Posts

Showing posts from February, 2010

Menneisyyden patinaa

Image
Menneisyyden patinaa

Wiepersdorfin linnassa ovat vierailleet menneinä vuosikymmeninä monet entisen Itä-Saksan kirjailijasuuruudet – nykyisiä unohtamatta.

Olen Bettina ja Achim von Arnimin valtakunnassa, Wiepersdorfin kartanossa. Sivistynyt ja taiteita harrastanut pariskunta eli kartanossa 1800-luvun lopulla seitsemine lapsineen. Seuraelämään mieltynyt Bettina karisti välillä Wiepersdorfin tomut jaloistaan ja kiisi Berliiniin, jossa hänen salongissaan on käynyt 40 aikakauden kulttuurivaikuttajaa. Bettina on karkottanut lisäksi ikävystymisen tunteita olemalla kirjeenvaihdossa muun muassa veljensä, runoilija Clemens Brentanon ja Goethen kanssa. Monitaitoinen Bettina lauloi, harrasti kuvanveistoa ja maalausta, kirjoittanut inspiroivassa ympäristössä.

Nykyisin linnassa asuvat maksulliset vieraat ja eri taiteenalojen stipendiaatit, joihin minäkin kuulun.

”Ensimmäisen runokokoelmani Ein Engel fliegt durch die Tapetenfabrik olisi pitänyt ilmestyä jo vuonna 1987, mutta sensori olisi halunnut, e…

Itämeren oopperahelmiä

Image
Itämeren oopperahelmiä

Jules Massenet'nWerther sai Latvian kansallisoopperassa varsin perinteisen tulkinnan. Goethen tekstiin perustuva ooppera käynnistyi tanssiaiskohtauksella, jossa Werther tapaa ihastuttavan Charlotten, jolle hänen sydämensä alkaa sykkiä. Kohtauksen lopussa hän kuulee sydämensä valitun valitettavasti lupautuneen jo Albertille. Ensimmäisessä kohtauksessa esiteltävä porvaristalo toimii koko oopperan lavastuksena.

Espanjalainen tahtitenori Javier Moreno loisti Wertherin roolissa, ja Charlottea esittäneen Olga Jakovlejan ääni puhkesi täyteen kukkaansa kolmannessa näytöksessä, jossa Charlotte luki uudelleen Wertherin vanhoja kirjeitä hänelle ja tajusi nuorukaisen rakastuneen häneen. Werther saapuu paikalle ja ymmärtää myös Charlotten rakastavan häntä - mutta liian myöhään. Nuorukainen pyytää lainaksi Albertin pistooleja, koska hän on päättänyt kuolla.

Viimeisessä vaikuttavassa kohtauksessa Charlotte löytää kuolevan Wertherin, joka kirjaimellisesti menehtyy hänen käsiv…

Houreenomaiset vuoret

Tärkeimpiä kotimaisia Brasilian ja Latinalaisen Amerikan kuvauksia on Olavi PaavolaisenLähtö ja loitsu (Otava 1937). Nuori, kriittinen kirjailija ja intellektuelli kirjoitti sen suurten Eurooppa- ja Suomi-aiheisten kirjojensa Nykyaikaa etsimässä (Otava 1929), suomalaisen kulttuurielämän tunkkaisuutta ja sisäänpäin lämpiävyyttä kuvaavassa teoksessa Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa (Otava 1932) ja Kolmannen valtakunnan vieraana (Otava 1938) jälkeen. Viimeksi mainitussa kirjassa Paavolainen analysoi kansallissosialismin ja arjalaisen rotuaatteen sisältöä ja vaikutusta sekä yksilötasolla että historiallisena ilmiönä kuuntelemalla Dichterhausissa oleskelleita erimaalaisia kollegoitaan ja osallistumalla Nürnbergin puoluepäiville. Siellä Paavolainen aisti ja koki elävästi tarkan koreografian, jonka avulla arjalainen rotumyytti, moderni teknologiahurmos ja menneen ajan mytologiat yhdistettiin mestarillisesti toisiinsa niin, että lopputulos vaikutti katsojiin hurmoksellisella tava…

Suomen johtava moralistikriitikko

Suomen johtava moralistikriitikko

Putte Wilhelmsson
Turmio ja perikato
Savukeidas 2009
320 ss.

Wilhelmsson tunnetaan kriitikkona, joka pitää oikeassa olemisesta. Sellaisena hän esittää itsensä myös esikoisesseekokoelmassaan. Tekstit ovat muun muassa Helsingin Sanomista hyllytettyjä esseitä, joissa hän sivaltaa teksteissään erityisen rankasti juuri kyseisen lehden muita kriitikoita, erityisesti Suvi Aholaa. Wilhelmssonin asenne on tuomaroiva: jo otsikko kertoo, mikä on kriitikon analyysi kirjallisuuskritiikin ja nykykirjallisuuden tilasta. Tosin otsikossa on itseironiaakin.

Wilhelmsson nostaa esiin kyllä todellisia huolenaiheita, kuten henkilön korostetun esille nostamisen sekä kritiikissä että kirjallisuudessa. Myös kirjallisuudentutkijoiden käsitteellinen itseensä käpertyminen on aiheellinen kritiikin kohde. Mutta ironisen purevia esseitä lukiessa herää usein kysymys, missä määrin esseisti tosiaan kantaa huolta itse huolenaiheesta? Onko kyseessä pikemminkin tarkoin suunniteltu ritariretki …

Esitysten vallassa

Esitysten vallassa

Ville-Juhani Sutinen
Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan
Savukeidas 2009
459 ss.

Sutinen tajuaa ensimmäisen esseekokoelmansa alussa ajattelun vapauden alkaneen, kun hän on lopullisesti sulkenut yliopiston oven takanaan. Liian paljon tasapäistämistä on vähällä tuhota runoilijanalun ja hänen luontaisen anarkisminsa kokonaan. Ukrainasta hän löytää vapauden keitaan ja ”aitoa” sekä talouskasvua tavoittelevien länsimaiden vastakohdan, keinotekoisuuden tyyssijan, maan, jossa mikään ei vaikuta todelliselta ja jossa esseehenkilö etsii itseään usein sadan gramman vodkalasin ääreltä. Myös Valko-Venäjä edustaa Sutiselle paikkaa, jossa kaikki tehdään kulissien takana. Englanti on Sutisen mielestä länsimaiden sairauden tiivistymä, jossa ”puolivammaiset ja –aivottomat opiskelijat” (Sutisen tyyliä mukaillakseni) uppoavat turruttavaan mediahuumeeseen osaamatta ajatella omilla aivoillaan. Keskiverto saa uusintajansa.

Kirjan toisessa osassa Sutinen esittelee länsimaiseksi ”simulaatiokultt…

Opinion of my book Life in Lagos in Russian translation by Georgian poet Zviad Ratiani

Dear Rita,

I've read your book several times and more and more enjoyed each time, but seriously! That's a kind of poetry I really love to read.

But what might be more important for you than my liking of poems is that translations are definitely good. It's a rare thing, especially in time being.

Most of the foreign poets I love I have read in Russian, they had really great tradition of translating of poetry, but unfortunately that tradition is almost lost. I more and more rarely like the Russian tranlations done during last 20 years. Don't know what's the reason. New generations of Russian translators are traying to make a standard Russian verse out of original and it is becoming a typical rule. But your book is really happy exclusion.

Having had read your poems in English and, besides, having some general ideas about modern European poetry (and what's more, knowing Russian perfectly), I am able to judge the quolity of translations and happy to tell you that they se…

Eira & Kyösti Rovaniemeltä

Hei!!

Kokeilen, löytyykö blogin kautta kadotettuja sukulaisia. Eli Kyösti ja Eira Rovaniemeltä, voisitteko olla yhteydessä, mikäli näette tämän ilmoituksen. Puh. 045-3104571 tai ritdahl@gmail.com. Minulla olisi kiireellistä asiaa, ja sukunimenne on päässyt unohtumaan.

Ich suchte nur nach einem Küss

Etsin vain yhtä suudelmaa

Etsin vain yhtä suudelmaa, käänsin
mantereet ylösalaisin sen vuoksi.
Muutuin vanhemmaksi
fyysinen ikäni oli nuori. Kykyni
erottaa aito teeskennellystä pysyi
huonona ja johti törmäyksiin
kovien elementtien kanssa. Putosin
kalliolta etsiessäni ikkunaa ihmiseen;
ikkunan sijasta kohtasin suljetun
ihmislihan, joka katsoi samaan aikaan
karsaasti ja haluten. Vetäydyin kauemmaksi
kulmaan, vaikka olin jo oikeastaan siellä.
Vieraissa kylissä koin aurinkoisia hetkiä
maalaisten kanssa. Oli kuin olisimme
paistaneet leipää yhdessä kyläuunissa ja
rakastaen jakaneet sen valmiina keskenämme.
Tämän muistan. Neonvalot
häikäisivät silmäni, eteeni käveli
jaloin olento, joka puhui jotain.
Mutta se puhui ohitseni ja eri äänellä
emmekä koskaan edes tunteneet
toisiamme, vaikka keskustelimme kyllä
useita kertoja kadulla. Asfaltin raoista
ilmestyi ihmeellisiä kukkia ja vanhenin
vaikka olin jo syntyessä vanha. Yritin
mennä eteenpäin, mutta keltaisella nauhalla
eristetyllä onnettomuuspaikalla tutkittiin
rikosta…

Kebnekajselta Kilimanjarolle

Kebnekajselta Kilimanjarolle

Jarmo Aalto, 65, on matkustanut moottorikelkalla, jäänmurtajalla ja vaeltanut vaativia tuntureita. Seuraavaksi hän aikoo kiivetä Kilimanjarolle.

Kisakallion urheiluopiston aulassa istuu pitkänhuiskea ja nuorekkaan oloinen mies musta salkku kädessään. On vaikea uskoa, että tämä iloinen ja tavallisesti liikkuva mies on aivoinvalidi, jonka ei pitänyt liikkua eikä puhua enää koskaan. Näin kuitenkin on.

Jarmo Aalto oli tulossa autolla kotiin marraskuisena yönä vuonna 1977, kun auto karkasi käsistä valtatie 25:llä Lohjan vesitornin kohdalla. Jarmo menetti liikuntakykynsä, palasi kotiin rullatuolissa ja puhekyvyttömänä. Lääkäreiden tulevaisuuden ennuste näytti huonolta: Jarmon ei pitänyt kävellä eikä puhuakaan koskaan. Tässä hän silti seisoo ja puhuu, ei kovin selvästi, mutta kuitenkin.

– Onnettomuudessa meni kaikki. Ajattelin, että nyt Jarmo voi olla vain nousujohteisella uralla. Päätin, että kävelen ja puhun vielä. Myöhemmin havahduin siihen, kuinka lihavalta ja o…

Lahjomaton luovuus

Lahjomaton luovuus

Rita Dahl: Kuvanluojat. Kesuura 2009

Säpsähdyttävä teema, nuorena kuolleet taiteilijat, on saanut Rita Dahlista arvoisensa tulkin. Dahl kirjoittaa karusti karttaen sentimentaalisuutta. Hän tavoittaa elämästä sen arkiset ehdot, joita vasten kuvattujen henkilöiden erilaisuus, yksinäisyys ja nerokkuuskin korostuvat. Jokainen on ollut esseen arvoinen.

Valitut ovat eri ajoilta, erilaisia ja samanlaisia. Taidemaalari Magnus Enckell, symbolisti, Böcklinin sypressien ja joutsenten ihailija. Taidemaalari Vilho Lampi rajussa pohjoisessa värimaailmassaan, Reidar Särestöniemi samoin. Kalervo Palsa epätoivoisena uskovaisuuden ja yksinäisen seksuaalisuuden julistajana. Ilkka Lammi, nuorena kirkkaasti loistanut ja kuollut jo 24-vuotiaana..

Olli Lyytikäinen, ajaton dandy 60- ja 70-lukujen taideilmastossa ennakoimassa postmodernismia. Kaikki ovat miehiä. Monen kohdalla on homoseksuaalisuus ollut keskeinen trauma ja jopa itsemurhaan johtava kulkutie.

Kirja sisältää muutakin. Toisessa osas…