Sotasyyllisyys ja Georgia

Käytännöllistä syyllisyyttä

Jukka Tarkka
Hirmuinen asia. Sotasyyllisyys ja historian taito
WSOY 2009
390 ss.

Tarkan kirjan lähtökohtana on hänen vuonna 1977 julkaistu väitöskirjansa, jonka teesejä hän tarkentaa. 1980-luvulla ilmestynyt Paasikivi-elämäkerta ja 1990-luvun merkittävät uudet tutkimukset sekä Tuomo Polvisen Paasikivi-elämäkerta ovat lisänneet Tarkan mielestä olennaisesti sotasyyllisyysasian tuntemusta. Myös aihetta koskevaa kirjallisuutta on ilmestynyt runsaasti.

Tarkka tarkastelee väitöskirjansa tutkimuskysymyksiä liittoutuneiden roolista, Suomen tapahtumista, Saksan rinnalla taistelleiden kohtalosta ja sotasyyllisyyskysymyksen ratkaisusta. Hän aloittaa selostamalla voittajavaltioiden välisten neuvotteluiden etenemistä toisen maailmansodan jälkeen ja sotasyyllisyyteen liittyvien vaatimusten muuttumista kokous kokoukselta. Erityisesti Neuvostoliitto vaati myös Suomen poliittisen johdon oikeudellista vastuullisuutta Saksan valloitussodan edistämiseen osallistumisesta. Lontoon kokouksessa voittajamaat pääsivät vihdoin yksimielisyyteen sotasyyllisistä ja heidän rangaistuksistaan. Suomessa käytiin eduskuntavaalit, joihin sotasyyllisten listalle kuuluvia varoitettiin osallistumasta. Brittijäsenten tulo Ždanovin johtamaan valvontakomissioon ei jouduttanut sotasyyllisyysoikeudenkäynnin alkamista.

Oikeudenkäynnit viivästyivät, koska sekä rangaistusta että rangaistavia koskeva kiistely venyi. Suomen lakiin vedoten suomalaiset poliitikot yrittivät saada keskeiset sodasta vastuulliset poliitikot poliittiseen, ei oikeudelliseen vastuuseen. Tuolloisen oikeusministeri Urho Kekkosen selvitysten perusteella poikkeuslaki näytti olevan ainoa mahdollisuus ratkaista asia; Suomen laki kun ei tuntenut sotasyyllisyysasiaa.

Suomessa rangaistiin kuitenkin vain keskeisimpiä poliitikkoja; sotilaat ja virkamiehet jäivät rangaistuksetta. Japani ja Saksa rankaisivat erotuksetta kaikkia sotasyyllisiään. Tarkan kirja ei ehkä tuo paljon uutta sotasyyllisyysasiaan, mutta asettaa aran aiheen makrohistorialliseen ja ajalliseen kontekstiin.




Venäjän testi

Arto Luukkanen
Georgian sota. Miten mahdottomasta tuli mahdollinen.
WSOY/ Barrikadi-sarja
172 ss.

Luukkasen tulkinnan mukaan Georgian sodassa oli kyse ennen muuta historian antistalinisoimisesta. Luukkanen pohtii Venäjän reaalipoliittisia motiiveja sotaan lähdölle. Halusiko Venäjä testata Yhdysvaltain kykyä tulla väliin mahdolliseen Kaukasuksen kriisiin? Halonen näkee sodassa myös yhtymäkohtia Kosovon itsenäisyystaistelun ja NATOn väliintulon kanssa. Vai oliko sittenkin kyse tiedotussodasta? Vai pahimmasta vaihtoehdosta: voimapolitiikan paluusta? Voimapolitiikkanäkemyksen kannattajat uskovat, että Venäjä pitää ”länttä” epäluotettavana (on pitänyt viimeistään Kosovon kriisistä lähtien) ja halusi antaa Georgian sodan avulla entisille IVY-maille näpäytyksen.

Luukkasen kirja sisältää taustoitusta sekä Georgian että nyky-Venäjän tilanteen ymmärtämiseksi. Hänen tulkitansa mukaan Georgian viimeaikainen historia on osa entisten IVY-maiden antistalinistista kehitystä. Georgia on kunnostautunut viime vuosikymmeninä muutenkin poikkeuksellisen itsenäisenä toimijana, vaikka naapuri-Venäjä on turvautunut kärkkäästi voimapolitiikkaan viimeksi Georgian sodan kohdalla. Venäjän taloudelliset ja poliittiset realiteetit – riippuvuus energian hinnasta ja etujaan suojeleva sekurokratia – vaikuttivat sodan syttymiseen. Myös kansallisilla uhkakuvilla ja nationalismilla oli Luukkasen mukaan merkittävä rooli Georgian sodassa ja Venäjän halussa julistaa maailmalle olevansa edelleen mahtava toimija. Sota avasi EU:lle uuden mahdollisuuden solmia suhteita sekä Venäjään että Georgiaan päin.

Luukkanen kritisoi sodan kommentaattoreita, joista suurin osa toisti virallista totuutta Venäjän oikeutetusta hyökkäyksestä. Vain jotkut nuoremmat tutkijat kyseenalaistivat tämän tulkinnan ja viittasivat monimutkaiseen etniseen konfliktiin alueella abhaasien ja osseetien välillä. Luukkasen mielestä poliitikoista esimerkiksi Alexander Stubb ymmärsi Georgian sodan merkityksen.

Rita Dahl

julkaistu Ydin 1/2010:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko