Ei tietoa ilman tietä

Ei tietoa ilman tietä

Suomen Tietokirjailijat palkitsivat filosofi Eero Ojasen Tietokirjailijapalkinnolla jo viime vuoden lokakuussa. Ojanen oli tuolloin opettamassa tulevia tietokirjailijoita. Hän paikkasi tilannetta nyt osallistumalla STIK:n vuosikokoukseen 13.3. ja pitämällä esitelmän aiheesta Tie & Tieto. Tässä lyhyesti esitelmän keskeinen anti.

Ojanen lähestyi tien ja tiedon käsitteitä suomen kielen etymologian kautta, joka on hänen mielestään muutenkin hedelmällinen tapa lähestyä filosofian peruskäsitteitä. Ojasen oma menetelmä on näennäisesti tuttujen asioiden ihmettely. Hän uskoo, että jokaisesta sanasta löytyy uusia ulottuvuuksia. Tie ja tieto-sana liittyvät suomen kielessä etymologisesti toisiinsa: tie-sanan kantasana on tietää, eli se on peräisin ”tien näyttämisestä”. Monissa muissa kielissä on kielikuvia, joissa tieto nähdään tietona, mutta Ojasen tietämän mukaan samaa etymologista yhteyttä ei ole. Näin näennäisesti tuttuun löytyy uusia tulokulmia. Filosofi, jonka työ on tehdä itsestäänselvyyksistä ongelmia, saa lisätyötä.

Entä millainen asia tieto on, jos sitä ajatellaan tienä? Tieto matkana on meille tuttu ajatus, samoin tieto tiedonnäyttäjänä (valistuksen ajoista lähtien). Ojanen pohti tietä ja tietoa osien ja kokonaisuuden suhteen kautta. Onko tieto vain yksittäisiä faktoja, jos ajattelemme tietoa tienä? Ojasen mielestä osat saavat tielläkin merkityksensä suhteessa kokonaisuuteen; sama pätee tietoon. Yksittäinen paikka ei ole merkittävä. Sama paikka näyttää erilaiselta alku- ja loppumatkasta: tarkastelupaikka vaikuttaa siihen, mitä näkyy.

Entä tien/tiedon suhde todellisuuteen? Se ei heijasta tai esitä todellisuutta, vaan on oma todellisuutensa, joka viittaa aina jonnekin muualle, eteenpäin. Tieto ei ole koskaan tässä ja nyt, vaan se suuntautuu aina kohti jotakin. Tie ei siis heijasta tai esitä todellisuutta, vaan jäsentää sitä ja on eräs inhimillisen kulttuurin peruskäsitteistä.

Tiedolla on suhde päämäärään, joka on aina moraalinen kysymys, koska tiedon päämäärä on totuus. Postmodernin ajattelun mukaan yhteistä totuutta ei ole, on vain lukuisia yksittäisiä totuuksia, vanhanaikaisen objektiivisen totuuskäsityksen mukaan totuutta kohti vie aina yksi tie. Tietämiseen sisältyy myös aina vastuu. Koska Suomessa tietoa on perinteisesti arvostettu, meidän on aina ollut helppo ymmärtää, kuinka vaativa ja vastuullinen asia on kyseessä.

Kirjoittamisen kannalta Ojanen esitti, että tien on sisällytettävä alku, keskikohta ja loppu. Kirjoittaminen on siis tiellä oloa, näyttämistä ja tekemistä samaan aikaan. Tien on oltava ehyt ja johdonmukainen. Tien on tarjottava mahdollisuuksia syrjähyppyihin, mutta johdettava myös päämäärään. Vaikka tien varrella on monia harhapolkuja ja virikkeitä, ne eivät harhauta pois tieltä, matkalta kohti päämäärää – tietoa, totuutta.

Rita Dahl

julkaistu Kirjain 2/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari