Kohti mieltä, kieltä

Matka kohti mieltä ja kieltä

Kohdatessaan uuden kulttuurialueen ja kielen ymmärtää aina selvemmin, mistä on kotoisin. Vieraalle maaperälle astuminen on toisaalta toisen kohtaamista ja tutustumista, mutta myös oman minän lähestymistä tutusta irrottautumalla, minän toisenlaisia piirteitä tutkimalla. Samalla käy hyvin selväksi se, mistä ”omista” piirteistään, tavoistaan tai muista erikoisuuksistaan matkustanut minä haluaa välttämättä pitää kiinni. Yleistykset sosiaalisen kontekstin ja ihmisten olemisen tavan johtavat välillä harhaan, mutta ovat joskus välttämättömiä, sillä mieli on kiinni kielessä ja kielestä.

Brasiliasta palanneena kaipaan kotimaani katujen puhtautta ja eritteettömyyttä, säksähtävää kieltäni, tuttuja raikkaan tuoksuvia havumetsiä sateen jälkeen, kiireisiä, mutta kohteliaita ihmisiä, jotka eivät huuda. Matkalle lähtemisen kokemuksen vaikutukset omaan minään, subjektiuteen, ovat aina yhtä kouriintuntuvia, hyvin konkreettisia. Vieraaseen maahan - ei maaperälle, koska ”alku- tai maa-perää” ei ole olemassa - lähtenyt kohtaa siis toisen lisäksi aina myös itsensä. Tämä kohtaaminen käynnistää uuden karttapiirustuksen, joka määrittää itseä vieraassa. Koska ihminen pyrkii kohti kotia tai kodinkaltaista tunnetta myös vieraassa, karttapiirustuksen rajat määrittyvät tämän kokemuksen perusteella.

Kotia tai kodinkaltaista tunnetta tai olotilaa ovat etsineet filosofit ja kirjailijat antiikin ajasta modernin ajan keksijöihin, kuten runoilija Fernando Pessoaan, joka etsi kotia ja tunteiden sateenkaarikirjoa kehittämiensä tekstuaalisten persoonallisuuksien kautta ja avulla. Näin runoilija, joka elinaikanaan matkusti korkeintaan vain nojatuolissaan ja kotikaupungissaan Lissabonissa sekä lapsuutensa Etelä-Afrikassa, pääsi pidemmille matkoille kuin moni ihminen koskaan elämässään. Matkustaminenhan ei tapahdu pelkästään paikassa ja ajassa eli ole suunnaltaan vertikaalista.

Horisontaalinen matkustaminen, jota Pessoa heteronyymiensä kautta harrasti, pureutuu itse matkustamisen, matkalla olemisen kokemukseen. Horisontaalisessa ulottuvuudessa matkustava ei enää matkusta ajassa ja paikassa, vaan hetkessä. Hän kääntää sisäistä prismaansa eri suuntiin tarkastellen valon välkähdysten vaikutusta sisuksiinsa. Hän on sisäisten tilojen tutkimusmatkailija, löytöretkeilijä sanan varsinaisessa merkityksessä, intro-spektion harjoittaja.

Pessoa suoritti tekstuaalisen poikkileikkauksen persoonille, joita hän hallinnoi täydellisesti. (Heteronyymit olivatkin kenties ainoa asia, joita Pessoa pystyi vallitsemaan elämässä, joka ei tottele kenenkään lakeja, sinkoilee ja muuttaa suuntaa lakkaamatta subjektin pyristelyistä huolimatta.) Pessoa-ortonyymin säkeet "O poeta é um fingidor" ("Runoilija on teeskentelijä"). Tätä lausetta toteuttavat erinomaisesti riolaiset eli carioacat, jotka tekevät itsestään spektaakkelin, esittävät itseään ja itsensä joka hetki uudelleen. Riolaiset ovat näyttelijöitä, jotka etsivät jatkuvasti merkittävää yleisöä esityksilleen, koska esittäminen ei kannata tietenkään kenelle tahansa. He ovat kaukana "suomalaisen" prototyypistä, suoraan puhuvasta, rehellisestä ihmisestä, joka on vain vastikään ulos metsästä ja harjoittaa nyt kansain-välistä toimintaa monen-kielisesti. Kahden täysin erilaisen ihmistyypin kohtaaminen on mielenkiintoinen laboratoriokoe, jonka lopputulokset ovat ennalta-arvaamattomat.

Toisaalla, vaikka onkin kauempana, pääsee lähemmäksi kaikkea, mihin on kasvanut vuosien mittaan kiinni. Tämä kaikki ei ole autenttista, koska ei ole olemassa yhtä, kaikkia yhdistävää alkukokemusta, oli sitten kyse kansakunnasta, etnisestä tai mistä tahansa ryhmästä, jolla on yhteisiä piirteitä. On olemassa yhteisiä tapoja, joista jokainen poimii itseään miellyttävät. Näin kollektiivisesta tulee idiolektiä, eri subjektit löytävät omat alkutuoksunsa ja -kokemuksensa, henkilökohtaisen khoransa, olo-suhteet, joissa heidän subjektiutensa on ja toteutuu mahdollisimman miellyttävänä, vailla ylimääräistä ahdistusta tai ärsyttävyyden tunnetta.

Toiselle kulttuurialueelle lähtevä altistuu aina ahdistukselle ja ärsytykselle, joka voi joskus olla sietämätöntäkin. Hän menettää väistämättä osan psykologisesta integriteetistään, jonka pystyy säilyttämään koti-maassaan, hajoaa osittain palasiksi, altistuu kaaokselle tavallisesti vallitsevan järjestyksen sijaan. Näin matkustaminen on välttämättä myös omien rajojen koettelemista, oman paikan jatkuvaa määrittely-yritystä, heteronyymiyden toteutumista todellisessa elämässä.

Mikäli lähtijä antaa persoonallisuutensa ja tunnesymptomiensa toteutua mahdollisimman avoimena, vailla ylimääräistä sensuuria, matkalle lähtenyt saattaa myös samalla laajentaa ilmaisurekisterinsä kirjoa eli toteuttaa pessoalaista tutkimusmatkaa persoonallisuudessa. Matkustaja tutkii aina välttämättä mieltään ja sen rajoja, sietokykyä, mahdollisuuksia sopeutua ja olla toisaalta sopeutumatta. Mikäli matkustaja on myös runoilija tai kirjailija, hän voi muuttaa matkalle lähtemisen kokemuksensa myös kieleksi, mielen kuvaksi, toisissaan kiinni olevaksi kuvajaiseksi.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale