Onnistunutta parinvaihtoa

Onnistunutta parinvaihtoa

Viron kansallisoopperan Estonian taso on vakiintunut tasaisen korkeaksi, ja laatuerot aikaan yli viisi vuotta sitten ovat huimat. Esitykset on lähes säännöstään miehitetty varmoilla huippusolisteilla, joilla on myös näyttämöllisiä taitoja.


Niin myös Mozartin lemmenhulluttelussa Cosi fan tuttessa. Opera buffa eli koominen ooppera saadaan aikaan kahdesta upseerista Guglielmosta (Rauno Elp) ja Ferrandosta (Oliver Kuusik), jotka ovat lähdössä matkalle ja vanhan filosofi Don Alfonson (Mart Laur) ehdotuksesta testata haluavat jollakin keinolla rakastajattariensa Fiordiglin (Aile Asszonyi) ja Dorabellan (Helen Lokuta) uskollisuuden. Miehet punovat alkukohtauksessa juoniaan kekseliään lavastuksen suojissa fleemiläisten mestareiden maisemamaalauksia muistuttavissa kulisseissa. Kamarineito Despinalla (Janne Ševtšenko) on myös kyntensä pelissä juonitteluissa.

Kekseliään kuvataideviitteitä sisältävän lavastuksen suunnittelija oli Walter Sutcliffe. Sutcliffen luovuus kukoisti koko oopperan ajan – taulun kehysten sisälle sijoitetut kuvataiteelliset taustat vaihtelivat puutarhasta esimerkiksi rokokooajan huoneisiin ja muihin aikalaislavastuksiin. Myös 1700--luvun englantilaisia ja ranskalaisia mestareita kunnioitettiin omilla viitteillään. Sutcliffe oli perehtynyt vakuuttavasti aikalaissisustuksiin ja maalaustaiteeseen.

Miehet koettelivat rakastajattarien uskollisuutta pukeutumalla albaaneiksi ja saapumalla Laulajista Laur jaksoi vakuuttaa lähes jokaikisessä osuudessaan, ja muut solistit olivat myös tasaisen varmoja. Erityisesti väliajan jälkeen solistit olivat erinomaisia. Fiordiliginä esiintynyt Asszonyi aivan loisti suurissa ylä-äänissään ja nopeissa juoksutuksissa. Cosi fan tutten aariat ja ensemblekohtaukset ovat vaativaa esitettävää, mutta laulajakaarti suoriutui niistä pääsääntöisesti hyvin.

Imre Kalmanin Mustalaisruhtinatar oli melodisena operettina varma yleisöhitti: Estonian permannon lähes jokainen penkki oli täynnä. Mustalaisruhtinattaren runsaat tanssikohtaukset ja suunnitelmallinen mustalaiseksotiikka tekevät Kalmanin teoksesta yleisöystävällisen.

Juoni on yksinkertainen: nuori Edwin Lippert-Weylersheim (Andres Köster) on onnettomasti rakastunut kabareelaulajatar Silva Varescuun (Helen Lokuta), mutta epäsäätyinen avioliitto aatelittoman kanssa ei ole prinssi Leopold-Maria von und zu Lippert-Weylersheimin (Raivo E. Tamm) ja Wienin ylhäisön mieleen. Perhe haluaisi Edwinin avioituvan Stasin (Maris Liloson) kanssa. Huikentelevaisen yläeunukki Bonin roolissa oli René Soom, jonka näyttämölliset taidot olivat luontaisen karisman ja vahvan soivan äänen lisäksi omaa luokkaansa.

Pienellä juonittelulla Amerikkaan-lähtöä suunnitteleva Varescu ja Boni saavat prinssin kutsuilla avioliittosuunnitelmat ja Edwinin pään sekaisin. Hotelli Metropolin aulassa karannutta poikaansa hakemaan tullut prinssi muistaa vampyyrioravan ja kabareelaulajattaren, joka on aikoinaan hullaannuttanut monen Wienin aatelisen - hänetkin. Rakkaus voittaa lopussa. Aikalaiskritiikki vaikenee.

Rita Dahl

Estonian kevään ohjelmisto, http://www.opera.ee/2420

julkaistu Kultuturivihkot 1/2011:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale