Heitä, sekoita, vapaudu

Heitä, sekoita, vapaudu

Alberto Pimenta, Kivenheittopeli,
suomentanut Rita Dahl, 93 s, Palladium Kirjat 2009


Portugalilaisen Alberto Pimentan (s.1937) Kivenheittopeli on valikoima runoilijan seitsemänkymmentäluvun tuotannosta. Se sisältää kaikin puolin kuritonta runoutta. Pimentan poetiikkaan kuuluvat toisto, syklimäisyys, variointi, absurdius sekä virallisen kielen ja kielenkäyttötapojen parodiointi.

"mielipidetutkimuksessa/ selvisi että/ julkinen mielipide/ on yhtä julkisen mielipiteen kanssa/ ja pitää/ ainoana julkisen mielipiteen/ valtuuttamana julkisena mielipiteenä/ todellista julkista mielipidettä/ toisin kuin/ yrittää uskotella/ tietty/ julkinen mielipide/ jolla/ ei ole yhtä tekemistä/
todellisen julkisen mielipiteen kanssa"

Suomentaja Rita Dahlin laatima esipuhe "Lähes epätäydellinen haastattelu" esittelee Pimentaa, jota ei ole meillä aiemmin käännetty eikä myöskään tunnettu. Kotimaassaan Pimenta on paitsi runoilija, performanssitaiteilija myös aktiivinen maansa ja maailman tapahtumien kriittinen kommentoija.

Pimenta parodioi ja viiltää sarkasmillaan auki, poikki ja pinoon kaikkia niitä vallan muotoja, joita vastakulttuurissa on totuttu käsittelemään. Yhteiskunnan mädännäisyydet muuntuvat Pimentan kivenheittopelissä raikkaaksi runoudeksi. Pimenta tuntuu hallitsevan suvereenisti avantgarde-perinteen, mutta suoranaisia vertauksia on vaikea heittää. Jotkut heitot, kuten david-poliisi davidin viikosta kertova runo sekä ohipuhuvat ja jankuttavat dialogirunot tuovat mieleen Beckettin tai Ionescon. Absurdi lakonisuus tyylikeinona värittää lähes kaikkia valikoiman runoja.

Kertomus kahdeksasta herrasta pitsihameissa on harvinaista herkkua: hyvää metalyriikkaa. Kutkuttava (runo)kuva jää maanisesti jankuttavan tulkinnan jalkoihin. Mitäpä me voisimmekaan tietää kahdeksasta herrasta pitsihameissa:

"on mahdotonta hyvällä tahdollakaan saada tietää/ ketkä ovat kahdeksan herraa pitsihameissa. on mahdotonta/ todeta onko heidän joukossaan viimein englannin/ kuningas tai herra bolonhês. mistä he tulevat ja minne/ menevät, siinä kaksi arvoitusta lisää. samoin ei tiedetä/ mitä he lähestyvät kun he lähestyvät sitä/ mitä lähestyvät tekstissä jossa he lähestyvät. miksi/ kahdeksan herraa nyökkäävät/ niin monta kertaa ja kenelle he niin tekevät ja missä aikeissa, kaikesta/ tuosta, valitan, valitan suuresti, mutta yleisön täytyy olla tietämättä/ kaikesta tuosta."

Osa kokoelman runoista on järjestetty typografisesti suorakaiteen muotoon. Sanat katkeavat rivien lopussa tavusääntöjen vastaisesti. Laatikkorunot voidaan nähdä yhtenä kommenttina järjestykseen ja vallankäyttöön. Virkistävältä, jopa helpottavalta, tuntuu kun valikoiman loppupuolella tästä maneerista päästään eroon. Pimentalla on muitakin typografisesti kokeellisia keinoja kuten lihavointi, jota Pimenta käyttää luovasti. Hieno esimerkki tästä on yksi suosikeistani Heitto nro 61, ympäristöt sekä Heitto nro 70, Triktrak jossa käydään dialogia luojajumalan kanssa.

Kokonaisuudessaan Kivenheittopelistä jää hyvä maku. Kirja ei tyhjennä itseään useammallakaan lukukerralla. Vapautuneesta runosta tulee vapauttava tunne.

Juha Rautio

julkaistu Kirjo 1/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan