Viron PEN - työtä naiskirjailijoiden puolesta, muukalaisvihamielisyyttä vastaan

Ajatuksia Viron uudessa PEN-keskuksessa

RITA DAHL

Viron vastaelvytetty PEN on huolissaan muukalaisvihamielisyydestä, naiskirjailijoiden asemasta ja poliittisen korrektiuden vaikutuksesta.

Viron PENin uusi puheenjohtaja, runoilija ja kääntäjä Kätlin Kaldmaa kuvailee, kuinka yleistä vihapuhe maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä kohtaan on internetin palstoilla. Esimerkiksi uutista miehensä tappamasta naisesta kommentoidaan: Hän kerjäsi sitä!

”Joskus tulee tunne, että täällä ollaan yhtä muukalaisvihamielisiä kuin Kreikassa. Suuri yleisö on rasistista ja haluaa "säilyttää virolaisen rodun puhtauden". Voisimme ottaa oppia toisten maiden maahanmuuttopolitiikan virheistä, mutta siihen ei löydy poliittista tahtoa. Onhan meillä tilaa kaikille halukkaille tulijoille.”

Vielä 1990-luvulla Viron PEN oli aktiivinen Rein Raudin toimiessa puheenjohtajana. Nyt järjestöllä olisi työsarkaa paitsi tavallisten ihmisten asenteiden muokkaajana myös varsinaisen sananvapaustyön tekijänä. ”Kääntäminen sekä virosta pienille kielille että toisin päin tulee olemaan eräs painopisteemme”, Kaldmaa linjaa.

Naiskirjailijoiden rohkaiseminen


”Myös naiskirjailijoiden hyväksi on tehtävä työtä. Edelleen vain noin 30 prosenttia kirjallisuusfestivaalien esiintyjistä ja erilaisten järjestöjen johtokuntien jäsenistä on naisia”, Kaldmaa jatkaa.

Vuoden 2011 kansainvälisenä naistenpäivänä PEN aikookin järjestää seminaarin, jossa kuullaan eri taiteenaloilla työskentelevien naisten puheenvuoroja. Tarkoitus on kartoittaa eri puolilta maailmaa tulleiden naisten ja tyttöjen ongelmia ja etsiä keinoja niiden vähentämiseksi. Samalla innostetaan tyttöjä tekemään aloitteita ja sitoutumaan niiden toteuttamiseen.

”Huomaan omasta 17-vuotiaasta tyttärestäni, että nuorissa on positiivista muutosvoimaa ja energiaa. He työskentelevät erilaisissa kansalaisjärjestöissä itselleen tärkeitä asioita ajaen. Nuorten kanssa on helppo työskennellä. Keskustelu voi alkaa kirjallisuuden ongelmista. Pian jo edetään käytännön tasolle pienten kirjojen julkaisuun saakka.”

Ulkomaalaisen kirjailijan on Virossa helpompi tulla hyväksytyksi kuin virolaisen. Sofi Oksasen teemoista, esimerkiksi kyydityksestä, on kirjoittanut jo kauan sitten Ene Mihkelson, mutta hänen kirjojaan myydään vain noin tuhat kappaletta, eikä hän ole saanut julkisuutta. Toivottavasti Oksasen menestys kuitenkin helpottaa virolaiskirjailijoiden pääsyä julkisuuteen.

Perinteisten sukupuoliroolien hallitsemassa Virossa naiskirjailijan uran saattaa katkaista myös rakastuminen, avioliitto ja lapsen syntymä. Naiskirjailijat tarvitsisivat Kaldmaan mielestä samanlaista henkistä tukea ja itsetunnon vahvistusta kuin mieskirjailijat, jotka tukevat toinen toistaan omissa piireissään.

Poliittinen korrektius

Virossa on ollut oma Ulla Karttus -tapauksensa. Kuunstihuoneella oli kymmenisen vuotta sitten suuri taidenäyttely, jossa eräs taiteilija oli käyttänyt työssään pedofiilista materiaalia. Teos poistettiin pian näyttelystä.

”Poliittinen korrektius vaikuttaa kaikkialla, ei pelkästään mediassa. Se tuntuu myös mainosmaailmassa ja kirjallisuudessa. Meillä on sanonta: Äiti tappaa, jos teen sen. Kirjailija Peeter Sauter muutti tämän perunalastujen mainoskampanjassa muotoon: Äiti tappaa, jos en syö tätä keittoa. Mainoksesta nousi hirveä metakka ja se poistettiin. Ilmeisesti lause loukkasi lapsestaan huolehtivan äidin myyttiä”, monen mainoskampanjan suunnittelussa mukana ollut Kaldmaa arvelee.

Kaldmaa kertoo toisenkin tuoreen esimerkin. Eräs näyttelijä ja lastenkirjailija, joka oli ammatiltaan myös kirjastonhoitaja, ryhtyi omatoimisesti poistamaan korjauskynällä kirjoista kirosanoja. Sensuurin kohteeksi joutui muun muassa Andrus Kivirähkin myyntimenestys Kakka ja kevät.

Viidingit ja Suomi

PENin johtokunnan jäsen, kirjailija Elo Viiding uskoo, ettei virolainen yleisö ole vielä vastaanottavainen tietyille teemoille, kuten ihmisoikeuksille ja yksilön oikeudelle henkiseen hyvinvointiin. Tämä saattaa johtua neuvostomenneisyydestä. Silloin ei tunnustettu yksilön erilaisia tarpeita. Yhä vieläkin ihmiset ovat hiljaa eivätkä osaa puolustaa omia oikeuksiaan.

Viiding on havainnut, että jos kirjailija tai intellektuelli ilmaisee itsenäisiä mielipiteitään, tätä aletaan herkästi epäillä poliittisuudesta, vaikka hän ei olisi virallisesti minkään puolueen jäsen.

”Uusi sukupolvi näyttää kuitenkin vapautuneen tästä paranoiasta. Esimerkiksi yhteiskuntakriittisen runon kirjoittaminen ei aiheuta enää nykynuorille negatiivisia mielleyhtymiä. Se merkitsee pikemminkin vapautta ilmaista omaa halua edetä parempaan yhteiskuntaan”, Viiding lisää.

Saarikoski-seura


Viron Saarikoski-seuran puheenjohtajana toimivalla Viidingillä on pitkälle ulottuva side Suomeen ja suomalaiseen kirjallisuuteen. Hänen kiinnostuksensa suomalaiseen kirjallisuuteen heräsi luonnollisella tavalla: lapsuuden kodin kirjahyllyssä oli paljon suomalaisia kirjoja. Hänen isoäitinsä Linda Viiding käänsi suomalaista kirjallisuutta ja oli väsymätön Suomen ja suomalaisen kirjallisuuden seuraaja. Viidingin isä, runoilija Juhan Viiding, jatkoi runosillan rakentamista yli Itämeren. Elolla itselläänkin on Suomessa paljon kirjailija- ja kääntäjäystäviä. Paraikaakin hän paneutuu edistämään suomalaisen runouden tuntemusta Virossa.

Viidingin mielestä Pentti Saarikosken nerous ilmenee hyvin hänen lauseessaan ”hyvä runoilija ei tee runoja, vaan etsii niitä”. Tämä on avain hänen tuotantonsa ja poetiikkansa ymmärtämiseen. Runoja ei voi kokonaan tehdä, vaan niissä pitää olla yllätyksellisyyttä, aineksia, jotka vain tulevat jostakin.

Myös Saarikosken yhteiskunnallisuus kiinnostaa Viidingiä. Rehelliseen ja suoraan yhteiskunnalliseen runoon ei suhtauduta enää Virossa niin torjuvasti kuin 1990-luvulla, jolloin ihmiset olivat varovaisempia ja yhteiskunnassa oli vielä runsaasti erilaisia tabuaiheita. Yhteiskunnan vapauduttua myös teemojen käsittely on vapaampaa kuin aiemmin, vaikka kapitalismin vaikutuksista Virossa voidaan toki olla montaa mieltä.

Rita Dahl on kirjailija, toimittaja ja Suomen PENin entinen varapuheenjohtaja.

Taustaa Viron Saarikoski-seuran synnystä:

Olimme palaamassa Jürgen Roosten ja Jan Kausin kanssa Oulusta Suomen Viron silta -tapahtumasta. Yöllä junassa mietimme, miten Viroon saataisiin perustettua vielä yksi kirjallisuusseura, nimittäin sellainen, joka edistäisi Viron ja Suomen kirjallisia yhteyksiä erityisesti nuorten runoilijoiden kesken. Koska Saarikoski oli sekä minun, Jürgenin että Janin lempirunoilija, hänelle omistettu seura oli luonnollinen valinta.

Seuran perustamissanat lausuttiin vuonna 2007. Sen suurin ja kunnianhimoisin projekti on Saarikosken runotuotannon kääntäminen viroksi ja julkaiseminen lähivuosina. Kääntäjät ovat Viidingin lisäksi runoilijat Jürgen Rooste, Hasso Krull, Asko Kunnap, Lauri Kitsnik, Karl-Martin Sinijärv. Käännökset toimittaa Kalju Kruusa.

julkaistu Hiidenkivi-lehden blogissa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale