Christian Futscher: Runoja

Christian Futscher (s. 1960) on itävaltalainen runoilija, joka opiskeli germaanista ja romaanista filologiaa Salzburgin yliopistossa ja on työskennellyt eri ammateissa. Hänet tunnetaan myös Christian Futsch –pseudonyymistään. Wienissä asuva Futscher on julkaissut 13 proosa-, runo- ja kuunnelmateosta ja saanut useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Dresdner Lyrikpreisin vuonna 2008. Futscherin teoksia ovat muun muassa was mir die adler erzählt (1995), Schau, der kleine Vogel! (1997), Ein gelungener Abend. Grotesken (1997), Soledad oder Im Süden unten (2000), Die Möpse bellen aus der warmen Hütte (2000), Männer wie uns (2002).

Futscherin runot ovat usein satiirisia ja groteskeja ja sisältävät paljon väkivaltaa, seksiä, alkoholia, verta ja itsetuhoisia ajatuksia. Niitä voisi kutsua eräänlaiseksi splatter-runoudeksi. Epätoivo on kenties vallitsevin mielentila Futscherin runoissa, ja sen kantajat ovat useimmiten rakkautta tai vain seksiä tavoittelevia miehiä. Seksin lisäksi tappamiseen liittyvät ajatukset pyörivät pakkomielteisesti runojen minän mielessä ja lopulta teoissa. Tyyli on äärimmäisen minimalistista ja yksinkertaista ja kuvastaa kenties kuvauksen kohteena olevan pieneksi muuttunutta, samoja ratoja juoksevaa mieltä. Runot koostuvat enimmäkseen päälauseista.



Aamulla ennen tekoa

Tuuli puhaltaa puissa
Lehdet tanssivat villisti
Kissa raapii sohvaa
Taivas on jo sininen

Autot ajavat nopeammin
Joki virtaa vieressä
Lapset menevät kouluun
Poliisi tekee kierroksiaan

Roskat pyörivät ympäriinsä
Polkupyörät kaatuvat
Mies tanssii omassa rivissään
Hänen veitsensä välähtää ensimmäisten auringonsäteiden
valossa



Sumussa

Outoa kulkea
sumussa metsässä
Puut näyttävät
Sumussa niin erilaisilta
Mikä
tuolla on?
Siellä roikkuu mies oksasta
silmukka kaulan ympärillä
sumussa
Hyvää päivää. Mikä kunnia.
Jätän miehen roikkumaan
hän näyttää kauniilta
roikkuessaan
sumussa
metsässä
oksasta
annan hänen roikkua
jotta muut näkevät hänet myös




Ystävättäreni on hullu

Ystävättäreni on hullu
hän laulaa suihkussa
kun hän laulaa suihkussa
minun täytyy lyödä häntä
kun hän laulaa nuotin vierestä
se on jo helvetillistä
nyt ystävättäreni on hiljaa
ystävättäreni ei
laula enää ikinä suihkussa
enkä minä lyö häntä
enää koskaan ---
tämä runo kertoo
korkeammasta musikaalisuudesta
johon kaikki eivät
yllä
minulla on paljon ystävättäriä
siksi se ei ole yhdestä kiinni



Vuodenajat

1 Kesällä voi tappaa kevyesti
Syksyllä myös
Oikeastaan talvellakin
Ja keväällä samoin
rakastan kaikkia vuodenaikoja
jokaisessa on puolensa

2 Talvella voi tehdä ruumiista
hauskoja lumiukkoja ja lumiakkoja
syksyllä voi piilottaa ruumiita
mukavien lehtikasojen alle
keväällä voi tehdä ruumiista
hauskoja linnunpelättejä
kesällä voi antaa ruumiiden
pöhöttyä vedessä
rakastan kaikkia vuodenaikoja
jokaisessa on puolensa

3 Syksyllä tapan Werner Herbstin
talvella tapan Johnny Winterin
kesällä tapan Elke Sommerin
keväällä tapan Hermann Lenzin
rakastan kaikkia vuodenaikoja
jokaisessa on puolensa



Tyttö, jalkapalloilija ja runoilija

Tyttö makasi yksin sängyssä
vanhemmat olivat tanssiaisissa
tyttö ajatteli poikaa
tyttö rakasti tätä poikaa
joka pelasi jalkapalloa kovin mielellään

Poika makasi yksin metsässä
vanhemmat eivät tienneet mitään siitä
poika ei ajatellut enää mitään
poika makasi verissään
jalat oli hakattu irti

Runoilija makasi sängyssä
vanhemmat olivat jossakin
runoilija ajatteli tyttöä
runoilija rakasti tätä tyttöä
joka katsoi jalkapalloa kovin mielellään



Keittiötaidon Korkea veisu

Koska hän ei halunnut antaa minulle kielisuudelmaa
leikkasin
kielen suusta
kun hän ei ollut enää tajuissaan
paistoin sen itselleni pannulla
maustoin pippurilla ja suolalla
sitruunalla ja rosmariinilla
koristeeksi lisäsin korvan
ja kun oli aika oksentaa
laitoin kukkia laatalle
leikkasin
suun irti kasvoista
ja sillä suulla kerroin
tämän tarinan
toivon
että hän olisi pitänyt siitä



Sofia ja minä sohvalla

Sofia ja minä
sekä miljoonat muut
makasimme sohvalla
katsoimme telkusta
turpeaa nyyhkyleffaa
jonka sekavat
juonenkäänteet
päättyivät kyynelmereen
ja onnelliseen loppuun
ja Sofian parkuessa samoin
nuolin pois häneltä kyyneleensä
jotka eivät tuntuneet suolaisilta
eivät varsinkaan makeilta
vaan katkerilta ---
Sen jälkeen Sofia ja minä emme
enää koskaan maanneet vierekkäin
sohvalla




Vanha ja nuori, kaunis ja hyvä

Katson
käsiäni
ja ajattelen:
vanhat kädet

Kuulen
ääneni
ja ajattelen:
nuori ääni

Tartun
kirveeseeni
ja ajattelen:
kaunis kirves

Latkin
vertani
ja ajattelen:
hyvää verta


käännökset Rita Dahl
julkaistu Lumooja 2/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale