Monilahjakkuus Anders Chydenius

Monilahjakkuus Anders Chydenius

Chydeniuksen pappilassa on vuosisatojen varrella asunut lukuisia pappeja, mutta yksi on ylitse muiden: kirkkoherra, valtiomies, kirjailija, lääkäri, maanviljelijä, muusikko Anders Chydenius.

Pappila rakennettiin kirkkoherra Karl Gustav Weranderin (1735–1743) aikana. Uusi pappila valmistui 1737 ja käsitti eteisen, suuren salin, pitkäkamarin, keittiöt ja kamarit kummassakin päädyssä. Saliin tultiin kuuntelemaan Jumalan sanaa. Pohjanmaan jalkaväkirykmentin pastorina Haminassa Werander joutui kosketuksiin Siperiasta palanneiden karoliinien välittämän pietismin kanssa. Pappila omisti isojaon aikana maata Kaarlelan Kvikantista, ja sitä on kutsuttu myös kyseisellä nimellä.

Pietismi välittyi Weranderilta edelleen pappilan tulevalle suurmiehelle, Anders Chydeniukselle. Chydenius tultiin tuntemaan myös demokratian, ihmisoikeuksien, luonnonoikeudellisen ja –tieteellisen ajattelun vankkana puolustajana. Anders Chydenius oli Weranderin seuraajan, Rymättylässä syntyneen Jacob Chydeniuksen (Kokkolan kirkkoherrana 1746–1766) pojista kuuluisin, 1700-luvun papin tai monialaisen sivistyneistön perikuva, joka toimi valtiomiehenä, kirjailijana, lääkärinä, maanviljelijänä sekä musiikin parissa. Hän syntyi vuonna 1729 Sotkamossa, jossa isä Jacob toimi kappalaisena.

Jacob Chydeniuksen muita lapsia olivat talousopin dosentiksi nimitetty Samuel, Vaasan kirkkoherraksi päätynyt Jacob kaupunginpedagogi Johan Tengström.

Anders Chydenius vietti nuoruusvuotensa Pohjois-Suomessa aluksi isänsä yksityisopetuksessa, ja sen jälkeen Oulun triviaalikoulussa. Sitten hän ja hänen veljensä Samuel opiskelivat yksityisesti Torniossa ja kirjoittautuivat Turun akatemiaan vuonna 1745. Anders Chydenius opiskeli yliopistossa teologiaa, filosofiaa, latinaa, matematiikkaa, algebraa, tähtitieteitä ja mekaniikkaa. Hän täydensi opintojaan myös Uppsalan yliopistossa.

Vuonna 1853 yliopistosta valmistunut Chydenius valittiin Alavetelin kappeliseurakunnan saarnaajaksi. Hän avioitui kaksi vuotta myöhemmin Beata Magdalena Mellbergin kanssa. Alavetelissä Chydenius raivasi soita, kokeili uusia eläinrotuja ja kasvilajeja ja otti käyttöön uusia viljelykasveja. Hän vei valistuksen aatteita ruohonjuuritasolle rokottamalla kansaa, tekemällä kaihileikkauksia ja kehittämällä uusia lääkkeitä. Vuonna 1790 punataudin levitessä hän organisoi Kokkolaan tilapäisen kaupunginsairaalan ja hoiti sitä saavuttaen hyviä hoitotuloksia.

Chydenius julkaisi vuosina 1765–1766 kuuluisimmat teoksensa ja osallistui samaan aikaan aktiivisesti valtiopäivien toimintaan. Hänet havaittiin taitajaksi sanankäyttäjäksi, ja siksi hänet valittiin Pohjanmaan edustajaksi Tukholman valtiopäiville. Hän arvosteli kovin sanoin merkantilistista, sääntelyyn perustuvaa talouspolitiikkaa ja teki myös omaa asuinseutuaan koskevia aloitteita.

Chydeniuksen purjehdusvapautta koskeva kirjoitus vaikutti siihen, että Kokkola, Oulu ja Vaasa saivat 3.12.1765 tapulikaupunkioikeudet. Tämä edisti ulkomaankauppaa ja elinkeinoelämää alueella. Chydenius kuului Anders Roosin ja Johan Vilhelm Snellmanin isän Kristian Snellmanin ohella Kokkolan lukuseuran perustajiin vuonna 1800. Ennen Kokkolaa lukuseura löytyi vain Vaasasta sekä Turusta.

Poliitikosta kirkonmieheksi

Vuonna 1770 Chydenius nimitettiin Kokkolan kirkkoherraksi. Pappilassa asui vuosikymmenten ajan myös Chydeniuksen varattomien sukulaisperheiden lapsia yksi tai kaksi kerrallaan. Pihan apupapin puustellissa hoidettiin Suomen sodan aikana Wilhelm von Schweriniä, joka kuoli haavoihinsa.

Pappilassa harjoittelivat orkesterit, joissa myös Chydenius soitti mahdollisesti huilua, viulua tai klaveeria. Chydeniuksen laajaan nuotistoon kuuluivat muun muassa Pergolesin Stabat Mater kuorolle ja jousikvartetille sovitettuna, Pugnanin, Graafin, Richterin, Sacchinin ja Rosettin sävellyksiä. Chydenius perusti Kokkolaan kapellin eli pienehkön kamarimusiikkiyhtyeen. Hän toimi luultavasti orkesterin johtajana, vaikka papilliset velvollisuudet lamauttivat yhtyeen toiminnan 1870-luvulla.

Chydeniuksen aikana pappilaan rakennettiin paanukatto ja ulkoseiniin tehtiin lautavuoraus. Chydenius suunnitteli ja rakennutti navetan sekä tiilisen leivin- ja panimotuvan. Keskiaikainen kivikirkko laajennettiin ristikirkoksi ja puinen kellotapuli korvattiin länsipäätyyn rakennetulla tornilla. Rakennustyöt jatkuivat tulevien asukkaiden aikana. Chydeniuksen veljenpojan Abraham Wilhelm Chydeniuksen (1857–1868) aikana leivintupaa jatkettiin renkituvaksi sisustetulla huoneella. Kirkkoherra Thor Birger Wegelius (1872–1868) rakennutti pappilan puutarhan puoleiseen julkisivuun suuren lasiverannan.

Kvikantin pappilassa ovat vaikuttaneet muutkin kuin Chydeniukset. Karjalohjan kirkkoherran poika, kirkkoherra Edvard Johansson (1897–1915) toimi aiemmin Korsnäsin kirkkoherrana. Hänen ja värmlantilaisen ruukinpatruunan tyttären seitsemästä pojasta kuudesta tuli pappi. Eräs heistä oli arkkipiispaksi 1899 asetettu Gustaf Johansson. Hän oli viimeinen Kokkolan jakamattoman seurakunnan viranhaltija. Arkkitehti Panu Kaila oli Johanssonin pojanpoika ja arkkipiispaksi 1978 vihitty Mikko Juva syntyi pappilassa.

Vaikuttajana valtiopäivillä

Chydeniuksen valtiomiesura ei lakannut, vaikka hän olikin esittänyt omalle säädylleen liian edistyksellisiä aatteita. Hänet valittiin vuosien 1777–1778 valtiopäiville ja siellä hän järkytti omaa säätyään vastustamalla maaorjien mielivaltaista arpomista tiloille. Lisäksi hän teki esityksen uudesta uskonnonvapauslaista, joka oli omana aikanaan hyvin rohkea teko.

Chydenius joutui monesti poikkiteloin oman säätynsä kanssa aikanaan kaukokatseisten ajatusten vuoksi. Hänen rahan arvon keinotekoisuutta kritisoiva kirjoituksensa sai valtaapitävät leimaamaan hänet yhteishyvän viholliseksi ja maanpetturiksi. Hänet erotettiin äänestyksellä pappissäädystä ja myös oman puolueensa, myssyjen, edustajana valtiopäiviltä hänen erään rahapoliittisen kirjoituksensa vuoksi. Kansallinen voitto –kirjassaan hän hahmotteli taloudellisen liberalismin periaatteet, jotka Adam Smith esitti samoihin aikoihin. Chydenius edisti myös painovapautta ja otti kantaa talous-, kauppa- ja väestöpoliittisiin kysymyksiin.

Kokkolan kaupungin ja Chydenius-instituutin kannatusyhdistyksen perustama Chydenius-säätiö on muistanut suurmiestään perustamalla 1987 Chydenius-palkinnon, jolla palkitaan kansallisesti merkittäviä yhteiskunnallisia ja kansainvälisesti Chydenius-palkinnon saajia ovat olleet professori H.R. Nevanlinna, professori Ilkka Niiniluoto, emeritusarkkipiispa John Vikström ja presidentti Mauno Koivisto.

Chydeniuksen pappila on seurakunnan omistuksessa ja sitä käytetään virka-asuntona. Sen vieressä toimii myös Kirkonmäen kotiseutumuseo, jossa järjestetään ajoittain Chydenius-aiheisia seminaareja ja ohjelmatilaisuuksia. Chydeniuksen mukaan on nimetty Kokkolassa myös yliopistokeskus, puisto, kauppakeskus, tie ja koulu.

John Vikström korosti palkintopuheessaan Chydeniuksen perinnön näkymistä nyky-yhteiskunnassa. Hänen mielestään sama vapauden idea, jolla Chydenius ajoi köyhien ja sorrettujen asiaa, näyttää tämän päivän oloissa tuottavan ei vain rikkautta vaan myös köyhyyttä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Lähteet:

Chydenius-säätiön kotisivut, www.chydenius.net

Knapas, Marja-Terttu, Heikkilä, Markku & Åvist, Timo (2009). Suomalaiset pappilat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoria. SKS, Helsinki.

Kokkolan museotoimenjohtaja Kristina Ahmaksen sähköpostihaastattelu

julkaistu Meidän Suomi 2/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan