Sielu putosi kauppakassiin

Sielu putosi kauppakassiin,
omenoiden ja appelsiinien alle



EDUSKUNTA

Yleisö pyrähtää ennätysajassa pömpeliin.
Edustaja vastaa iskuun.
Pingispallo syötetään, ponsi.
Kansan tukiranka kumisee seinään törmätessään.
Tällaista on nimittäin kaikkialla.
Puheenvuorot sinkoavat seinältä toiselle, tykinkuulat,
on pysyttävä hereillä hinnalla millä hyvänsä,
syljettävä suusta kyyhkyset, viserrettävä,
esitettävä vaimo.
Ydinreaktorin muotoinen silmä,
kiivastahtinen fissio jatkuu.




PROMOOTIOSALI

Jykevällä karttakepillä tohtori osoittaa merkkihenkilöitä.
Nämä avaavat suunsa, alkavat loksuttaa.
Professorien kilpajuoksu kuluttaa portaita.
Yleisö on jähmettynyt kivisiin penkkeihin.
Lehteriltä lausutut sanat ovat vasikan suusta
pudonneita kultarahoja, katoavat
äärimmäisellä nopeudella.




Potilaat syöttävät lääkärille oppeja maailman kuperuudesta.
Valaistunut ruokkii vain itseään pajun köydellä.
Lääkäri rimpuilee sekavia verkoston vallassa.
Television ruudut astuvat peremmälle.
Ruoka suussa ei saa puhua.
Suut täyttyvät.




Tehtaanjohtaja ymmärtää:
yhdessä olemme enemmän kuin yksi työvaihe,
suurenmoinen lopputuote.
Ruhot kulkevat pyörivässä liikkeessä ympäri salia.
Kattoihin jää vain pari veritahraa.
Kirkaisut eivät pääse tiiliseinän läpi.




KOIRAKOULU

Isännät odottavat silmät kiiluen koiraansa.
Hihna pitenee ja koirat saavat haukkua.
Mielin määrin isännät kuuntelevat.




Kerran yritin hypätä vauhdissa bussin kyydistä.
Mikään ei sujunut.
Ovet oli suljettu, mutta
en huomannut avonaisia ikkunoita.




On rohkeaa ampua ajattelunsa joka suuntaan.
On rohkeaa kuunnella lehtien laukaisuääniä.
On rohkeaa välttää radikaalien luotien laukomista.
On rohkeaa katsoa joskus alaspäin.
On rohkeaa, että vastapuolet saavat toisensa.
On rohkeaa kouluttaa sydämen maininkeja.
On rohkeaa, että ooby dooby ei saa valtaa.
On rohkeaa leikkiä salapoliisia, joka laulaa kaiken lisäksi sateessa.
On rohkeaa vierittää lohkaretta kun pieniä kiviäkin olisi saatavilla.
On rohkeaa paukutella pommeja vain runon sisällä.
On rohkeaa kulkea säkissä vaikka puku olisi kaapissa.
On rohkeaa vetää oktaavia korkeammalta kuin muut.
On rohkeaa olla reitevä luurankokasassa.
On rohkeaa heittää ripaskaa Shakiran kanssa.
On rohkeaa rillutella näppäimistö laulaa.
On rohkeaa katsella maailmaa suljetun oven takaa.
On rohkeaa laulaa läskilaulua oopperan aitiossa.
On rohkeaa istua yhdellä penkillä kahden sijasta.




On tärkeää, että on joku joka kuuntelee, vaikka vain mykkä.
On tärkeää välittää tauko pisteen avulla.
On tärkeää myös pilkuttaa.
On tärkeää tulla kohdelluksi oikein, oli sitten lause tai pakolainen.
On tärkeää laulaa hitaasti pakenevalle Eurydikelle.
On tärkeää kuvitella itsensä rooleihin.
On tärkeää etsiä Eurydikeä.
On tärkeää laulaa omalla äänellä vilpitön laulu.
On tärkeää etsiä vaikka ei koskaan löytäisikään.
On tärkeää välittää välimerkeittäkin.
On tärkeää välittää viesti monin eri tavoin.
On tärkeää suudella tarttuvaa kättä.
On tärkeää tehdä itsensä täysin tykö.
On tärkeää lopettaa kun on väsynyt, koska lauseet nuupahtavat.
On tärkeää löytää itselle hedelmällisin hoivatyö.
On tärkeää sijaita paikassa.




I

Minä meni menojaan ilman esimiestä.
Luonteeltaan juokseva ja sataa asiaa yhtä aikaa ajatteleva.
Hän hyppäsi ikkunalaudalta kevyesti kuin oravat lähimmän puun oksalle.
Talitiainen koputti yllättäen, ikkunalaudalla.
Koputuksia – mutta ei ketään, joka astuisi sisälle asti.
Tätä valtatietä kuljemme kädet toisistamme irrallaan vaihteita käännellen.
Ajatus oli viety lähes loppuun, kun uusi vei toiselle polulle.
Heräsi kysymys, voiko rummun pyörimisvauhtia entisestään lisätä?
Odottamatta muutti suuntaa lakkaamatta.
Myrsky, joka sekoitti tukan joka päivä, vaikka et edes kävellyt keskellä sadetta.
Kirjoittaa pakonomaisesti, tuntea kosketus vasten näppäimistön geysiriä.
Hurraa matkoja, joita moderni postilaitos tarjoaa!
Liimaamalla postimerkin kuoreen oli mukana seikkailussa jonka valtameripurjehduksen ajatteleminen aiheuttaa.
Onko suurempaa toivetta kuin olla ainoa vastaanottaja?
Kirjoitettuaan yhden lauseen hänen oli peräydyttävä kahden verran.
Saadakseen kiinni muhkeimman täytyi nähdä vaivaa kuin kärpäslätkä.
Motiivi pitää liikkeellä aamusta iltaan.
Hänen suurin toiveensa: lause kuin katujyrä, ylitsekäyvä.
He seisoivat vastakkaisilla rannoilla kohtaamatta toisiaan.
Syy olla olemassa.




III

Edestakaisin sahaavat mietelmät.
Toisiaan seuraavat kuvat, avainkuvat.
Luonne joka ratkeaa makuuasennossa.
Helpotus, jonka uni tuo.
Hiljenevät kadut, tyyntyvät askeleet, uinuva huone.
Unelman sisällä.
Myrskyä tyynessä.
Joka ilta palasin syvemmälle sinne, mistä olin lähtenyt.
Siellä oli hiljaista ja korkeaa.
Ihmiset olivat karvaisia eläimiä, joita silitin lempeästi.
Manner oli kaukana, kauempana.
Laivan mastossa liehui valkoinen lippu rauhan merkiksi.
Päivä meni menojaan ennen kuin ilta iski sille silmää.
Menin makuulle liikennevaloissa, ehdin juuri ja juuri yli.
Minä menin merelle, en jättänyt sitä kertomatta.
Laineiden keveys kuljetti eteenpäin.
Myrsky oli jo käynnissä.
Kiivaita maininkeja höyhenenkeveässä yössä.
Päivätodellisuudesta saa vain päänsäryn.
Se ei peittoa yön aikaansaamia harhanäkyjä.
Pitkät matkat lyhyellä kantamalla.
Viidessä unessa on enemmän kuin yksi yö.
Kun sukelsin laivaan, kaikesta tuli korkeampaa.
Vihdoin olin hukassa.
Kaiken voisi kertoa tuhannella tavalla.
Siksi tähtäsin pidemmälle.
Kuinka monia heittoja sinne pääsemiseksi vaaditaankaan.
Keskittämällä ajatukset yhteen seinään, kävelet kymmenen läpi.
Tai teet äänestä päästä varpaisiin asti venyvän langan.
Hypyn pyörteistä syntyy virtaus, jota sanat eivät riitä sitä kuvaamaan.
Niitä näitä joristessa voi sattumalta osua johonkin merkittävään, kuten kiveen.
Yllätys on seuraavan askeleen päässä.
Joka osaa olla odottamatta mitään, kohtaa.
Se voi tapahtua tänäänkin.
Odottamatta olet siinä missä olet.
Kello käy käymättä.
Kahdesta tulee yksi.
Paradoksit käyvät tarpeettomiksi.
Tänäänkin menen pidemmälle kuin kukaan.
Eikö niistä paradokseista pitänyt tulla jo loppu?
Millaisia ponnisteluita vaatiikaan tulla luo aamun iltahämärästä.
Lause on paikka, kun se itsessään tyynnyttää mielen.
Hurrikaani, joka lävistää mielen.
Rihmasto johon sotkeennuit tietämättäsi, labyrintti.
Kerran käynnistynyt ei koskaan sammu.
Mistä johtuu vaikeus huomata oma pohjattomuus?
Kaivo ei koskaan tiedä, milloin keppi karahtaa pohjaan.
Tästäkin pääsi eteenpäin tuntemattomiin suuntiin.
Satamaan tultaessa nimi on jo toinen.
Unelle avoimet portit.
Laiva joka etsi väyläänsä katsellen ikkunasta sisään.
Olennot, joiden kanssa hän paini tunteellisesti.
Unessa on toisin.
Kaikkiin ilmansuuntiin laajeneva ilmapallo.
Harhailu, että kielestä tulisi koti.

(osa runoista julkaistu Mot Mot 2001:ssä, ehkä hieman toisenlaisina)

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale