Kolmas sukupuoli Istmo de Tehuantepecissä







Kolmas sukupuoli Istmo de Tehuantepecissä

Oaxacaan kuuluvan Istmo de Tehuantepecin pääkaupunki Tehuantepec on kuuluisa siitä, että naiset vastaavat siellä kodin taloudesta.

Tehuanat ovat värikkäästi pukeutuva alkuperäiskansa, jonka edustajia näkee torilla kaupungin sydämessä, joka on melkein kokonaan naisten hallussa. Perinteiset miesten ja naisten väliset roolit ovat kääntyneet päälaelleen Tehuantepecin matriarkaatissa. Naiset vastaavat täällä kodin taloudesta ja ajavat komeisiin, värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneina ympäri kaupunkia mototakseissa seisoen ja määrätietoisesti eteenpäin tähystäen.

Paikalliset eivät tunnista länsimaista käsitettä, mutta kuvailevat mielellään ilmiötä. Lähestyn komeaa keski-ikäistä naista, joka kertoo olevansa leski ja kuuden lapsen äiti sekä tehuana.

”Me työskentelemme torilla, miehet toimistoissa. Miehet antavat päivän tulonsa naisille, jotka vastaavat perheiden taloudesta”, toteaa Josefina Ruíz Benitez.

Benitez myy torilla tamaleita juhliin ja sunnuntaiherkuiksi. Häneltä löytyy kolmea erilaista vaihtoehtoa: mustalla molella, kanalla ja taikinalla täytetty tamal, riisillä ja värikkäällä molella ryyditetty vaihtoehto sekä kurpitsansiemenistä ja leguaanista loihdittu versio. Benitez kietaisee malliksi yhden tamalen sukkelasti, käärimistyöhön tottunein käsin. Tummaan perinneasuun pukeutuneen Benitezin kädet on koristeltu kultakoruin.

”Kultakorut ovat lahjoja miehiltämme. Kristoffer Kolumbuskin tuli tänne kullan vuoksi. Meiltä se vietiin, siksi olemme köyhiä”, manaa Benitez, joka käy torilla myymässä joka päivä.

Tehuanat juhlivat melkein ympäri vuoden. Nytkin on menossa juhla Haliscon kaupunginosassa, jonne Benitez yrittää houkutella minua. Hän ehdottaa, että pukeutuisin tehuanalaisittain tai kävisin ostamassa tehuanien historian perinpohjaisesti kertovan kirjan hänen ystävältään museosta.

Minua kiinnostavat kuitenkin muxet, mielenkiintoinen ilmiö machismon ja miesten vallan kyllästyttämässä Meksikossa. Muxet kuuluvat nk. kolmanteen sukupuoleen (tercero sexo), eli he ovat esimerkiksi syntyneet tyttöinä tai poikina, mutta kokevat kuitenkin olevansa toisen biologisen sukupuolen edustajia.

Kysyn Benitezin mielipidettä muxeista, jotka hämmentävät paitsi sukupuoli-, myös seksuaali-identiteettiä äärimmilleen. Muxet sijoittuvat sukupuolten välille, vaikka suurin osa heistä haluaisi ilmeisesti kuulua vain yhteen sukupuoleen. Tämä ei tarkoita, että he olisivat hyväksyttyjä omassa kotikaupungissaan tai -kylässään, jossa kyseistä ilmiötä esiintyy poikkeuksellisen runsaasti.

”En ymmärrä tätä ilmiötä: kuinka nämä ihmiset haluavat adoptoida lapsia tai mennä naimisiin? Kaksi miestä tai naista eivät muodosta perhettä, he eivät voi olla äiti ja isä. Emme kuitenkaan voi kritisoida heitä, koska he ovat meidän compañerojamme ja elämme heidän kanssaan. Senaatti käsittelee parhaillaan muxejen avioliittoa koskevaa ehdotusta, enkä voi ymmärtää, kuinka he voisivat hyväksyä sen. Täällä ei ihailla tätä ilmiötä, mutta silti elämme rauhanomaisesti rinnakkain.”

Benitezin mielestä Tehuantepecin Samblasissa asuvat alkuperäiskansat ovat sotaisaa väkeä. Jos joku rikkoo heidän sääntöjään esimerkiksi ryöstämällä tai tappamalla heidän kaupunginosassaan, he voivat kostaa yhteisesti tappamalla tunkeutujan. Poliitikot eivät voi tehdä asialle mitään asialle mitään. Haastattelen myöhemmin samana päivänä paria muxea, jotka antavat selityksen ”sotaisalle maineelleen”, jolla ei ole sinänsä tekemistä muxejen kanssa.

Muxeja asuu Istmo de Tehuantepecin Lladanissa, Istepecissä, Santiago Austatassa ja Tlacotepecissä. Ilmiön on havaittu siirtyvän joissakin perheissä sukupolvelta toiselle. Tämä on herättänyt kysymyksiä ilmiön perinnöllisyydestä. Monet muxet kokevat hyvin varhain olevansa väärässä biologisessa sukupuolessa.

Muxet ovat yksilöitä, kuten ketkä tahansa ihmiset. Niinpä jollekin riittävät esimerkiksi rinnat naiseuden tunnusmerkiksi, toinen haluaa mennä ns. loppuun saakka. Sukupuolen vaihtaminen on kallista: vain aniharvalla on varaa hormonihoitoihin tai kirurgin operaatioihin. Useimmat toivovat rikasta mesenaattia kustantamaan ruumiinmuutokset ja hormonihoidot. Sillä aikaa he tyytyvät kotikonsteihin: esimerkiksi ruokaöljyn pistämisellä tiedetään olevan estrogeeniä vastaava vaikutus.

Kukkienompelijoita ja tamalientekijöitä

”Muxet kirjovat kukkia hameisiin ja jotkut heistä valmistavat tamaleita ja muuta ruokaa. He tekevät naisten töitä”, kertoo oaxacalainen leipuri ja torikauppias Isabel Hernandez Lopez.

Lopez on käynyt Tehuantepecin torilla neljänkymmenen vuoden ajan noin joka kahdeksas päivä myymässä ja hän tuntee kaupungissa asuvia muxeja. Nämä käyvät ostamassa Lopezilta leipää. Lopez korostaa kuitenkin, ettei ole heidän erityinen ystävänsä, vaikka hän tunteekin muxeja. Onko niin, että sosiaalisen hyväksynnän menettämisen pelossa muxeja tuntevat henkilöt eivät uskalla sanoa olevansa heidän ystäviään - vai tunnetaanko heitä jonkinlaisten opportunististen syiden takia?

Ohi kulkee nytkin muutama muxe: esimerkiksi yksi ulkoisesti mies, naisen näköinen henkilö ja vanha mies, jonka yksi lapsi on muxe. Mieheltä näyttävä kertoo myyvänsä limettejä torin toisella puolella, mutta haastatteluun hän ei suostu. Oman erilaisuuden hyväksyminen ei ole ympäröivän yhteisön negatiivisten asenteiden vuoksi helppoa. Terve itsekunnioitus puuttuu ja jotkut muxet häpeävät aiheesta puhumista. Ongelmia välttääkseen he myös pukeutuvat nykyisen identiteettinsä mukaisesti; tämäkin mies näyttää mieheltä.

Lopezin Tlacolulassa asuneet leipurivanhemmat opettivat Lopezin leipomaan leipää, joka menee paremmin kaupaksi Tehuantepecissä kuin Oaxaca de Juárezin torilla. Tehuantepecissä Lopezilla ei ole kovinkaan montaa kilpailijaa: hän on torin ainoita leivänmyyjiä.

Lopezin tarjonta on vahvasti oaxacalaista: hän myy oaxacalaista pan amarilloa eli ”keltaista leipää”, pullankaltaisia figuras de Jemoja eli ”Jeman kuvioita”, picadoita ja rezobadoja. Tälläkin kertaa Lopez on herännyt neljältä aamuyöllä ja lähtenyt Oaxaca de Juárezista viideltä saapuakseen torille suunnilleen yhdeksäksi.

Lopez jatkaa leivän myymistä kuuteen, seitsemään asti illalla kolmen päivän ajan ja palaa sitten takaisin Oaxacaan jatkamaan leivänvalmistusta seuraavaa torisessiota varten. Hän maksaa toripaikasta sata pesoa (noin kahdeksan euroa) päivältä, mutta omaperäisille tuotteita näytetään myös ostettavan tasaiseen tahtiin. Monet ostavat vähintään kymmenen peson pussin ja muutama suurostaja pyytää sadan leivän erää.

”Muxet ansaitsevat hyvin, koska he myyvät ompelemiaan hameita hyvään hintaan täällä. Siksi he kantavat kultakoruja kaulassaan ja käsissään. Maata he eivät viljele, koska se on liian raskasta työtä heille. Heidän hameitaan on esillä myös kansan juhlissa.

Muxeja kutsutaan täällä mariconeiksi (homot), koska he käyttävät tekorintoja ja naisten vaatteita. Minusta he ovat varkaita, koska pyytävät rahaa esimerkiksi haastatteluista. Täällä ei pidetä tästä ilmiöstä, vain osa ihmisistä hyväksyy sen.”

Muxeista on liikkeellä ilmeisen monenlaisia (negatiivisia) käsityksiä, joista osa on ilmeisesti legendaa, osalla on kosketuskohtia myös todellisuudessa. Negatiivisten asenteiden avulla torjutaan toiseutta ja sen uhkaa yhteisön ”yhtenäisyydelle”.

”Muxet kulkevat kolmen-viiden hengen ryhmissä, etteivät kohtaisi häirintää. Täällä ei olle väkivaltaisia, mutta joissakin maaseutuyhteisöissä tilanne on toisenlainen.”

Mutta ne muxet. Nyt riittää yhteisön jäsenten mielipiteiden kuuntelu - päällimmäiset ajatukset alkavat olla jo selvillä. Olen istunut Lopezin kojulla ainakin pari tuntia verkkaisesti jutellen ja odottaen, josko joku ohikulkeva muxe suostuisi haastatteluun. Täyttä ajanhukkaa. Kyselen, missä Tehuantepecin muxet asuvat ja vastaus on selkeä: Samblasin kaupunginosassa.

Vihdoin minua onnistaa, kun Lopezin myyntikojulle tulee nuori nainen, joka asuu Samblasissa ja tuntee henkilökohtaisesti erään kauneussalonkia pitävän muxen. Tunnit ovat jo vierineet tarpeeksi, ei auta kuin hypätä mototaksin kyytiin ja lähteä huristamaan kohti Samblasia. Mototaksi hyppelehtii roimasti töyssyisellä tiellä.

Tartun kaiteisiin tiukemmin.

Harhailemme etsimässä haastateltavaa. Myyjätytön ensin ajattelema henkilö ei kuitenkaan asu enää entisessä paikassa. Jatkamme mototaksilla hieman eteenpäin kunnes saavumme kauneussalongin eteen. Parin pysähdyksen takia meiltä laskutetaan erikoissuuri summa 25 pesoa, kun mototaksin saa normaalisti liikkeelle viidellä pesolla.

Myyjätyttö koputtaa tuttunsa ovelle ja sen avaa trendikkääseen ihonmyötäiseen T-paitaan ja tiukkoihin farkkuihin pukeutunut nuori teinipoika. Uusi tuttavani esittelee minut ja kysyn vielä itsekin mahdollisuutta haastatella Ivaniksi esittäytyvää poikaa muxeudesta voidakseni esitellä Meksikossa erikoisen ilmiön suomalaiselle yleisölle.

Ivan vilkuilee minua tarkasti: ilmeisesti hän arvioi motiivieni oikeellisuutta. Läpäisen testin ja hän lupaa haastattelun. Hän ehdottaa haastateltavaksi myös samannimistä kaksoissisartaan ja korttelin päässä asuvaa ystäväänsä, jonka ovella käymme kääntymässä. Ystävä on juuri palannut keskustasta, mutta suostuu haastatteluun myöhemmin syötyään. Ivan puolestaan menee suihkuun ennen kuin aloitamme juttelun.

Ehdin sillä välillä kuulla myyjätytön tarinan. Hän on alun perin Guatemalasta, kolmen lapsen äiti, joka asuu nyt yhdessä meksikolaisen miehen kanssa. Tytön - tai naisen - entinen guatemalalainen aviomies on uhannut tappaa uudelleen naineen vaimonsa. Vaimo on aikoinaan paennut miestään tämän väkivaltaisuuden takia ja asuu nyt uuden kumppanin kanssa. Tämä on hyväksynyt mukana tulleet lapset hyvin ja kohtelee heitä kuin omiaan. Valitettavasti myyjätytön tarina ei ole ainutlaatuinen. Hyvästelemme, on aika mennä huolehtimaan kotitöistä ja valmistaan ruokaa perheelle.

Unelmia nopeasta rikastumisesta ja omasta kalenterista

Ivan kutsuu minut sisään parturiinsa ja kauneussalonkiinsa, jonka seinät ovat täynnä muusikoiden kuvia ja miespuolisia hiusmalleja sekä Ivanin parturidiplomeita. Ivanin vihreänpunaiseen vartalonmyötäiseen T-paitaan ja roiskeläppämalliseen farkkuminihameeseen pukeutunut sisar Ivan astuu sisään vanhemman miehen kanssa. Tämä istahtaa parturintuoliin ja Ivan alkaa heiluttaa saksiaan vikkelään tahtiin.

Suihkunraikas nuorimies on vaihtanut vaaleanpunaisen Yaki-yhtyeen T-paidan, jonka selässä on kantaaottava teksti: ”Acepta me como soy”. Hän on vaihtanut lahkeista käärittyihin farkkuihin; turha kuvitellakaan, etteivät maailman muotiaallot ulottuisi kaukaisimpiinkin kolkkiin.

Penkillä on kevyttä parturilukemistoa: H para hombres (H miehille), jonka otsikot kertovat kaiken sisällöstä: Anal Sex, sekä paikallisten julkkisten kuvia. Lehden selaaminen kertoo nopeasti yleisilmeen: pehmeää erotiikkaa, jossa mallit ovat ainakin hiukan vaatetettuja ja he edustavat erilaisia mielikuvaidentiteettejä.

”Minun unelmani on tehdä kalenteri pelkästään miehille”, kertoo kaksosparin naismaisempi osapuoli.

Toinen Ivan osoittaa toreadoriksi pukeutuneen puolipukeisen ja akrobaattiseen kaariasentoon vääntyneen miehen takapuolta: tällaiset kuvat sisarta kiinnostavat. Sisar on valittu heinäkuussa muxejen reynaksi (kuningattareksi).

Vaaleanpunapaitainen Ivan haluaa rikastua nopeasti parturiyrittäjänä ja perustaa oman parturiketjun, jolla on liikkeitä eri puolilla. Hän toivoisi löytävänsä myös rikkaan pojan Suomesta. Yritystoiminnan hän on aloittanut jo 14-vuotiaana. Hän on ollut aina erityisen kiinnostunut kauneudesta ja hiuksista.

Muxet tunnistavat muxeutensa yleensä jo hyvin varhain.

”Tiesin olevani muxe jo synnyinpäivänäni”, vihreä-punapaitainen Ivan tilittää.
Vaaleanpunapaitainen Ivan sen sijaan tiedosti olevansa muxe kaksivuotiaana, mutta hän alkoi pukeutua kuten halusi vasta 20-vuotiaana.

Muxejen - meille transseksuaalien - hoito on kallista, eikä monilla ole varaa tai halua toteuttaa niitä.

”Pelkästään rintojen tekeminen maksaa 20000 pesoa. Sisareni haluaisi vain rinnat ja lantion. Hän ei ansaitse kukkienompelijana paljon eli siksi hän pistää pakaraansa joka ilta ruokaöljyä. Se toimii kuin naishormoni: kasvattaa rintoja ja lisää naisellisia piirteitä. Melkein kaikki tytöt pistävät itseensä öljyä, pojat eivät. Etsimme madrinhoja, jotka voisivat kustantaa hoidot tai ostaa meille kultakoruja. Etkö sinä haluaisi ryhtyä sellaiseksi?”, vaaleanpunapaitainen Ivan heittää kuin leikitellen.

Valittelen, ettei minulla ole resursseja ryhtyä kummitädiksi. Ivanin alastonmallikalenterista unelmoivalle sisarelle riittäisivät rinnat ja lantio. Pidemmälle hän ei halua mennä. Kerron, että Suomessa muxeja kutsutaan transseksuaaleiksi ja heidän hoitonsa ja kirurgiset operaationsa maksetaan, mikäli he ensin läpäisevät psykologisen konsultaation, joka voi kestää vuosia.

”Kiinnostavaa. Meidän on tehtävä näin, koska kukaan ei auta meitä. Öljyn pistämisen vaikutuksia terveyteen ei kukaan tiedä.”

Kysyn, miten muxeihin suhtaudutaan. Suhtautuminen kiinnostaa, koska olen törmännyt keskustassa varsin tuomitseviin asenteisiin.

”Ongelmallisimpia ovat marihuanaa polttavat miehet. Yleensä saamme olla rauhassa, vaikka meille ei olekaan olemassa erityisiä ravintoloita tai baareja. Joskus nuorempana minua nipisteltiin takapuolesta ja se häiritsi, mutta tätä ei tapahdu enää”, kertoo vaaleanpunapaitainen Ivan.

”Muxet ovat hyvin työteliäitä, eikä heitä kiinnosta kiinnostuneita marihuana, kuten monia muita nuoria. Siksi monet haluaisivat muxen lapsekseen.”

Ivanit haluavat oikoa muun yhteisön käsityksiä heistä varkaina ja tappajina. Kyse on kuulemma kahdesta tapauksesta, jolloin ulkopuolinen on tunkeutunut heidän alueelleen ja ryöstänyt tai tappanut.

”Ensimmäinen tapaus sattui 18 vuotta sitten, kun neljä murhamiestä tuli tänne. Toinen tapahtui vasta äskettäin.”

Työteliäät muxet

Ivanilla on sisar, joka on lesbo ja käyttää miesten vaatteita. Molempien ollessa teini-ikäisiä he ostivat poikien ja tyttöjen vaatteita ja lahjoittivat niitä toisilleen.

Vaikka ympäröivä yhteisö suhtautuu muxeihin torjuvasti, vanhemmat hyväksyvät yleensä lapsensa sellaisina kuin he ovat. Näin Ivanit kuuntelevat rancheira-musiikkia, Gloria Trebyä, Shakiraa ja kaikkia omien sanojensa mukaan ”puhtaita hulluja”.

Heidän kotikadullaan asuu useita kymmeniä muxeja. Saman korttelin kulmatalossa asuu Ivanien piikikkään luonnehdinnan mukaan kuubalainen prostituoitu sisarineen: afrikkalainen koira ja kuubalainen. Kyseessä eivät ole ilmiselvästi mitkään mairittelevat nimitykset.

”En voi olla molempia sukupuolia. Haluaisin tämän pois”, sanoo vaaleanpunapaitainen Ivan ja osoittaa haaroväliään.”

julkaistu Ydin 4/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale