Poliittisen korrektiuden vuosisata




Poliittisen korrektiuden vuosisata

Alkuvuoden kovin mediakohu nousi, kun Iltalehden kolumnisti Kaarina Hazard kirjoitti kärjekkään tekstin, jossa hän kritisoi kohulehdistön tapaa ihannoida oman käden kautta menehtyneen Tony Halmeen väkivallan ja huumesekoilujen värittämää hahmoa. Hazardin kolumni poiki toista sataa valitusta Julkisen sanan neuvostolle sekä tutkintapyyntöjä poliisille. Kolumnisti itse joutui tällä viikolla pyytämään yleisöltään anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa.

Kirjailija ja vapaa toimittaja Rita Dahl on perehtynyt laajasti sananvapauden ongelmakenttään. Dahlilta ilmestyi viime vuonna Suomettunut sananvapaus -niminen tietokirja, jossa hän luo laajan katsauksen sananvapauden nykytilaan sekä Suomessa että ulkomailla.

— Monenlaisia arkoja puheenaiheita on olemassa niin pohjoisessa kuin etelässä. Ennustan, että 2000-luvusta tulee poliittisen korrektiuden ja sananvapauden kannalta kaikkein huolestuttavin vuosisata, ellei jopa uusi pimeä keskiaika, pohtii Dahl, joka on toiminut muun muassa kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin varapuheenjohtajana vuosina 2006-2008.

Rita Dahl korostaa, että hän ei halua sananvapauden ja ilmaisun oikeuksien suhteen olla minkään sortin fundamentalisti.

— Haluan ymmärtää monia kantoja. Sananvapausasioissa ei ole vain yhtä, oikeaa näkökulmaa.

Poliittisen korrektiuden vaara

Rita Dahlin mukaan Suomessa sananvapautta rajoittaa ennen kaikkea poliittinen korrektius: jos haluaa säilyttää asemansa ja uskottavuutensa, on tietyistä asioista oltava tiettyä mieltä.

Esimerkiksi helsinkiläisen maahanmuuttovastaisilla mielipiteillään ratsastavan Jussi Halla-ahon blogikirjoituksestaan saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta on Dahlin mielestä osuva osoitus tästä ilmiöstä. Hänen mukaansa on oireellista, että jopa sananvapautta muuten puolustavat järjestöt olivat valmiit tuomitsemaan Halla-ahon mielipiteet.

— Euroopan Ihmisoikeussopimuksessakin todetaan, että rankka poliittinen ja uskonnollinen kritiikki on sallittua. Esimerkiksi valtioita ja hallituksia on voitava kritisoida rankasti, ja myös poliittisen satiirin pitää olla mahdollista. Yhteiskunnan ”eliitti” itse on valmis suomettumaan ja rajoittamaan sananvapautta – tämä havaittiin juuri Halla-ahon tapauksessa ja esimerkiksi Tanskassa, jossa kuvantekijät ovat ryhtyneet automaattiseen itsesensuuriin, sanoo Dahl.

Hän viittaa Tanskassa syyskuussa 2005 nousseeseen Muhammed-pilakuvajupakkaan, jossa Jyllands-Postenissa julkaistut Islamin profeetan karikatyyrit saivat muslimimaailmassa aikaan protesteja ja tappouhkauksia piirtäjälle.

Arat aiheet

Tuntuukin siltä, että 1960-luvun henki Hannu Salaman jumalanpilkkasyytteineen on saamassa Suomessa jatkoa 2000-luvulla – ja että sensorit, sananvapauden suomettajat, istuvat yllättävillä tahoilla.

Rita Dahlin mukaan poliittista korrektiutta pidetään yllä muun muassa "uskontojen välisen dialogin edistämisen" valeargumentin avulla. Myös tietyt muut erityisen herkät aiheet, kuten lapsipornografia, ovat potentiaalisia tarttumapintoja tulevaisuuden sensuurille.

— Kansa vaatii tiukkasanaisten mediakriitikoiden päätä pölkylle Suomessa, ja islamilaisissa maissa kuka tahansa saa haastaa kirjailijan oikeuteen, jos hänen sanojaan tulkitaan Koraanin vastaisiksi. Populismi on levinnyt myös poliittisen ylätason vaikuttajien joukkoon, jotka yksityisyyteensä vedoten haluavat pimittää arkaluontoiset tekonsa.

Dahlin mielestä myös kansa tai siis kuka tahansa meistä voi olla potentiaalinen tulevaisuuden sensori niin heikkenevän medialukutaidon ja erilaisten ääriryhmien lännessä kuin myös kehittyvissä maissa.

— Toisaalta joillakin kansalaisilla on taipumus vedota sananvapauteen henkilökohtaisia solvauksia ja loukkauksia oikeuttaessaan. Minusta nämä eivät ole kuitenkaan oikeanlaista sananvapauden käyttöä. Normaalin käytösetiketin pitäisi ohjata ihmisiä tässä asiassa. Kun asiasta kyseisille henkilöille huomauttaa, saa yleensä "sananvapauden rajoittajan" leiman otsaansa, vaikka siitähän ei ole kyse.
Julkkisten yksityisyys on tietenkin laajemmin julkisuuden riistaa, jos asialla on merkitystä yhteiskunnallisen aseman hoitamisen kannalta. Matti Vanhanenkin voidaan Dahlin mielestä nähdä eräänlaisena potentiaalisena poliittisen ylätason sensorina, joka asemaansa vedoten yrittää vähätellä omia töppäilyjään.

— Meillä on myös monenlaista pinnanalaista korruptiota, kuten vaalirahoitusskandaali ja muut sen sellaiset osoittivat. Emme ole mikään ihannemaa ja demokratian kehto, toteaa Dahl.

Vertaileva näkökulma sananvapauteen

Suomettunut sananvapaus -kirjassaan Rita Dahl tarjoaa vertailevaa näkökulmaa sananvapauteen ja sensuuriin eri puolilla maailmaa. Sananvapauden tila vaihtelee suuresti yhteiskunnasta riippuen. Perusturvallisuus ja sananvapaus kytkeytyvät saumattomasti toisiinsa.

— Täytyy aina muistaa, että sananvapauteen vaikuttavat historiallinen, poliittinen ja taloudellinen tausta. Voimme vaatia samanlaisia, universaaleja sananvapauden kriteerejä, mutta niitä on vaikeampi saavuttaa maissa, joissa yhteiskunnan perusinfrastruktuuri ei ole kunnossa.

Esimerkiksi itänaapurissamme Venäjällä on kansalaisyhteiskunta monella tapaa suitsittu ja uhattu.

— Venäjällä sensuuri on poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään sisäänrakennettua. Toisaalta yhtä hyvin sananvapauden rajoittaminen voi Suomessakin olla rakenteellista. Ylipäätään politiikka ja talous ovat aina vaikuttavia mekanismeja. Suuryhtiöiden valta niin länsimaissa kuin Venäjällä on merkittävä sensuurin aiheuttaja, pohtii Dahl. Median omistamisen keskittyminen vaikeuttaa vaihtoehtoisten näkökantojen esilletuontia niin Venäjällä kuin esimerkiksi Italiassakin.

Moninainen neokolonialismi

Neokolonialismi, rakenteellinen epätasa-arvo rikkaiden länsimaiden ja köyhien kehitysmaiden välillä, on Dahlin mukaan merkittävä välineellinen syy sananvapauden ja ihmisoikeuksien heikentymiselle entisestäänkin totalitaristisissa maissa.

— Tähän epätasa-arvon ylläpitämiseen osallistuvat niin suuryritykset kuin hallitukset. Esimerkiksi Nigerian suistomaan öljykriisissä suuryhtiöitä tukee hallitus. Brasiliassa selluyhtiöt saavat palveluita lahjuksia vastaan ja järjestävät poliisit pamputtamaan maattomia.

Näkyvissä on onneksi positiivistakin kehitystä.

— Brasiliassa Stora Ensoa vastaan on nostettu useita oikeusjuttuja koskien maakauppoja ja lahjontaa. Paikallinen hallitus on toivottavasti tajuamassa, että se ei voi osallistua suuryritysten häikäilemättömän tuloksentahkoamisen väkivaltaiseen tukemiseen. Tätä vastaan taisteleminen kriittisen, tutkivan journalismin ja tutkimuksen avulla on kriittisen älymystön - ja meidän kaikkien - tehtävä.

Luovan työntekijän oikeudet vaarassa

Kirjallisuutta ja yhteiskuntatieteitä opiskellut Rita Dahl on kaksinkertainen maisteri. Tietokirjallisuuden lisäksi hän on julkaissut runoutta, ja suunnitelmissa on esikoisromaanin ohella esseekokoelma poetiikasta ja politiikasta.

Kirjailijan kapeaa toimeentuloa Dahl täydentää freelance-toimittajan hommilla. Hän on kirjoittanut erikoisaloistaan, sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista. Dahl arvelee, että monelle julkaisulle hänen kiinnostuksen kohteensa tuppaavat tosin olemaan liian vakavia: viihteellisemmille jutuille olisi enemmän kysyntää.

Toimeentuloon ja myös sananvapauteen liittyen Dahl on huolissaan luovan työn tekijänoikeuksista, joita työnantaja havittelee kiivaasti itselleen. Hän muistuttaa, että jatkuva toimittajien tehokkuuden vaatiminen on myös eräänlainen sensuurin muoto, kun journalisteille ei jätetä mahdollisuuksia tehdä työtään kunnolla.

– Toisaalta olen tietoinen siitä, että on tavallaan kaksinaismoralistista olla huolissaan luovan työn tekijöiden oikeuksista, kun muistaa, että kehitysmaissa ihmiset harvemmin ovat edes kuulleet käsiteparista työntekijän oikeudet.

Verkko runouden apuvälineenä

Dahl on aina myös ollut kiinnostunut uudesta teknologiasta ja jakelukanavista. Verkkoblogin pitäminen on hänen mielestään mainio tapa kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa. Hän on tehnyt runoutta myös Internetin hakukone Googlen avulla. Vuonna 2007 ilmestynyt Aforismien aika -kokoelmaan sisältyy pitkä runo, joka koostuu netistä haetuista ja Dahlin editoimista tekstinpätkistä. Hän pitää menetelmää demokraattisena tapana tehdä runoutta.

— Esikoisrunokokoelmani oli modernistinen ja pelkistetty. Pelkäsin, että minut luokitellaan tiettyyn muottiin ja halusin tehdä täysin toisenlaisen teoksen. Google-runoudessa on vyöryvyyttä ja assosiaatioiden yllätyksellisyyttä, kertoo Dahl.

Hän on kokeillut tarvepainatukseen (Publish On Demand, POD) perustuvia pienkustantamoja. Tarvepainatuksessa kirjaa voidaan painaa kustannustehokkaasti ja nopeasti pieniäkin määriä. Kyse on myös antikapitalistisesta tuotantotavasta: yhtään ylimääräisiä kirjoja ei tuoteta hyllyihin turhaan seisomaan. Metodi on kasvattanut suosiotaan omakustanteisten ja erilaisten pienpainatteiden parissa.
Dahlin mukaan POD on hyvä väylä saada moniäänisyyttä suomalaiseen runouteen.

— Suurissa ja keskisuurissa kustantamoissa on samat portinvartijat, joilla on vuodesta toiseen sama maku ja joiden ohi on vaikea saada runoutta julkaistua, sanoo Dahl.




Rita Dahlin tuotanto:

Kun luulet olevasi yksin –runokokoelma, Loki-Kirjat 2004
Aforismien aika -runokokoelma, PoEsia 2007
Tuhansien portaiden lumo –kulttuurikierroksia Portugalissa, Avain 2007
(toim.) Keski-Aasian naiskirjailija-antologia Kyltymätön uuni, Like 2007
Elämää Lagoksessa -runokokoelma, ntamo 2008
Kuvanluojat - kokoelma artikkeleita nuorena kuolleista suomalaisista kuvataiteilijalegendoista, nuorista suomalaisista runoilijoista ja ulkomaisista kirjailijoista, Kesuura 2009
Aiheita van Goghin korvasta –runokokoelma, Ankkuri 2009
Suomettunut sananvapaus –tietokirja/pamfletti, Multikustannus/Erottaja-sarja 2009



Kirjailijana kosmopoliitti


Rita Dahlia voi pitää poikkeuksellisen kansainvälisenä suomalaisena kirjoittajana. Hänen yksittäisiä runojaan on käännetty kaiken kaikkiaan kymmenelle kielelle. Vastikään ilmestyi Kazakstanissa venäjänkielinen runokokoelma.

Dahl on kiertänyt maailmaa kirjailijoiden kokouksissa sekä erilaisissa tapahtumissa ja festivaaleilla. Hänen mukaansa tapahtumat ovat hyvä tapa verkostoitua ja hankkia kansainvälisiä kontakteja.

Matkat ovat tuottaneet monia yhteistyöideoita ja projekteja. Mukaan mahtuu myös ainutlaatuisia kokemuksia.

Dahl kertoo muun muassa, miten hän esiintyi Nigeriassa NTA-kanavan suositussa aamushow'ssa, jota seuraa parhaimmillaan 30 miljoonaa ihmistä.

— Minulla oli UNIFEMin "No women left behind" -paita päällä ja puhuin naisten emansipaation tärkeydestä koko yhteisölle. Kerroin, kuinka naiset ovat olleet rakentamassa kansakuntaa Suomessa ja toimivat politiikassa, taiteessa ja taloudessa. Lopuksi paiskasin rempseästi kättä ohjelman naisjuontajan kanssa. Vielä vuoden lähetyksen jälkeen törmäsin Manchesterissa eräässä British Councilin seminaarissa asianajajaan, joka muisti esiintymiseni kyseisessä show'ssa, selostaa Rita Dahl.

Marko Korvela

julkaistu Tiedonantajassa 22.1.2010

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan