Länsirannikolta kajahtaa

Länsirannikolta kajahtaa

West Coast Kokkola Opera (WCKO) tuo lavalle klassikoita, mutta innoitusta on haettu myös Suomen historiasta.


Sopraano Annika Myllärillä oli kymmenen vuoden railo suomalaiseen musiikkielämään kun hän palasi perheineen Yhdysvalloista Suomeen.

”Tapasin pian koloratuurisopraano Anu Komsin. Hän kertoi pohtineensa oopperan perustamista meidän molempien entiseen kotikaupunkiin Kokkolaan ja kysyi, kiinnostaako minua ryhtyä tuumasta toimeen. Tutkin patentti- ja rekisterihallituksen yhdistyslainsäädäntöä ja havaitsin, että meidän kannattaa perustaa yhdistys hoitamaan käytännön asioita.”

Näin toimittiin. Annika Mylläri-McLoud, basso Robert McLoud, Anu Komsi ja kapellimestari Sakari Oramo olivat WCKO:n perustajajäsenet vuonna 2004.

Mylläri lähti Sibelius-Akatemiasta valmistuttuaan opiskelemaan laulua New Yorkiin, pääsi paikallisiin laulupiireihin ja lauloi vuosia Trinity Streetin ammattikuorossa muun muassa G.F. Händelin Messias-oratoriota, esitti muun muassa Adelea Johann Straussin Lepakossa ja debytoi Carnegie Hallissa New Yorkissa ja Kennedy Centerissä Washingtonissa sekä Boston Popsin solistina.

Yhdysvaltain-aikoinaan Mylläri työskenteli suuren pankkiiriliikkeen toimitusjohtajan sihteerinä. Hän vastasi johtajan matkojen ja vuosittaisten asiakasjuhlien järjestämisestä sekä lukuisista muista tilaisuuksista, kuten Metropolitan-oopperan Egypti-huoneeseen valmistetusta usean ruokalajin illallisesta, jonka aikana ruokailijoita viihdytti neljä oopperalaulajaa.

”Isot tilaisuudet sopivat yrityksen imagoon. Monet asiakkaista olivat eurooppalaisia eläkesijoittajia ja elettiin nousukautta, jolloin sijoituksille tuli vielä valtavia tuottoja. Näin opin ymmärtämään, miten suuri tilaisuus järjestetään.”

Nyt Mylläri hyödyntää oppimiaan taitoja WCKO:n toiminnanjohtajana. Hän on primus motor, joka hankkii esityksille rahoituksen ja hoitaa suhdetoiminnan.

Laaja ohjelmisto

WCKO:n taiteellinen johtaja, koloratuurisopraano Anu Komsi debytoi julkisesti jo 19-vuotiaana Lakmen kelloaarialla Radion Sinfoniaorkesterin ja Nuorten Solistien konsertissa Leif Segerstamin johdolla. Tulevia haasteita on esimerkiksi John Zornin monologidraama ”La machine de l´être” New York City Operassa maaliskuussa 2011.

”Imin uteliaisuuden sekä barokki- että nykymusiikkiin jo lapsuuden Kokkolassa, missä Juha Kangas lanseerasi ensimmäisenä Suomessa esimerkiksi barokkisoiton käytäntöjä. Kun pääsin Sibelius-Akatemiaan oli luonnollista ajautua avantilaisten pariin. Aloin laulaa myös nykymusiikkia ja teimme muutamia rohkeita barokki-nyky-Mozart-oopperoita muun muassa Porvoon Suvisoittoon.”

Samalla Komsi täydensi klassista repertuaariaan, suoritti lauludiplomin Sibelius- Akatemiassa ja teki ensimmäisen ison kansainvälisen debyyttinsä Frankfurtin oopperassa Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomusten Olympiana.

Saksalaisissa oopperataloissa Komsin repertuaari oli laaja ja laulajilta vaadittiin nopeaa oppimiskykyä ja heittäytymistä monenlaisiin tyyleihin. Monipuolisuudesta tuli luonnollinen osa Komsia.

Taidetta ajassa – ja ajasta

”Käsitykseni oopperasta muotoutui oikeastaan 1990-luvun lopussa, kun olin kiinnitettynä Bremenin oopperassa. Intendentti toi taloon ohjaajia entisestä Itä-Saksasta, lähinnä Berliinistä Berliner Ensemblesta, jotka tekivät välillä erittäin rohkeita ohjauksia. Osasta tuli skandaaleja, osasta suuria yleisömenestyksiä. Siellä koin kuinka tärkeää on olla ajassa ja yrittää koskettaa ihmisiä näkökulmilla, jotka ovat tuttuja elämästä tässä ja nyt. Ooppera ei ole museaalista, vaan taidetta nykyajassa”, Komsi valaisee.

WCKO tekeekin teoksia, jotka ovat osa aikaa ja kertovat siitä. Lepakko-operetti oli sijoitettu juppiaikaan ja taustalle sijoitetulla näytöllä näkyvät oopperan henkilöt kuin tositelevisiossa. Vastaavaa mediakritiikkiä oli myös WCKO:n ikimuistettavassa tulkinnassa Alban Bergin Lulusta, jossa saksalainen eläinsirkus saapuu Suomeen ja herättää henkiin eläinaktivistit sekä median.

Lulu on kokonaistaideteos, jossa teksti ja musiikki toimivat saumattomasti yhdessä. Laulajilla ja soittimilla on oopperan kuluessa erilaisia johtoaiheita, jotka eri yhteydessä ilmentävät tunteita ja tunnelmia.

”Olennaista on löytää tasapaino yleisön viihdyttämisessä, kouluttamisessa ja haastamisessa kohtaamaan niin sanottu vaikeampi taide. Yleisöhittien pitää herättää yhtä paljon uteliaisuutta kuin uuden teoksen tuominen maailmaan”, Komsi linjaa.

Täydellinen upseeri

WCKO tilasi pari vuotta sitten kantaesityksen ”täydelliseksi upseeriksi” kuvaillusta Ruotsin armeijan upseerista Georg Carl von Döbelnistä (1758-1820) kertovan nykyoopperan Döbeln 1809, jonka BIS julkaisee tänä vuonna CD:nä.

”Sakari ja minä olimme kantaesittäneet jo aikaisemmin säveltäjä Sebastian Fagerlundin musiikkia. Olimme miettineet kantaesityksen tilaamista WCKO:n perustamisvuodesta lähtien. Sitten sattui, että juuri tuolle vuodelle oli Suomen Sota -juhlavuoden apurahoja haettavissa”, kertoo Komsi.

Teoksen alussa Döbeln (Sören Lillkung) marssii lavalle luodinjälki kallossaan, manaten venäläisten puolelle siirtynyttä Sprengportenia (Annika Mylläri). Seuraavassa kohtauksessa hän lojuu leikkauspöydällä. Tästä käynnistyy houreiden sarja, joissa houreiden Döbeln (Anu Komsi) saa muun muassa tehtävän kuningas Gustav IV Adolfilta, neuvottelee Sprengportenin kanssa, muuttuu mateeksi, löytää turvapaikan Ahvenanmaalla hylyltä, jolla häärää Madame (Annika Mylläri).

Teos myötäilee historiaa. Döbeln haavoittui Porrassalmen taistelussa vuonna 1789. Pari vuotta myöhemmin hänet leikattiin Tukholmassa. Döbeln siirrettiin 1807 Suomeen varakomentajaksi. Suomen sodassa hän osoitti sotapäällikön lahjansa johtamalla joukkoja voittoisissa Siikajoen ja Kauhajoen taisteluissa. Hän nousi vielä tautivuoteeltaan syyskuussa 1808 johtamaan joukkoja Juuttaalla venäläisten torjumiseksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja lokakuussa 1808 von Döbeln kutsuttiin Ahvenanmaalla taistelevien ruotsalaisten ylipäälliköksi.

Onnistunut Figaron häiden kotiutus


Mikä olisi paremmin sopinut WCKO:n aloitukseksi kuin ihmissuhdesotkuja sisältävä ikihitti Figaron häät, joka joutui aikoinaan sensuurin hampaisiin muun muassa Itävallassa. Beaumarchais´n näytelmään perustuvassa libretossa pilkattiin liian avoimesti valtaapitäviä. Jäljelle jäivät ihmissuhdehupailu ja erilaiset muodonmuutokset.

Kokkolan versiossa henkilöt on paikallistettu. Päähenkilö Öjan kreivi Lennart Åkerström omistaa kaivinkonefirman ja hänen vaimonsa Ritva Almaviva on kahden lapsen äiti, joka kärsii ajoittaisista migreenikohtauksista miehensä uskottomuuden vuoksi. Virve Susana Ahlskobacka on valmistunut mielenterveys/päihdetyön linjalta, ollut vuosia työttömänä ja naimisissa kreivin kanssa. Nyt hän vastaa kreivin firman työntekijöiden lääkityksestä. Keijo ”Garo” Rantanen/Timmerbacka on työskennellyt viidentoista vuoden ajan kreivin firmassa.

WCKO:n versiossa kreivi ei ole ihastunut Susanaan, vaan miespalvelijaansa Figaroon. Kokkolan Cherubino on lihava, kaljuuntuva ja munkkipossuja syövä peräkammarin poika, joka muuttuu kehitysvammaisesta pojasta nukeksi, tyttövauvaksi ja lopulta Susanan ja kreivin vauvan hoivaajaksi. Cherubino samaistuu matkan varrella sekä äiteihin että vauvoihin.

Estetiikan tutkija Pia-Livia Hekanahon tulkinnan mukaan Leea Klemolan ohjauksessa on pervoutettu ansiokkaasti sekä lähisuhde, perhe että sukulaisuus. Hekanahon mielestä WCKO:n Figaron häiden version kaikkien henkilöiden hoivan tarve naamioituu esityksessä seksuaaliseksi haluksi. Cherubino edustaa monien henkilöiden romanttisten ja eroottisten toiveiden täyttymystä.

Figaron häissä, kuten WCKO:n lähes kaikissa muissa tuotannoissa, lauletaan sekä suomeksi (40 prosenttia) että Kokkolan kielellä eli ruotsiksi (60 prosenttia).

Ihokarvat pystyyn nostattava Carmen

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Kokkolan Snellman-salissa nähdään WCKO:n tulkinta Georges Bizet´n ikiklassikosta Carmenista.

”Ranskaa lähes toisena äidinkielenään puhuvan, erään maailman kysytyimmän kapellimestarin Sakari Oramon osuus on merkittävin. Hän leimaa esityksen tempoillaan ja tulkinnallaan. Hilary Summers tekee Carmenin puhkilauletun roolin. Hilary työskentelee säännöllisesti töitä esimerkiksi Pierre Boulezin kanssa ja suhtautuu musiikkiin intohimoisen kunnianhimoisesti, kuten minä. Yleisö kuulee Kokkolassa sellaisen Carmenin, jossa ihokarvat nousevat pystyyn!”, kertoo Komsi.

Juho Kuosmanen ohjaa mykkäelokuvan ja näytölle heijastettavan lavastuksen. Lavaohjauksesta vastaa Juha Mustanoja, joka saa elokuvan ja nykyhetken lavalla limittymään toisiinsa.

WCKO on alusta lähtien tunnettu rohkeista rajanylityksistään oopperan ja muiden taiteenalojen välillä sekä pyrkimyksestä riisua oopperasta pois turha arvokkuus esimerkiksi roolihenkilöitä ja repliikkejä päivittämällä. Länsirannikon oma ooppera on saanut työstään runsaasti julkista tunnustusta, muun muassa taiteen valtionpalkinnon vuonna 2008.

Rita Dahl

julkaistu Hiidenkivi 4/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari