Vahvoja spektaakkeleita

Vahvoja spektaakkeleita

Viron kansallisoopperan Estonian tulkinta Giuseppe Verdin Rigolettosta ei tuonut mitään järisyttävän uutta, mutta hyvin resonoiva, voimakas basso Jassi Zahharov Rigolettona, teknisesti ilmiömäinen ja helmeilevä-ääninen koloratuurisopraano Rosanna Savola tämän tyttärenä Gildana sekä kantava basso Priit Volmer palkkamurhaaja Sparafucilena nostivat esityksen reilusti yli keskitason.

Rigoletton tragikoominen hovinarrinhahmo kritisoi hoviherrojen huonoa ja tyhjänpäiväistä elämää, jumaloi tytärtään ja on oopperan monitahoisin henkilö, joka tarjoaa osaavalle tulkitsijalleen mahdollisuuden herkutteluun tragikomiikan tarjoamilla mahdollisuuksilla. Rigoletto ilmaisi toisessa näytöksessä epätoivoa ja traagista puoltaan hoviherrojen ryöstettyä Gildan. Toisen näytöksen duetot isän ja tyttären välillä olivat esityksen kohokohtia.

Gildaan ihastunut Mantuan herttua (Mart Madiste) oli hieman epätasainen: ääni kuulosti usein puristuneelta, eikä tuntunut alussa kantavan kunnolla orkesterin yli, mutta loppua kohden vapautuneisuutta ja kaunista lyyrisyyttä alkoi löytyä. ”La donna é mobilé” –aaria soi kauniin runollisena ja kujeilevana. Sparafucile sai kuitenkin suuttuneelta Rigolettolta töitä – jotka eivät luonnollisesti toteudu toivotunlaisina. Rigoletto kantaa säkissä huikentelevaisen kosijan sijasta elämänsä rakkautta.

Sergei Prokofjevin Rakkaus kolmeen appelsiiniin –oopperan libretto tarjoaa mahdollisuudet monenlaisiin tulkintoihin. Estonian versio pyrki absurdin tarinan ajankohtaistamiseen audiovisuaalista aikaa kommentoimalla. Spektaakkeliajan kommentaari toteutui lavan taakse sijoitetuille monitoreille heijastettujen finanssi-, muoti- ja viihdemaailmasta otettujen pätkien avulla. Libretossa esiintyvä taikuus ja magia rinnastuivat television ja pelien silmänkääntötemppuihin.

Esitys käynnistyi televisiokuuluttajan tiedotuksella: kuvitteellisen valtakunnan kuningas (Priit Volmer) on huolissaan hypokondriaan sairastuneesta prinssistä (Andres Köster). Pääministeri Leandro (Jassi Zahharov) ja kuninkaan serkku, prinsessa Clarice (Teel Jõks) haluavat mennä naimisiin ja anastaa vallan itselleen.

Hovinarri Truffaldinon (Urmas Põldma) tehtävä on saada prinssi nauramaan. Kuninkaan suojatti, taikuri Celio (Väinö Puura) häviää korttipelissä Leandron suojatille Fata Morganalle (Heli Veskus). Truffaldinon ja hänen ex-vaimonsa Fata Morganan välille puhkeaa riita ja Morgana kompastuu saaden prinssin nauramaan. Vihainen Fata Morgana langettaa prinssin ylle kirouksen: hän on rakastava vain kolmea appelsiinia. Noidan kirous ei kuitenkaan täyty – prinssi saa prinsessansa Ninetan (Kristina Vähi). Laulajista erottuivat erikseen Köster, Põldma, Veskus ja Vähi erinomaisilla laulu- ja lavasuorituksillaan.

Musiikillisesti teoksessa vuorottelivat hakkaavat marssimaiset melodiat pyörremyrskymäisten tornadojen kanssa, jotka kuvasivat kiihtyviä tunteita. Gozzin libretossa on meta/intertekstuaalisia osuuksia, joissa barokkisen runsaisiin pukuihin puettu kuoro aluksi ylistää tulevan teoksen erinomaisuutta.

Estoniassa piipahti huhtikuussa Barbara Hendricks upean ruotsalaispianisti Mathias Algotssonin ja –puhallinsoittaja Magnus Lindgrenin kanssa. Vaikka Hendricksin sopraano on nähnyt jo parhaat päivänsä, hän väläytteli kautta konsertin erinomaisessa kunnossa olevaa jazzfraseeraustaan vain Billie Holidayn lauluista koostuneessa ohjelmistossa. Ruotsalaismuusikoiden "Autumn Leaves" –soolo oli erinomainen suvantopaikka korkeajazzin keskellä. Poikkihuilun koko ääniskaalan käyttöön ottanut multi-instrumentalisti Magnus Lindberg hoiteli myös tenori- ja muut saksofonit suvereenisti.

Rita Dahl
Estonian ohjelmisto:
http://www.opera.ee/2420

Julkaistu Kulttuurivihkot 2/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari