Tulevaisuuden sensorit - alustus Suomen sosiaalifoorumissa 24.4.

Tulevaisuuden sensorit

Jotkut ääriryhmät ovat niin voimakkaita, että ne pystyvät vaikuttamaan mantereiden tasolla siihen, miten tietyistä asioista puhutaan. Islaminuskoisten voimakas painostusryhmä on saanut aikaan sen, että islamkriittisyys on kiellettyä Euroopassa. Katolisten piispojen pedofiliakytköksistä puhuminen sai aikaan antisemitismivertauksia katolisen kirkon merkittävissä edustajissa.

Evankelisluterilaisilla ei taida olla olemassa yhtä voimakasta painostusryhmää tai ainakaan pyrkyä rajoittaa kristinuskoa koskevaa keskustelua maailmanlaajuisesti. Islamilaisten ryhmien toiminta näyttää ainutlaatuiselta koko maailman uskontojen mittakaavassa ja rinnastuu lähinnä kaikkein eristyneimpien uskonlahkojen tapaan sulkea osa maailmaa kokonaan ulkopuolelleen. Islamilaiset ryhmät saivat aikaan keväällä 2008 sellaisenkin ihmeen, että YK:n ihmisoikeusneuvostossa kiellettiin median ja ääriryhmien harjoittama ”islamin halventaminen”.

Islamilaisten ryhmien aikaansaamalle kiellolle löytyy myös kotimaisia vastineita. Sananvapaus ”islamisoituu”. Sensorit ole enää pelkästään ääriryhmien edustajia, vaan yhtä hyvin tavallisen kansan ja poliittisen ylätason edustajia.

Kotoisa versio Al-Hesbasta

Joissakin islamilaisissa maissa voimassa oleva Al-Hesba-laki antaa kenelle tahansa mahdollisuuden nostaa syytteen esimerkiksi mistä tahansa häntä ärsyttävästä runon tai romaanin lauseesta tai ilmaisuista.

Me saimme kotoisan version Al-Hesbasta, kun Julkisen Sanan Neuvosto antoi 31.3. 10-1 äänin langettavan päätöksen Kaarina Hazardin Iltalehdessä ilmestyneestä Tony Halme –kolumnista, jossa on Hazardin omien sanojen mukaan oli kyse mediakritiikistä eli median tavasta rakentaa mielikuvamaailmoja. Kolumni osui herkkään aikaan ja kohtaan – 135 kantelua JSN:ään.

JSN:n langettava päätös on mahdollisesti merkittävä ennakkotapaus ja esimerkki siitä, miten poliittinen korrektius asettaa sanomisen rajat. Pitäisikö JSN:n tulevaisuudessa ottaa käsittelyyn myös kansalaismedian syövereissä vellova vihapuhe ja viharyhmät? Tappouhkaukset eivät ole sallittuja missään tilanteessa – eivät edes silloin, kun maahanmuuttopolitiikka ei miellytä.

JSN:n tuore puheenjohtaja Risto Uimonen perusteli päätöstä sillä, että Hazardin kolumnissa oli liian monimerkityksisiä viittauksia Halmeen ulkonäköön ja kuoleman ”oikea-aikaisuuteen”. Lisäksi hän totesi: ”Kolumnin sisältämä mediakritiikkihän oli ihan hyväksyttävää. Me ei kritisoida sitä, vaan sanavalintoja.” Perustelu ei kuitenkaan vakuuta ammattitoimittajia.

Hazardin kolumnia koskeva ennakkopäätös osoittaa myös sen, että JSN on menettänyt perinteisen funktionsa. Se ei ole enää journalistista etiikkaa vaaliva itsesäätelyelin, vaan sitä hallitsee osittain myös yleinen mielipide ja julkisuus. Sekä kansa että poliitikon ylätason toimijat toimivat potentiaalisina sensoreina ja sananvapauden rajoittajina ja heitä kuuntelee nyt JSN:kin.

Poliittisen ylätason sensoreista tunnetuin on pääministeri Matti Vanhanen – tuttu Lautasgate/Ruusus-jutuistaan. Lautasgate oli erinomainen esimerkki poliittisen korrektiuden sananvapautta rajaavasta vaikutuksesta. Tässä tapauksessa ei olisi ollut (Vanhasen mielestä) korrektia, että YLE Silminnäkijä-ohjelmassa toimittaja Ari Korvola olisi kertonut Vanhasen saaneen käyttöön rakennustarvikkeita yrityksestä, joka oli urakoinut kerrostaloja lahjusskandaalista kärynneelle Nuorisosäätiölle. Vanhanen vaati yleiseen etuun vedoten ohjelmaa todistamaan tiedot kahden tunnin sisällä. Ylen ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt vastasi, että ohjelmalla on tietoja myös toisesta lautakasasta. Ohjelmalla oli myös valaehtoinen lausunto nimettömältä tietojen välittäjältä. JSN:n tuolloinen puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ei ollut tyytyväinen JSN:n vapauttavaan päätökseen ja erosi vastalauseena sille.

Mamu-kieltoja

Pitkään pinnan alla kytenyt kollektiivinen tyytymättömyys politiikkaan ja toivottomuuden/voimattomuuden tunne on puhjennut internetin keskustelupalstoilla ja maahanmuuttaja-aihe on tuonut sen vihdoin esille julkisuuteen vastuuhenkilöihin kohdistuvina tappouhkauksina. Yleinen yhteiskunnallinen tilanne ei edistä asiaa: pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden työttöminä olleiden määrä oli lisääntynyt maaliskuun 2010 lopussa 25 prosenttia edellisvuodesta. Helmikuussa 2010 heitä oli jo 50 000. Maahanmuuttoasia herättää niin suuria intohimoja tietyissä piireissä, että loppuuko asian käsittely kenties tyystin?

Maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-aho tuomittiin käräjäoikeudessa somaleita koskevan blogikirjoituksensa vuoksi. Halla-aho oli syytettynä kirjoituksestaan, jossa hän totesi oman selityksensä mukaan sanomalehti Kalevan toukokuussa 2009 ilmestynyttä pääkirjoitusta parodioiden: ”Ohikulkijoiden ryöstäminen ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” Pääkirjoituksessa todettiin: ”Kiistatonta on, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja että se kytkeytyy erottamattomasti viinankäyttöön. Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” Ymmärrän Halla-ahon kommentin satiirina koko kansaa olemuksellistavaa, typerää pääkirjoitusta kohtaan. Mikäli tuomio on tosiaan tullut pelkästään tästä lainauksesta, epäilen pahasti käräjäoikeuden tuomarikunnan (satiirin)lukukykyä ja olen huolissani siitä, mitä vielä tuleman pitää lukukykyn pysyessä yhtä heikkona. (Puhun vain tästä tuomiosta, Halla-ahon muihin mielipiteisiin en ota kantaa, en edes tunne niitä tarpeeksi.)

PENin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen oikeudenkäyntiä, että sananvapauden nimissä ei voi esittää kaikenlaisia mielipiteitä. Erityisesti Halla-aholla ei ole hänen mielestään oikeutta parodiaan. Sama henkilö on aiemmin kannattanut valistusfilosofi J.-J. Voltairen kuuluisaa lausetta, jonka ydinajatus menee tähän malliin: ”Vaikka olen eri mieltä kanssasi, puolustan oikeuttasi sanoa mielipiteesi kuolemaani asti.”

Ei vaikuta älyllisesti rehelliseltä, että vain Halla-ahoa pidetään radikaalina maahanmuuttokriitikkona, ”ääriaineksena”. Miksei joukko laajene esimerkiksi islamofobisia kannanottoja esittäneeseen vapaa-ajattelijaan, vihreistä sympatioistaan tunnettuun Vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtajaan ja Vapaa-ajattelija-lehden päätoimittaja Jussi K. Niemelään? Myös Tontilla on läheiset kytkökset Vihreisiin. Hän on toiminut Vihreän Liiton eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.

Mamu-kritiikki ei ole hyväksyttyä ilmeisesti Vihreissäkään. Vihreän Liiton puoluesihteeri Panu Laturi on todennut, etteivät vihreiden listoille kelpaa maahanmuuttokriitikot. Näin toimii mamu-kriitikoiden – asiallisten ja asiattomien niputus: kielletään herkän aiheen käsittely kokonaan. PEN toteaa seuraavasti vihapuheesta: ”Viime aikoina internetissä on tullut ilmi tapauksia, joissa yllytetään avoimeen väkivaltaan suomalaisia poliitikkoja kohtaan. Netissä on julkistettu myös tappolista ”viidestäkymmenestä monikulttuurisuusagendaa ajavasta suomalaisesta”, joiden sanotaan edistäneen ”Suomen mädätystä”. Listalla on myös toimittajia sekä tunnettu suomalainen prosaisti. Suomen PEN korostaa, että väkivaltaa lietsova vihapuhe ei saa suojaa kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista eikä sitä pidä hyväksyä sananvapauden varjolla myöskään Suomessa.”

Sananvapauden rajoituksista PEN toteaa seuraavaa: ”Kyseiseen alaan liittyvää lainsäädäntöä valmisteltaessa pitää kuitenkin huomioida sananvapauden rajoittamisen vaarat. Hyvät tavoitteet voivat kääntyä itseään vastaan. Esimerkiksi kunnianloukkaussyytteitä käytetään eri puolilla maailmaa liian herkästi yhteiskunnallisen keskustelun tukahduttamiseen… Julkinen keskustelu saa ja sen pitääkin olla kriittistä, kiivastakin. Sananvapauden rajoittamisen pitää kohdistua ääritapauksiin. Se on hyväksyttävissä vain ihmisoikeuksiin perustuvan yhteiskunnan puolustamiseksi sitä uhkaavilta ääriaineksilta.” Kuka puhuu?

Vihapuheesta on tärkeää olla huolestunut, mutta on pelkästään asioita edistämätöntä kaksinaismoralismia, mikäli huolestuneisuuden varjolla harjoitetaan itse vihapuhetta kulissien takana tai eliminoidaan vain henkilökohtaisia olkiukkoja. Lisäksi mielestäni vastuullisen sananvapauden varjolla on mahdollista harjoittaa satiiria, ironiaa ja parodiaa, mutta kunnian loukkaaminen ja solvaaminen ovat jo tavallisen, hyvän kotikasvatuksen saaneen ihmisen käytösetiketin mukaan kiellettyjä.

Olisiko mahdollista aloittaa vihapuhetta vastaan taisteleminen esimerkiksi perustamalla internettiin sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille avoin keskustelufoorumi? Siellä molemmat ryhmät, jotka eivät välttämättä muualla kohtaa toisiaan, voisivat vapaasti purkaa toisiinsa liittyviä ajatuksia perustellun kriittisessä keskustelussa. Keskustelukieliä voisi olla useita. Foorumilla voisi olla moderaattori, joka karsii pois asiattomuudet. Sitä voisi ylläpitää joku aiheesta kiinnostunut järjestö, miksei vaikka Suomen PEN.

Mikäli valtiovallalla riittäisi halukkuutta tukea mamujen oman äänen esiintuontia, he voisivat perustaa uuden tukimuodon vain mamujen itse tuottamalle tiedonvälitykselle eri medioissa. Tämä edellyttäisi kielitaitoa ja viestinnän sekä toimitustyön perustaitoja. Niitä voisi välittää kurssittamalla ja kouluttamalla. Näin kykenevät mamut pääsisivät itse sanomaan missä mättää, eikä kenenkään paremmin tietävän tarvitsisi puhua heidän puolestaan.

Ei-analyyttisellä pölinällä voi viedä huomion pois maahanmuuttoasiaan liittyvistä oikeista sudenkuopista ja suurista kysymyksistä, kuten kansalaisuuden saamisesta, mahdollisuudesta kouluttautua ja tulla osaksi tuloyhteiskuntaa. Tätäkin varten tarvitaan asiallista keskustelufoorumia, jossa ei sorruta ainakaan sellaisiin ylilyönteihin, kuin mututuntumaan pohjautuvassa mamu-keskustelussa yleensä.

Rita Dahl

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan

Surullisen hahmon ritari