Esitysten vallassa

Esitysten vallassa

Ville-Juhani Sutinen
Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan
Savukeidas 2009
459 ss.

Sutinen tajuaa ensimmäisen esseekokoelmansa alussa ajattelun vapauden alkaneen, kun hän on lopullisesti sulkenut yliopiston oven takanaan. Liian paljon tasapäistämistä on vähällä tuhota runoilijanalun ja hänen luontaisen anarkisminsa kokonaan. Ukrainasta hän löytää vapauden keitaan ja ”aitoa” sekä talouskasvua tavoittelevien länsimaiden vastakohdan, keinotekoisuuden tyyssijan, maan, jossa mikään ei vaikuta todelliselta ja jossa esseehenkilö etsii itseään usein sadan gramman vodkalasin ääreltä. Myös Valko-Venäjä edustaa Sutiselle paikkaa, jossa kaikki tehdään kulissien takana. Englanti on Sutisen mielestä länsimaiden sairauden tiivistymä, jossa ”puolivammaiset ja –aivottomat opiskelijat” (Sutisen tyyliä mukaillakseni) uppoavat turruttavaan mediahuumeeseen osaamatta ajatella omilla aivoillaan. Keskiverto saa uusintajansa.

Kirjan toisessa osassa Sutinen esittelee länsimaiseksi ”simulaatiokulttuuriksi” kutsumansa länsimaisen ”epätodellisuuden” huonoja seurauksia Pekka Auvisesta Facebookiin. Esittäminen ei kuitenkaan auta pakenemaan samuuden ahdistavaa pakkopaitaa. Sutisen ajatukset viihdeteollisuuden indoktrinoivasta luonteesta eivät ole uusia, 60-luvulla niitä esitti vasemmistolainen Herbert Marcuse ja uudempia kriitikoita on pilvin pimein Sutisenkin hyödyntämiin Paul Virilioon ja Slavoj Žižekiin. Taiteilijan vaativana tehtävänä on Sutisen mielestä paljastaa, ettei taikurilla – medialla – ole vaatteita.

Sutisen tyyli on yksityiskohdissa, tunnelmissa ja tapahtumissa viipyilevä ja niitä pitkittävä. Sutinen maalaa isolla pensselillä, mutta toisaalta ehkä viipyvyys on juuri sitä keinotekoisuutta ja itsenä olemista, jota Sutinen on lähtenyt vaikka Ukrainasta etsimään. Genre ei pysy yhtenä; välillä ollaan matkakuvailun puolella. Nopea pompahtelu tyylilajien välillä, hybridimuodot, ovat jo Sutisen runoista ja proosasta tuttua.

Kategorinen asetelma ihannoidun idän ja kammotun lännen välillä sekä takana olevan ajattelun keveys tekee esseistä makoisasta kuvailusta huolimatta hiukan hölliä. Kirjoittajalla on tietoa ja ajatuksia, mutta niiden hyödyntäminen jää välillä ikään kuin puolitiehen. Kirja ei olisi kärsinyt ankarammasta toimituksesta, karsimisesta ja kertaalleen tapahtuvasta uudelleenajattelusta. Kirjan moralistisena pohjajuonteena kulkeva oletus siitä, että ”me” kaikki olemme länsimaisen esittämishalukkuuden saastuttamia on ongelmallinen, koska on ihmisiä, jotka aidosti ovat tyytyväisiä rooliinsa, vaikka se olisikin kapea ja valheellinen.

Rita Dahl

julkaistu KirjaIMessa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari