"Surun vaippa on itkettävä puhki"

On avattava kaikenlaiset arkistot. Ohessa noin 14-15-vuotiaana kirjoitettu runo, josta Pentti Saaritsa totesi kauan, kauan sitten, että runossa on aitoa intohimoa ja tunnetta, jatka kirjoittamista. Siinä on myös paljon adjektiivejä ja verbejäkin, sekä hyvä rytmi. Olen ollut aikamoinen esteetikko, idealisti ja moralisti. Mutta mikäpä siinä!

Ohessa myös pari muuta luultavasti vielä vanhempaa "teini-iän" runoa.


Eikö

Eikö vuoren kuiskaus
sisimmässäsi
tulisessa mutta vanhassa katkerassa
hiljaisessa sydämessäsi
saa elävämmin kelvollisemmin ja kauniimmiin virtaamaan vanhan ruostuneen veresi, kuten Ruusu vihkivedestä märkänä.
Eikö
kalvaan vainajan veri häivy
sinusta kun se vaihtuu
likaisen veren saastan riippuvuuden
täyttämän juopuneen ihmisen toivottomaan mutta iloiseen vereen joka
täynnä Piikkejä Lankoja Sydänesteitä mutta joka on kuitenkin
kuivempaa, puhtaampaa, terveellisempää kuin
kalvaan vainajan likainen
saastainen vangittu veri
jonka avulla neitsyt huokaa kuin vuosisatojen äänettömyyden pakotetun
huudon tarve
vaeltavan kaipuun meri joka ei hiljenny,
ja kädet hänen lanteillaan ovat työssä hänen lanteillaan,
sillä kalvaan vainajan veri.
Eikö
nahalla parkittu tuskainen, tulinen, huutava itkevä naurava hengittävä
punainen sydämesi
aivosi näkösi kuulosi hajusi makusi tuntosi,
eikö
kukaan tunnusta sinulle.


II

Eikö
virran solisevan lähteen lempeä sanaton laulu kosketa sinua,
likaiset kuivuneet haavoittuneet särkyneet huutavat uomat saa sinua
huutamaan itkemään kärsimään
ja rukiin karvaus tuki suusi,
viljan hehkuva laiva aavalla merellä saa silmiäsi
tukehtumaan hiertymään vaikeroimaan kastelemaan laulamaan tuskaista laulua,
sateen sierettynyt kitkerän sitruunan värinen makuinen tuoksuinen haju
saa vartalosi vähäistä vihnettä vääntelehtimään ajattelemaan
auttamaan siertynyttä,
"esteettisen" kaunis maailma saa sinua huudahtamaan!



Rakkaani,
ihana lantakasa,
ja minä,
pieni kärpänen.




Sinä suvena
jäät
lähtivät




Tutkittiin koko olemus,
tehtiin malli.
Toiminnanjohtaja oli sanonut:
Nuo sata pois, tuo yksi tilalle,
saadaan kaksinkertainen tuottavuus,
rahassa laskettuna suuri enemmistö.
Mentiin itseen.
Ainakin saatiin joka soppi tutkittua.




Minun maailmani oli arvoista kasaan tehty
linna, tuulten heittelemä
havupesä. Heikoista rakennusaineista
selkiintymättömien ideoiden unelma,
tomun lakaisemalla kaadettavissa
hauras sielu, huitaisun heittelemä
nyrkkeilypussi, johon osuakseen täytyi
lyödä kovaa, ja tarkkaan.
Ja aina pyrkiessään kohti unelmaansa
turhautui;
perustukset kerta kerran jälkeen
murenivat alas, toivat esiin todellisen olemuksensa.
Ymmärtääkseen tämän totuuden täytyi kestää
monia sortumisia, luoda monet perustukset alas,
nousta nopeasti omin jaloin ylös,
kaatua.



Muistojen puutarha on unesta raskas, hiljaa
kävelen peilisalissa peililtä peilille, katson
heijastukset, muodostan kuvat
sydämeeni. Että on yksin, pian
kirjoitettu muistiin, siloiteltu
paperi, kadonnut, jättänyt jälkeensä
ammeen, syvän kuin vuosisadan
kaipuun.



runous
avaruus
kivensirussa
valo
luodinjäytämässä
sydämessä




Ideaalit pettävät niin usein.
Otan vavan kouraan
ja lähden itse ongelle
syvälle
järvelle.




Varjossa kirkkaus loistaa

Tuulen henki, linnun lento tukkii suun,
tuossa rukiin tumma laiva keinuu yhä,
tajunnan mereen laulaa lintu maailman laulun.
Läpi savun ulapan kulkee
silmä nähden liukuessaan paljon:
metsän, puut, havu havulta laskeutuu
alemmas muistin kenttää, kuin havahdus käy
mieleen: ei ole multaa käden olla kourimatta,
ei mikään meri ole liian syvä ylitettäväksi,
ei mikään.



Avoimuus

Se nosti jalat pöydälle
puhui puhuttavansa
ja hitaasti päätänsä kääntämättä
kuin tehdäkseen jotakin, mitä
sanomiselta jäi tekemättä. Afganistanista,
ihmisoikeuksista, aseista, uudistusten
hitaasta mutta väistämättömästä etenemisestä
neuvottelujen lisäämisestä
se puhui, mutta ei tuonut kuvaan mukaan
ruuduntakaista todellisuutta, ihmisluonnetta
joka aikomuksistaan huolimatta uhraa toisen
ideologiansa myllynkoneistolle,
jauhaa koneen varmuudella kaiken siruiksi,
tekee tuotteen, lisää tuottavuutta,
ja sen uhalla uhraa muut mielipiteet
maan alle sijoittamista kavahtamatta.
Mikään muu kuin avoimuus ei saanut näkemään
uhkien vähittäistä poistumista
kuvasta, hidasta kiduttamista: tämä hermoherkkä
koneisto eliminoi omaa historiaansa
saattoi julkisuuteen teräviä raportteja
menneisyydestään, nosti esille kiduttamiset
kidutti itse itseään, terävästi, piikein.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari