Sven Laakso Käymälässä Kuvanluojista

RITA DAHLIN KIRJASSA

Kuvanluojat (2009) on erikoinen juttu runoilija Santtu Puukasta. En ole edes lukenut Puukkaa, jota Dahl on haastatellut. Lyhyestä jutusta huokuu outo aseksuaalinen mustavalkoinen maailmankuva. On toisaalta viihdeteollisuuden ja pornon mainstream todellisuus ja sitten Puukan edustama punkin anarkistinen vaihtoehtotodellisuus. Vaihtoehtotodellisuuden sisältö tuntuu olevan etupäässä tietoisuus mainstreamtodellisuuden vallitsevuudesta. Vaihtoehto on vaihtoehto, itseisarvo, jossa ei syödä lihaa, metsästetä lihaa. Mitä vaihtoehtotodellisuuteen sitten kuuluu ja mitä siellä tehdään, se ei käy selväksi. Punkkia siellä kai soitetaan, jotain missä ei ole tasainen biitti, vaan sen vastakohta, epätasainen.

Minusta ei oikein saa tuon vaihtoehdon ymmärtäjää, vaikka miten hyväntahtoisesti yritän. Tulella mennään tulta vastaan, ei tyhjyydellä. Lihaa metsästävät ne, joilta lihaa puuttuu... joille puute on pakkomielle. Pakkomielteen kieltäminen ei vielä ole siitä vapautumista. Ei, ei lihasta niin vain kieltämällä, julistamisella, itsekastraatiolla vapauduta. Sellaista moralismia minä sanon silkaksi epärehellisyydeksi.

Tosiasiassa lihanmetsästyksesta voi vapautua vain sillä, että siitä tulee elämän jatkumisen eli sielunpelastuksen näkökulmasta epäjuttu. Vain lihan yltäkylläisyydessä, vain glissandoin runoilevien kiinattarien miljardipäisyydessä buddhalainen munkki, vain kanien invaasiossa australialainen omaan pussiinsa syöksyvä hukka voi olla tyytyväisesti ja kaipaamatta vegaani. Vain aistillisuuden yltäkylläisyydessä voi unohtaa aistit ja olla todella älyllinen.

Ympärillämme on aina paljon asioita. Sielun vapautta on se, että nuo asiat tuottavat tyydytystä. Tämän ongelman ratkaisu on esineiden suhteen vielä triviaali. Ihmisen, luonnon ja biologisen elämän suhteen se sen sijaan edellyttää syvää ja toimivaa uskonnollista ajattelua.

Biologisen elämän esineellistymisen ja henkisten ilmiöiden tuotteistumisen vastakohta on elämän filosofia. Sitä, mitä ei voi tuotteistaa eikä pukea edes sanoiksi, voi yrittää tavoittaa filosofiana. Filosofia on elävän viesti elävälle. Tarkoitus on viedä elämänmuoto sitä tuotteistamatta. Siksi triviaalin mainstreamkulttuurin todellinen vastakohta ei ole noiden vakiintuneiden materiaalisten esineellistämisen ja tuotteistumisen muotojen pelkkä rikkominen. Mainstreamin tuotteistuneen ihmisen ja esineellistyneen seksuaalisuuden vastakohta ei ole aseksuaalisuus tai pakeneminen henkisyyden tyhjiin muotoihin, rakkausavioliittoon, mantroihin, rukouksiin, mediaatioihin. Todellinen pako edellyttää lisäulottuvuuden käyttöönottoa. Puukka mainitsee oman kestävän parisuhteensa moralisoivaan sävyyn. Parisuhdetta täytyy kuitenkin käsitellä vähintään Leo Tolstoin tavoin, jotta voimme todella tietää, missä suhteessa tuo muoto on kuolleisiin konventioihin ja missä suhteessa eroaa niistä, ja onko erottava tekijä elävä henki vain pelkkää rikkomista.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan