti epävirallista ja virallista vaikutusvaltaa Vesilahdella. Tottijärven kappelihanke oli ehkä toimivin esimerkki Kurjen ja talonpoikien yhteistyöstä. Viimeisiä vuosia hallitsi muistelmien kirjoittaminen. Ne olivat keino paikata särkynyttä mainetta. Sairauskuvauksista huokuu katkeruus. Kurjen mielestä hänen virkauraansa ei palkittu asianmukaisesti.

Kansan sivistystä

Laukko joutui 1817 Juhana Agapetus Törngrenin haltuun Claes Kurjen myydessä ikivanhan sukutilansa. Hänet oli nimitetty juuri professoriksi Turun yliopistoon. Lääkärinä toiminut Törngren ylennettiin vuonna 1826 aatelissäätyyn ja 1829 hänet nimitettiin Suomen lääkintöhallituksen ensimmäiseksi kenraalitirehtööriksi.

Käytännöllinen emäntä rouva Törngren hoiti kartanoa oikeudenmukaisesti. Suorapuheinen rouva lausui totuuden päin kasvoja niin arkkipiispalle, nimismiehelle kuin kerjäläiselle. Vaikka rouva muuten salli keskustelun, Suomen sodan sotilaita koskevaa arvostelua hän ei sietänyt lainkaan. Rouva Törngren oli vieraanvarainen ja hänellä oli erityinen taito houkutella nuorista vieraista esiin näiden lahjat ja taipumukset.

Köyhästä kodista lähtenyt Elias Lönnrot tapasi Törngrenin ensimmäisen kerran tämän pyrkiessä Turun yliopiston ”kansakunnan” jäseneksi. Myöhemmin Lönnrot pyysi Törngreniä hankkimaan hänelle kotiopettajan paikan. Pyynnön toteuttaminen oli vaikeaa, koska Lönnrotin ylioppilasarvosanat eivät olleet loistavia ruotsin kielen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Hänestä tuli kuitenkin Törngrenin perheen Kaarlo-holhokin kotiopettaja ja opinhalun herättäjä. Hän huomasi tämän oppivan parhaiten mielikuvitusta ruokkimalla. Kaarlo suoritti ylioppilastutkinnon 1830 syksyllä 13 ½ vuoden iässä. Lönnrot ei opettanut koskaan Törngrenien omia lapsia Juhanaa ja Eevaa hän ei opettanut silti koskaan.

Lönnrot alkoi kirjoittaa ylös seudun asukkaiden lauluja ja tarinoita. Laukossa Lönnrotille jäi aikaa henkisiin ja ruumiillisiin harrastuksiin. Kesällä hän ui ja souti, talvella hiihti itse tekemillään suksilla. Hän opetti kahta torpan poikaa lukemaan ja rentoutui soittamalla työpäivän jälkeen kannelta työhuoneessaan. Lönnrotin kolme suurta pahetta olivat kahvinjuonti, tupakanpoltto ja paperinhimo. Talvet olivat hiljaisia ja pimeitä, vastakohtia elon ja vieraanvaraisuuden kesille ja kartanossa vieraileville nuorille. Vihdoin Lönnrotkin tunsi löytäneensä kodin. Laukossa hän tutustui Törngrenin yliopistokollegoihin: muun muassa suomen kieliopin tekijä Reinhold von Beckeriin, fyysikko G.G. Hällströmiin ja jumaluusopin tutkija J.A. Gadoliniin.

Kotiopettajuuden lähetessä loppuaan 1827 Lönnrot oli valmis suorittamaan filosofian kandidaatin tutkinnon Turussa. Syksyllä paloi Turku ja yliopiston opettajia siirrettiin uuteen pääkaupunkiin. Lönnrot lähti alkukesästä 1828 ensimmäiselle matkalle, jonka päämäärä olivat murretutkimukset ja Suomen kansan muinaisrunojen kokoaminen.

Myöhemmin tuli Laukon perheen läheisimpien ystävien kohtauspäiväksi 18. elokuuta Agapetuksen päivänä. Tämä oli myös 1772 syntyneen Törngrenin syntymäpäivä. 1833 hän erosi professorin virastaan ja asettui Laukkoon tai saapui sinne aina juhlimaan perheen yhteistä muistopäivää. Lönnrot esitti näissä tapaamisissa muistelmia Suomen- ja Venäjän-matkoiltaan. Näitä julkaistiin myös Morgonbladetissa ja Saimassa matkakirjeinä. Laukon-ajan arvellaan edistäneen myös Kalevalan ja Kantelettaren ilmestymistä. Kirjeissään Lönnrot kuvailee paikallisia kansanperinteitä häistä hautajaisiin.

Lönnrot palasi edelleen Laukkoon viettämään kesiään, vaikka uudet lääketieteen opiskelut veivät muuten hänen aikansa. 1849 Lönnrot perusti oman kotinsa, mutta oli silti edelleen hyvin kiintynyt Laukkoon, jonne hän palasi usein. Hän vietti joskus Laukossa pidempiäkin aikoja virkavapautta otettuaan. Hänelle pitivät Laukossa seuraa maisteri Kaarlo Törnegren, Adolf Törngren ja farmasian ja farmakologian professori Frans Josef von Becker. Vuosi 1832 oli Törngreneille suuri surun vuosi: ensin menehtyi Juhana Tukholmassa, sitten tytär Eeva vain 21 vuoden iässä. Perhe valitsi Eevan erityiseksi hautapaikaksi Tottjärven. Lönnrot jatkoi Kalevalan-keräysmatkojaan ja kirjoitti arkkiatrinnalle säännöllisesti matkatunnelmistaan ja vaikeuksistaan.

Törngrenien jälkeen Laukon omistajat vaihtuivat: Hallonblad, Standertskiöld ja Haarla-suvut. Rafael Haarla rakennutti nykyisen uusklassisen päärakennuksen 1930-luvulla. Kartano on ollut vuodesta 1968 lähtien Juhani Lagerstamin omistuksessa.


Laukko tänä päivänä

Laukon kartano avattiin syyskuussa 2008 vierailijoille. Laukon kartano on hevostalouskeskus, jossa kasvatetaan kilpahevosia. Houston Laukko on Suomen parhaiten menestynyt kilpaori. Se toi omistajilleen 1,53 miljoonaa euroa. Siitokseen ori siirtyi 1997, ja sen varsat ovat ansainneet kaksi miljoonaa euroa.

Laukko Historicumissa ryhmät, yritykset ja yksityiset vieraat voivat kokea historian omakohtaisesti. Ryhmiä otetaan vastaan 12.4.-30.6. ja 26.7.-10.10. FT Liisa Lagerstamin 45 minuutin pituisten luentojen teemat ovat Laukon historiaa, Barokkikartanossa tai Laukon ja Suomen historiaa. Luennon voi räätälöidä käsittelemään myös tiettyä ammattialaa. 35 euron hintaiseen Laukko-pakettiin sisältyy virvoke- ja leivonnaistarjoilu. Kahvin ja teen kyytipoikana tarjotaan esimerkiksi ruusuntuoksuisia mantelileipiä barokkiajalta, rommitryffeleitä paronin ajalta ja nykykeittiöstä Leena Lagerstamin juustotorttuja. Ennakkovarauksen voi tehdä puhelinnumerosta 050-3403338 tai sähköpostitse: info@laukkohistoricum.fi.

Halutessaan voi matkata entiseen tapaan Laukosta Laukontorille. Linja-auto ajaa Tampereelta Laukon kartanoon 45 minuutissa. Kartanossa on kahvitarjoilu ja tutustuminen Liisa Lagerstamin johdolla kartanon kokoelmiin ja historiaan. Laukosta palataan Hopealinjalla Tampereelle. Retken hinta on 98 euroa henkilöltä. Varaukset: info@hopealinja.fi.

Lähteet:

Lagerstam, Liisa (2008). Laukon herra Gabriel Kurki (1630–1712). Laukko Historicum, Vammala.

Nervander, E. Elias Lönnrotin nuoruuden ajoilta Laukon kartanossa. Viidellä muotokuvalla ja Laukon kartanon muotokuvalla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1893.

julkaistu Meidän Suomi 2/2011:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan