Monta ääntä yhdessä

Monta ääntä yhdessä

Alttoviulisti Jarmo Ahvenainen sai Vantaan kaupungin innostumaan monikulttuurisen lastenorkesterin perustamisesta.


Jarmo Ahvenainen virittää viuluja ja pienet soittajat seuraavat hänen esimerkkiään. Pikku hiljaa he asettuvat paikoilleen Länsimäen ala-asteen liikuntasalissa.

”Hello! Kiva nähdä teitä jälleen. Miten kesänne on mennyt ja oletteko ikävöineet soitintanne?” Ahvenainen tervehtii jousiorkesteriaan.

Pienet jousiorkesterilaiset Ahvenaista. Hymyt ovat herkässä, vaikka koulun tiloissa ollaankin. Puolet Tempo-orkesterin lapsista on ”kantasuomalaisia”, toinen puoli maahanmuuttajia.

Jarmo Ahvenainen polkaisee jalkaansa lattiaan ja käynnistää harjoitukset. Elävä johtaja sytyttää lasten jouset terhakkaaseen liikkeeseen. Ahvenainen muistuttaa kokonaisen jousikäden käyttämisen tärkeydestä.

Kapellimestari jatkaa, ettei kenenkään orkesterilaisen pitäisi olla erossa soittimestaan edes kesän ajan. Hän lupaa, että seuraavalla viikolla orkesterilaiset saavat nuottitelineet ja silloin jatketaan teorian opiskelua musapajassa. Viidentoista minuutin pituiset soittotunnit käynnistyvät samalla. Tempo-orkesterin syksyn ohjelmassa on nuotinlukua ja sormitusharjoituksia. Viulistit jaetaan ykkös- ja kakkosviuluihin, ja jossain vaiheessa nämä vaihtavat paikkaa. Syksyllä harjoitellaan moniäänisyyttä uutena teemana.

Syksyn ensimmäisessä harjoituksessa otetaan kuitenkin rennommin. Luvassa on vapaita kieliä. Jarmo Ahvenainen siirtyy sivummalle poikansa, viulisti Juha Ahvenaisen astuessa orkesterin eteen. Vapaat kielet alkavat soida yllättävän komeana tekstuurina. Orkesterilaisilla ei ole ongelmia jousikäden kanssa, mutta sormet tarvitsevat vielä harjoitusta.

Sormimerkkien sen merkitseminen viuluihin on aikaa vievää puuhaa. Syksyn ensimmäiseen harjoitukseen opettajat ovat väkertäneet sormimerkit valmiiksi viiteen viuluun muutamassa tunnissa.

Kontrabasson ja sellonsoiton opettaja Ossi Koikkalainen ja musapajan vetäjä Salla Markkanen ovat harjoituksissa mukana hieman toisenlaisissa rooleissa. Koikkalainen korjaa sellistien jousikäsiä ja Markkanen lyö rytmiä soittajille.

Jarmo Ahvenainen päättää syksyn ensimmäiset harjoitukset pizzicatona soitettuun Jänis istui maassa -lastenlauluun. Lapset pakkaavat soittimensa omalla nimellään varustettuihin koteloihin. Suurimmalla osalla on soitin lainassa. Jotkut ovat ostaneet ikioman.

Tempo-orkesterin jäsenistä Irakista muuttanut Fagar, 11, turkkilaissyntyinen Ekrem, 11, kiinalaissyntyinen Jason, 11, ja ensimmäistä kertaa harjoituksissa käynyt Akira, 11, nimeävät yksimielisesti parhaimmaksi konsertiksi esiintymisen presidentti Tarja Haloselle huhtikuun 29. päivänä järjestetyssä hyvän tahdon lähettiläiden nimeämistilaisuudessa Ritarihuoneella.

Helsingin Kaupunginorkesterin alttoviulistina ja Vantaan musiikkiopiston orkesteri- ja kamarimusiikin lehtorina työskennellyt Jarmo Ahvenainen pitää suurena saavutuksena sitä, että Tempo esiintyi syksy- ja kevätlukukaudella peräti kahdeksan kertaa. Tänä syksynä luvassa on ainakin keikka Martinus-konserttisalissa. Ahvenainen epäilee, etteivät esiintymiset jää siihen. Kysyntää Suomen ainoalle monikulttuuriselle lapsiorkesterille on riittänyt.

Ennätysvauhtia ideasta orkesteriksi

Syksyllä 2008 Jarmo Ahvenaisen päähän pälkähti idea monikulttuurisen orkesterin perustamisesta. Hän tapasi sattumalta Tikkurilan lukion kansainvälisessä itsenäisyysjuhlassa Vantaan monikulttuurisuusasiainkoordinaattori Hannele Lautiolan, Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdonin ja Vantaan tuolloisen kulttuuritoimenjohtaja Iiris Lehtosen. Lautiolalla sattui olemaan yhteyksiä lapsiorkesteriin Portugalissa. Seuraavana keväänä tehtiin hakemuksia ja haettiin rahoitusta.

Rahoitus järjestyi sisäasiainministeriön pilottiohjelmasta, jonka tarkoitus on edistää maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Ohjelman tavoite on ”edistää sosiaalista eheyttä ja yhteisöllisyyttä maahanmuuttajatiheillä asuinalueilla, ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä vuorovaikutusta maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä”. Erityistä tukea tarvitsevat eli nuoret ja maahanmuuttajanaiset ovat pilottiprojektin erityisiä kohderyhmiä.

Vantaan pilottihanke on nimeltään ”Kokonainen maailma lähiössä” ja päävastuun siitä kantaa Vantaan kaupungin vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toiminta. Monikulttuurisen lastenorkesterin kehittämisen lisäksi kolmiosaisen hankkeen muut osa-alueet ovat ”yhteisöllisen yhdyskuntatyön mallin kehittäminen maahanmuuttajien parissa työskenteleville” sekä erilaisten asukkaiden kohtaamispaikkojen lisääminen. Hankkeen eri osa-alueiden toteutuksesta vastaavat eri tahot. Tempo-orkesterin kumppaneina toimivat Vantaan musiikkiopiston lisäksi Länsimäen ja Kytöpuiston koulut, Hakunilan kansainvälinen yhdistys sekä Länsimäen ja Koivukylän alueiden neuvolat.

Tempon ensimmäiset harjoitukset pidettiin lokakuussa 2009. Pienet soittajat saivat kaksi viikkoa aikaa valita mieleisensä soittimet Kiinasta tilatuista soittimista. 50 henkilöä käsittävässä orkesterissa on nyt 24 viulistia, 13 alttoviulistia, kahdeksan sellistiä ja neljä kontrabasistia. Useimmat heistä pitivät Tempossa ensimmäistä kertaa soitinta kädessään.

”Hankkeen malleina ovat Venezuelan El Sisteman ja Portugalin Amadoran lapsiorkesterit. Teimme kesäkuussa 2009 tutustumismatkan Portugaliin katsomaan vastaavaa monikulttuurista lastenorkesteria. Sen innoittamana perustimme Tempon, jonka eräs päämäärä on edistää musiikin avulla lasten kumppanuutta ja integroitumista yhteiskuntaan.”

Amadoran lastenorkesteri on osoittautunut El Sisteman tapaiseksi menestystarinaksi. Se on laajentunut 20 orkesteriksi, joissa on yhteensä 500 oppilasta. Tempo-orkesteri ei ole vielä saavuttanut Amadoran laajuutta, mutta mikäli rahoitus järjestyy Ahvenainen haluaisi perustaa toisen orkesterin parin vuoden sisällä. Orkesteritoiminta on pitkäjänteistä ja sen tulosten näkeminen pitkällä aikavälillä vaatii aikaa ja paneutumista. Tempon ohjelmisto koostuu kansanmusiikista ja klassisen musiikin melodioista. Esityksissä on aina mukana myös laulua, liikettä eli jonkinlainen tarina ja näyttämöllisyyttä.

Keikkarintamalla näyttää lupaavalta ja lapset näyttävät suhtautuvan innolla uuteen harrastukseensa. Jarmo Ahvenainen toivoo kuitenkin, että lasten vanhemmat olisivat aktiivisemmin mukana lastensa harrastuksessa. Useimmat lukevat kotiin lähetetyt tiedotteet ja lapset ovat tulleet konsertteihin keltaiset Tempo-paidat yllään.

Vielä tärkeämpää olisi löytää sponsori tai taho, joka haluaisi ottaa omakseen onnistuneesti alkaneen orkesteritoiminnan. Näillä näkymin rahoitus on turvattu vain tälle vuodelle.

”Minusta toimintaa voisi hyvin laajentaa muualle pääkaupunkiseudulle ja muualle Suomeen.”

Rita Dahl

julkaistu Kansan Uutisissa 17.9.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari