Ekoturismi voisi nostaa alkuperäiskansoja köyhyydestä Meksikossa

Ekoturismin avulla irti köyhyydestä?

Oaxacan osavaltion hallitus on kehittänyt erityisen ekoturismiohjelman, jolla pyritään ohjaamaan tukea suoraan sitä tarvitseville alkuperäiskansoille. Ohjelman esteenä ovat korruptoituneet virkamiehet tai infrastruktuurin puute.

Yves Chavan, 43, Oaxacan ainoan ekoturismiin keskittyneen matkatoimisto Tierraventuran omistaja, opas ja jokapaikanhöylä on sitä mieltä, että ohjelmaa ei ole suunniteltu hyödyttämään usein äärimmäisessä köyhyydessä eläviä alkuperäiskansoja.

”Ekoturismi olisi ainoa keino nostaa paikalliset yhteisöt köyhyydestä. Valitettavasti osavaltion hallitus ei kuitenkaan välitä alkuperäiskansoista. He tukevat ekoturismiprojekteja alkuperäiskansojen asuinalueilla. Projektit käynnistetään ja rakentaminen aloitetaan, mutta ne eivät etene kunnolla, koska seuranta puuttuu. Minun käy sääliksi näitä kauniita ja viattomia ihmisiä, joita käytetään hyväksi. Päätimme perustaa ekoturismiin erikoistuneen matkatoimiston, vaikka paikalliset matkatoimistot varoittivat meitä yhteisöistä, koska ihmiset olivat heidän mukaansa outoja ja vihamielisiä.”

Yves´n ja Claudian kokemus oli kuitenkin aivan toisenlainen. Tierraventuran alkuinvestointi oli pakettiauto, jolla he edelleen kuljettavat turisteja. Toiminta käynnistyi maaliskuussa 1999. Osavaltion hallitus oli rakentamassa pientä infrastruktuuria Sierra Mixtecaan Santiago Apualaan ja Santana del Valleen, jotka sijaitsivat noin 30 kilometrin päässä Oaxaca de Juárezista.

”Oaxacan matkailusihteerin poika kehitti idean ekoturismista alueella. Virkamiehet vastustivat ajatusta: heidän mielestään alkuperäiskansojen edustajat eivät osaa työskennellä turismin parissa. Virkamiehet sen sijaan ajattelevat vain omaa etuaan.”
Ekoturismin onnistumisen esteenä on puutteellinen infrastruktuuri, kuten huonossa kunnossa olevat tiet, jotka tekevät ekoturismin toteuttamisen käytännössä mahdottomaksi. Myös korruptoituneet opportunistit näkevät ekoturismin mahdollisuutena hyötyä alkuperäiskansojen kustannuksella.

”Tiedän monia paratiisimaisia paikkoja, joissa on paljon köyhyyttä, mutta niihin ei pääse autolla. Osavaltiot antavat rahaa ekoturismiprojekteihin, mutta niistä puuttuu seuranta. Niinpä ex-matkailujohtaja tai -poliitikko voivat vierailla kylissä, hankkivat projektiin vaadittavat kymmenen henkilöä, anovat osavaltiolta miljoona pesoa, aloittavat mökkien rakentamisen ja häipyvät sen sileän tien. Tai sitten mökeille ei koskaan tule käyttöä. Tällaisten kokemusten vuoksi ekoturismilla on huono kaiku kyläläisten korvissa. Ulkopuolinen, joka vie projektin rahat, menettää samalla kunnioituksen.”

Toisaalta myös kyläläisiä pitäisi kasvattaa. Heidät pitäisi saada ymmärtämään perusasioita kuten, ettei uhanalaista jaguaaria saa tappaa tai kansallispuiston puita hakata.

Oaxacan osavaltion ensimmäinen ekoturismiprojekti aloitettiin
Benito Juárezissa sijaitsevassa kahdeksan sapoteekkikylää yhdistävässä Pueblo Mancomunicadasissa. Tämä on Chavanin mielestä ainoa hyvin toimiva ekoturismiprojekti Oaxaca de Juárezin läheisyydessä. Oppaat, mökit ja ruokailut ovat kaikki paikallisyhteisöstä. Näin tulot menevät sinne, minne niiden pitääkin.

Sapoteekit nauravat auktoriteeteille

Sapoteekki Rufino Ruíz Martinez, 68, on toiminut viimeisen viiden vuoden ajan ekoturistien oppaana Llano Grandessa. Rufino on kylän vanhimpia ja kyläneuvoston jäsen, joka aloitti vapaaehtoisen yhteisöpalveluksen jo 18-vuotiaana vastaamalla muun muassa kyläläisten postilähetyksistä ja muista toimistotöistä.

Nyt koko yhteisön suurena huolenaiheena on sapoteekkikielen kuolema. Ekoturismiprojektiin kuuluu sapoteekin kielen opettaminen kouluissa. Opetus on alkanut vasta viime vuosina. Pueblo Mancomunicadasin kylissä vierailevat myös ulkopuoliset opettajat tallentamassa sapoteekkien kieltä sana sanalta.

”Vanhempani eivät opettaneet minulle sapoteekkia, koska he ajattelivat sen olevan vähempiarvoinen kieli kuin espanja. Opin kielen vasta 40-vuotiaana eräältä vanhemmalta yhteisön jäseneltä. Minun lapseni eivät halunneet oppia sapoteekkia, koska sen puhujia kiusattiin koulussa. Yritän opettaa nyt lapsenlapsilleni kieltä”, viisaan oloinen Rufino toteaa.

Sapoteekkien kulttuuriin ei kuulu hierarkkisuus. Heidän yhteisenä huvinaan on auktoriteeteille naureskeleminen. He eivät hyväksy väkivaltaa ja nauravat säännöille: hyviä syitä naureskella erilaisille keskushallinnoille, joiden täytyy usein turvautua väkivaltaan valta-asemansa säilyttääkseen. Alkuperäiskansojen keskuudessa kaikki perustuu kunnioitukseen. Pihalle jätettyä arvotavaraa ei saa ottaa. Sanaansa ei saa rikkoa.

Nämä periaatteet opetetaan lapsille kotona ja koulussa, mutta monet yhteisön ulkopuoliset ahneet aikuiset tuntuvat unohtaneet ne. Sanansa rikkonut valkoinen mies, joka tulee kylään ulkopuolelta, käyttää hyväkseen kyläläisten luottamusta ja ryövää ekoturismiprojektiin tarkoitetut rahat menettää kasvonsa, eikä ole tervetullut kylään tämän jälkeen.

Boksi

Oaxacan suurin alkuperäiskansa sapoteekit

Sapoteekit ovat Oaxacan kuudestatoista alkuperäiskansasta suurin lähes 350000 jäsenellään. Meksikon hallitus tunnustaa koko Meksikossa 63 alkuperäiskieltä kansallisina kielinä.

Meksikon perustuslaki vuodelta 1917 määrittelee maan monikulttuuriseksi ja pitää alkuperäiskansojen oikeutena säilyttää ja rikastuttaa kieliään. Perustuslain mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus kaksikieliseen ja kulttuurienväliseen opetukseen.

Käytännössä näin ei ole ollut. Alkuperäiskielien opetus oli kiellettyä koulussa vuodesta 1958 aina viime vuosikymmenille asti. Vasta viime vuosina espanjan rinnalle on tullut mahdollisuus opiskella alkuperäiskieliä espanjan lisäksi.

Rita Dahl on kirjailija ja vapaa toimittaja, joka kirjoittaa parhaillaan Etelä-Meksiko-matkaopasta/kirjaa.

julkaistu Global Finlandissa 7.10.2010

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale