Kalevala - pelastusrengas kulttuurien kylpyammeessa

Kalevala – pelastusrengas kulttuurien kylpyammeessa

Sahbam Mroueh toivoo, että ”kulttuurien kylpyammeessa” suomalaiset pitäisivät Kalevalasta kiinni. Hän on kääntänyt kansalliseepoksemme arabiaksi.

– Kalevala oli lippu Suomen taistelussa kohti itsenäisyyttä. Toivon hartaasti tässä nykyhetken kulttuurien kylpyammeessa, että suomalaiset pitävät kiinni Kalevalastaan jonkinlaisena muistutuksena identiteetistään, pelastuskeinona tässä julmassa sulatusuunissa. Ennen pitkää on odotettavissa kaikkien kulttuurien häviäminen teennäisen kulutuskulttuurin alle.

Libanonista kotoisin oleva Mroueh muutti Suomeen jo 1970-luvulla opiskelemaan elokuvaohjausta Taideteolliseen korkeakouluun muun muassa Risto Jarvan ja Rauni Mollbergin johdolla. Suomesta löytyi myös vaimo Ulla-Maija. Kalevalan hän löysi sattumalta nuorena runoja kirjoittavana opiskelijana, joka tiesi vielä varsin vähän uudesta kotimaastaan.

– Näin kerran Akateemisessa kirjakaupassa jonkin Kalevalan ranskannoksen. Luin sitä joka päivä vähän, koska olin köyhä enkä voinut ostaa kirjaa. Siitä lähti uhkarohkea ajatus kääntää Kalevala arabiaksi. Professori Jussi Aro ja historioitsija Kaj Öhrnberg auttoivat minua tässä urakassa. Molemmat pitivät melkein kädestä kiinni, kunnes sain ensimmäisen luonnoksen valmiiksi.

Luonnoksia tarvittiin kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta. Urakassa kului yli kaksikymmentä vuotta. Mrouehin arabinnos julkaistiin Damaskoksessa vuonna 1991. Vaimo Ulla-Maija oli lähes neljännesvuosisadan ajan kestäneen käännösurakan aikana miehensä uskollisin tukija.

– Muita tukijoita en muista. Päinvastoin, muistissani on tulehtuneita pesäkkeitä noilta ajoilta. Mutta Jumala suokoon sateensa sille haudalle, johon olen sulkenut sen raadon.

Aro käänsi myös Mrouehin omia runoja suomeksi. Sylini on seetripuu -valikoima ilmestyi vuonna 1979. Mroueh julkaisi Öhrnbergin kanssa vuonna 1987 keittokirjan Kitak al-tabikh, jonka sanottiin mullistaneen arabialaisen keskiaikaisen keittotaidon tuntemuksen. Yliopiston kirjastosta oli nimittäin löytynyt arabiankielinen keittokirja 1200-luvulta.

Mroueh asuu nykyisin suuren osan vuodesta entisessä kotimaassaan Libanonissa, josta hän palaa aika ajoin Suomeen käymään vaimonsa luokse Kivenlahteen. Myös vaimo matkustaa välillä Libanoniin. Epätyypillinen etäsuhde toimii hyvin.

Mroueh on käymässä juuri nyt Suomessa. Jalka vaurioitui auto-onnettomuudessa, ja Mroueh on käynyt jalkaleikkauksessa.

Kääntämisen kivikot

Mroueh halusi käännöksessään tavoittaa ennen kaikkea Kalevalan sisäisen rytmin käyttämättä runomittaa. Monet asiantuntijat ovat pitäneet Mrouehin käännöstä onnistuneena. Ilmeisesti hän on onnistunut pyrkimyksessään tavoittaa Kalevalan rytmi.

– Varsinkin runoudessa menetetään eri kielen rytmin kaiku ja viehätysvoima. Sen korvaaminen uudessa kielessä vaatii osaamista. Pitäisi tuntea sanojen värit, kaiut, koristelut ja varjot. Kalevalan mitta on välillä lyhyt ja nopea, toisinaan laahustava. Arabian kielessä ei ole sellaisia runomittoja. Minun ratkaisuni oli luoda sujuvaa, luonnollisesti etenevää rytmiä kuten Gilgameshissa tai muissa Mesopotamian ja Ugharitin eepoksissa.

Kaikille eepoksille yhteistä on maailman luominen ja ihmisen syntyminen. Maa, ilma, vesi ja tuli ovat maailman synnyn peruselementtejä, jotka löytyvät yleensä eepoksista. Niin myös Kalevalasta.

Kalevalan ja arabikulttuurin kirjallisten eeposten välillä on Mrouehin mielestä enemmän yhtymäkohtia kuin eroja.

– Tärkeimpiä on Kalevalan individualismiin syvälle juurtunut omanarvontunne, perhesiteiden ja klaanien tärkeys. Arabikulttuurista löytyy vastineita Kalevalan henkilöhahmoille; ei kuitenkaan mitään passikuvia. Myös morsiamen valmistelu ja neuvot, joita morsian saa äidiltään, eivät eroa paljon toisistaan.

Tuttuja hahmoja

Arabeilla ei ole Kalevalan kaltaista yhteismytologiaa. Tuhannen ja yhden yön sadut on tarinakokoelma. Muutkin eepokset on koostettu puheen, saarnojen ja runojen palasista.

– Kalevalan hahmojen asenteissa ja kannanotoissa on paljon sellaista, jolla on kaikupintaa myös arabikulttuurissa. Lemminkäinen ei ole mikään Johannes Kastaja eikä Väinämöinen selibaatissa elävä munkki, puhumattakaan Ilmarisesta, Joukahaisesta, Kullervosta ja Ainosta, joka pakeni ainoastaan eltaantunutta rakkautta.

Kalevalassa on havaittavissa kaikuja myös koko maailman yhteisestä myyttiperinnöstä.

– Kalevala on osista yhteen sovitettu fragmenttikokoelma. Siinä on kohtia, jotka muistuttavat kreikkalaisen tragedian mittoja. Näitä esiintyy etenkin Kullervon tarinassa ja Ilmarisen vaimon taontatarinassa, jossa on kenties kaikuja myös Pygmalionin patsaasta.

Mrouehin mielestä Kalevala ei välity parhaiten koulunpenkillä.

– On karhunpalvelus opettaa Kalevalaa pakolla koulussa. Tiedämme, mitä koulu tekee kirjallisuudelle ja runoudelle yleensä. Kalevala on värikäs, seesteinen ja vapaa ikkuna menneeseen maailmaan. Se on muuttunut enemmän unelmaksi. Se on runsasvärinen keidas keskellä nykyhetken aroja, mutta samalla muistutus juurista ja ihmisen kyvystä parantaa, luoda ja matkata kohti uusia horisontteja.

Rita Dahl

julkaistu Meidän Suomi 3/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari