Runoilijasopraano

Runoilijasopraano

Rita Dahl on esikoisrunoilija viime syksyltä. Kun luulet olevasi yksin -kokoelmassa on kysymys kasvamisesta sisään ja ulos, vaakasuoraan ja pystysuoraan.

”Se ei ole välttämättä näkyvää: sentitön kasvu voi olla suurempaa kuin sentikäs”, Dahl sanoo. Palkkatyönään Dahl tekee toimittajan töitä. Lisäksi kirjoittamisvimmaa sammuttaa Neliö-niminen kulttuurilehti, jonka päätoimittaja hän on. (Oli. Huomaa haastattelun julkaisuajankohta: vuosi 2005.))

Toimittajuuden lisäksi Dahl on lyyrinen sopraano. ”Ensin pitää oppia opitut
ja kuullut äänet pois. On löydettävä oma ääni samalla tavalla kuin kirjoittamisessa.”

Laulu on vielä pelkästään harrastus, mutta siitä puhuttaessa Dahl jättää tulevaisuuden auki: ”Yläasteen ja lukion musiikinopettajani oli sitä mieltä, että minulla tulee olemaan jotakin tekemistä laulun kanssa”. Dahl lauloi aikoinaan kuoroissa, mutta hänelle sanottiin, että hänen äänensä on liian voimakas – se kuuluu läpi.

Romanttiset liedit ovat Dahlin mielilauluja, erityisesti Schumannin Frauenliebe und -leben -sarja, sekä eräät Sibeliuksen ja Madetojan yksinlaulut.

Työtä vastikkeettomasti


Dahlin kaltainen monitoimi-ihminen joutuu pohtimaan, mihin järjestykseen asioita asettaa. ”Jokainen on verkon silmässä kala”, hän sanoo ja tarkoittaa, että työelämä vaatii sopeutumista ja pelisääntöjen noudattamista. Työelämän roolipeleissä joutuu välillä tukahduttamaan omaa luovaa minäänsä ja persoonallisuuttaan.

”Työ on jumala, jolle voi uhrata kaiken, mutta useimmat luovat ihmiset tekevät merkitykselliset tuotteensa vastikkeettomasti työaikojen ulkopuolella. Palkkatyö
on mittatilaustyötä, jossa toteutetaan asiakkaan toiveita. Vastikkeettoman työn tekijä on kuin homo ludens, joka leikkiessään saattaa synnyttää jotakin uutta
ja ennennäkemätöntä”, Dahl sanoo.

Jotkut näistä tuotteista realisoituvat aikanaan kirjaksi, elokuvaksi, tai vaikkapa oopperaksi. Dahlin tapauksessa runokokoelma kasvoi vastikkeettomasti koko
mittaansa viiden vuoden aikana. Dahlin runoissa vierailevat monet asiat, kuten
omenapuu, yliopisto ja kuuset. Hän sanoo, että omenapuu on juuri kasvamisen symboliikkaa. Yliopisto puolestaan on todellisuutta, jossa hän on vieläkin
kiinni. Yksi loppututkinto on jo, mutta toinen on gradua vaille valmis. (Se gradu on valmistunut jo.)

”Olen lukenut yliopiston portaat”, Dahl kirjoittaa runossaan. Toisessa runossa hän tuntee samoissa portaissa ”sivistyksen upottavan lämmön”. Hän sanoo alituiseen tulevan uusia asioita, jotka alkavat kiinnostaa.

Tähän asti opinnot ovat olleet pääosaltaan valtiotieteellisiä ja humanistisia . ”Näin jälkeen päin tuntuu siltä, että olisin saattanut myös lähteä erikoistumaan
alun perin työn sosiologiaan. Työ ja sen uudet muodot ovat nousseet viime vuosina tapetille laajojen yhteiskunnallisten muutosten, yleisen epävarmuuden ja
ulkoistamisen vuoksi. Vastikkeellisen työntekijän vapaus alkaa olla yhä suuremmin uhattuna. Epävarma tulevaisuus on myös vastikkeettoman työn tekijällä.”

”Puut voivat kasvaa vinoon, lehdet aloittaa äkillisen syöksyn”, kirjoittaa Dahl. Lapsuus kului metsän lähellä Vantaan Itä-Hakkilassa. Lapsuusajan kuusimetsä on nyt kadonnut. Myös meri on Dahlille tärkeä: ”Ne eivät sulje toisiaan pois, ne edellyttävät toinen toisiaan. Metsällä on alku ja loppu, mutta laineet ovat loputtomia. Meren aava horisontti ei pääty mihinkään.”

Neliöllinen kunnianhimoa

Palataan Neliöön. Sen tekeminen on journalistista kunnianhimoa toteuttavaa harrastustoimintaa, josta ei saa elantoa, vaan siitä joutuu pikemminkin maksamaan. Se toimii sellaisten asiantuntijakirjoittajien varassa, jotka ovat valmiita tekemään juttuja vastikkeettomasti.

Rahamaailma ja kustantajat eivät ole kiinnostuneita pienille yleisöille suuntautuvista kulttuurilehdistä. Vakavuus ei käy kaupaksi.

Neliö on journalistinen hiekkalaatikko.

”Lehden tarkoitus on kannatella sopusointuista, avaraa hiekkalaatikkoa, jonka sisälle
mahtuu mahdollisimman monenlaisia näkemyksiä tietystä aiheesta”, Dahl toteaa.

Kussakin Neliössä on haluttu syventyä vain yhteen teemaan; on ollut maateemoja,
kuten Portugali. Tekeillä on Brasilia. (Aineisto saatiin kasaan, mutta valitettavasti numero ei ilmestynyt koskaan.) ”Portugalilainen kielialue on lähes tuntematon. Siellä tehdään paljon hyvää kirjallisuutta, jota haluamme esitellä”, Dahl sanoo.

Neliö on myös journalistisen luovuuden ilmentymä. ”Mieluummin haluaisin nähdä
sen painettuna kuin pelkästään verkossa, koska painetulla on enemmän arvoa”, Dahl
sanoo. Painetussa lehdessä luovuuden panostamisesta jää pysyvä jälki, ja samalla sen
visuaalisuus tulee paremmin esiin kuin verkkolehdessä, joka ei tavallaan ole konkreettisesti olemassa.

Lehden Underground-numero löytyy vain verkosta, mutta Portugali-numero painettiin
neliön muotoon. Brasilia-numeron lisäksi ovat kehitteillä kapitalismi- ja lapsuus/
nuoruusnumerot, jotka nekin rahoituksen puuttuessa julkaistaan vain verkossa.

Jatkuvaa kasvua vaativassa maailmassa


Dahlin kasvuennuste näyttää erittäin lupaavalta. Hän kirjoittaa: ”Yhdessä yössä olin
kasvanut kauas tielle, en aikonut palata.”


Vuokko Rajala


julkaistu Kulttuurivihkot 3/2005:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale