Monipuolinen suomalainen nuori runo

Pätkä Brasiliaan valmistelemastani nuoren suomalaisen runon antologiasta, joka toivottavasti ilmestyy vuonna 2010 Confraria do Vento -kustantamolta. Uusinnan tässä itsekin näitä tuttuja "banaliteetteja" 2000-luvun runouden monipuolisuudesta jne. Kun ne sattuvat olemaan mielestäni totta. Banaliteetteja halveksumalla emme mitään voita.

Monipuolinen suomalainen nuori runo

Tapasin brasilialaisen runoilija, kustantaja, multimediataiteilija ja graafikko Márcio-Andrén Coimbran yliopiston anglo-amerikkalaisten opintojen järjestämällä kuudennella Encontro Internacional de Poetas –festivaalilla. Mietimme, kuinka voisimme edistää kahden toisilleen varsin tuntemattoman maan välistä kulttuurivaihtoa. Esitin hullun idean: esittelemällä suomalaista nuorta runoutta antologian verran! Márcio-Andrén muutaman vuoden ikäinen kustantamo, Confraria do Vento (www.confrariadovento.com), tarttui rohkeasti haasteeseen. Tulokset ovat tässä: nauttikaa.

Miksi juuri nuoren suomalaisen runouden antologia? Eikö vanhemmassakin olisi esittelemistä? Varmasti olisi. Pelkästään suomalaisen modernin runouden klassikot – puhumattakaan vanhemmasta klassisesta runoudesta - ovat brasilialaiselle yleisölle tuntemattomia. 1950-luvulaiset modernin kuvarunon perustajat Paavo Haavikko, Tuomas Anhava ja muut klassiset modernistit, Eeva-Liisa Manner ja Mirkka Rekola tuskin ovat edes nimeltä tuttuja brasilialaisille. Nuoremmat, mutta runokentän toimijoiksi vakiintuneet 1990-luvulla runoilijanuransa aloittaneet Jyrki Kiiskinen, Helena Sinervo, Panu Tuomi, Riina Katajavuori ja Jukka Koskelainenkaan eivät sano lukevalle brasilialaisyleisölle yhtään mitään.

Moni edellä mainituista runoilijoista toimi 1990-luvulla aktiivisesti jo vuonna 1921 perustetussa Nuoren Voiman Liitossa. Heidän ansiostaan runouden esittäminen ja julkaiseminen alkoivat saada yhä moninaisempia muotoja. 1990-luvun lopulla runoilija Tommi Parkon ja Markus Jääskeläisen perustama Nihil Interit -yhdistys, sen ympärille syntynyt Tuli & Savu -runouslehti ja samanniminen kustantamo jatkoivat runouden esittämisen ja julkaisemisen monipuolistamista. Suomalaiset ovat saaneet luettavakseen Nihil Interit –kustantamon kautta virolaista (Jaan Kaplinski, Elo Viiding), hollantilaista, Intian englanninkielistä, kreikkalaista (Kostas Kariotakis, Jannis Ritsos) ja irlantilaista (Paul Muldoon) runoutta. Ja saavat edelleen – muun muassa kokoelman verran portugalilaista nykyrunoutta minun suomentamanani.

2000-luvun vaihteessa eletään merkittävää rakenteellisen muutoksen aikaa (suomalaisessa) kustannusmaailmassa. Pienkustantamot vakiintuivat viimeistään silloin tärkeiksi runoutta monipuolistaviksi toimijoiksi suurten rinnalle. Print on demand –tyyliset tarvekustantamot, jotka toteuttavat long tail –filosofiaa toimintaperiaatteenaan, nousivat myös elintärkeiksi toimijoiksi suurten rinnalle runoudessa. Long tail –periaatetta noudattavat kustantamot tarjoavat herkkuja harvoille ja valituille. Yhdessä 1990-luvulla syntyneiden pienkustantamoiden kanssa ne monipuolistavat kuvaa suomalaisesta runoudesta. Ilman niitä monia ääniä jäisi kuulematta.

Nuorin runo elää juuri nyt vahvaa kultakauttaan: Suomessa on ehkä kirjavin runokenttä moneen vuosikymmeneen. Runoilijat kirjoittavat lukemattomin tyylein, tekniikoin, sävyin ja ennen kaikkea äänin. Tai kyseenalaistavat koko äänen ja kirjoittavan minän käsitteet. Erityisen rohkeita ovat aivan nuorimmat runoilijat, vaikka vanhemmassa sukupolvessa on myös omat kokeilijansa.

Kukoistava uusi vuosituhat

2000-luku muistuttaa suomalaisen runon toista kukoistuksen vuosikymmentä, 1960-lukua, jolloin Väinö Kirstinä toi kotimaiseen runouteen surrealismin, täysin omintakeinen ja kategorioita kaihtamaton Jyrki Pellinen ilmaantui runomarkkinoille, Kalevi Seilonen kirjoitti satiirisia runoja itsestään ja yhteiskunnasta ja suomalaisen runouden paha poika Pentti Saarikoski katseli Stalinin pään yli pitkälle yhteiskunnan ja yksilön syvärakenteisiin saakka, Maila Pylkkönen lähti runoissaan arjen aiheuttamasta psykologisesta introspektiosta ja Pentti Holappa haki säkeisiinsä sytykkeitä elegantista ranskalaistyylisestä eksistentialismista.

2000-luvulla runouden mahdollisuudet ovat uudelleen avautuneet. Nuoret runoilijat ovat omaksuneet avukseen uusia, ennennäkemättömiä kirjoitustekniikoita, kuten Google- ja hakukonerunouden, joista osa on tullut jäädäkseen, osa katoaa ennen pitkää. Perinteiden arvostus ei ole kuitenkaan uusien tekniikoiden rinnalla yhtään vähentynyt, päinvastoin. Nuoret runoilijat tunnustavat yhä auliimmin velkansa menneiden aikojen runoilijoille ja erilaisille runoperinteille, lähtien englantilaisen järvikoulukunnan romantikoista William Wordsworthista ja Percy Shelleystä aina viime vuosikymmenille ja Charles Bernesteinin ja kumppanien käynnistämään L=A=N=G=U=A=G=E-runouteen.

Tämä antologia esittelee kymmenen nuorta runoilijaa, joista valtaosa on alkanut julkaista 2000-luvun alussa. Valtaosa runoilijoista on julkaissut vasta muutaman kokoelman. Lisäksi he ovat iältään 26-37-vuotiaita. Kaikki ovat syntyneet 1970-1980-luvuilla.

Monella on akateeminen loppututkinto tai he ovat opiskelleet kirjallisuutta yliopistossa. Tämä heijastaa ajan yleistä tendenssiä. Suomalaiset esikoiskirjailijat ovat yhä koulutetumpia. Moni on kehittänyt taitojaan myös erilaisissa kirjoittajakoulutuksissa ennen julkaisemista. Kirjailijaksi ei enää tulla pystymetsästä, kuten meillä on täällä pohjolan perukoilla tapana sanoa. Moni nuori runoilija toimii aktiivisesti kirjallisissa yhdistyksissä ja ansaitsee elantonsa osin tai kokonaan muulla kirjoittamisella, opettamisella, toimittajan tai tutkijan töillä. Jotkut ovat aivan muun alan päivätöissä.

Antologia pyrkii antamaan kultakautta elävästä nuoresta runosta monipuolisen kuvan. Kielen (ja maailman) mahdollisuuksia tutkivan kielirunouden lisäksi mukana on perinteisempää, modernismiin kallellaan olevaa säerunoutta, jonka teemat vaihtelevat tytöksi ja naiseksi kasvamisen tai parisuhteen käsittelystä laajempaan yhteiskunnalliseen analyysiin. Antologia esittelee myös vahvassa nousussa olevaa proosarunoutta, jonka taitajat hallitsevat usein myös säerunon kirjoittamisen.

Myös kokeellinen runous ja avantgarde ovat voimissaan. Konkreettinen ja visuaalinen runous ovat tehneet vahvasti tuloaan. Kannattaa käydä tutustumassa Marko Niemen Nurotus-blogiin (http://nurotus.blogspot.com/), jossa on visuaalisen ja konkreettisen runon uutisia Suomesta ja maailmalta.

Nuoret suomalaiset runoilijat ovat innostuneet Internetin suomista mahdollisuuksista. Tämänkin antologian runoilijoista puolet pitää omaa blogia, jonne he päivittävät luonnosvaiheessa olevia runoja, ajatuksia taiteesta, yhteiskunnasta, etiikasta ja estetiikasta, artikkeleita, käännöksiä, keskustelunaloituksia, tekstifragmentteja ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Jokaisella blogilla on oma ilmeensä, joka ei sekoitu toiseen blogiin. Virtuaalisella kehittelyalustalla voi testata tekstin toimivuutta jo alkuvaiheessa.

Kymmenen runoilijan valikoima on vain pieni otos suomalaisen nuoren runon laajasta kirjosta. Jos resurssit olisivat antaneet myöten, valikoiman olisi helposti voinut laajentaa 15-20:een runoilijaan. Runouden yhtäkkisestä kukoistuksesta voi etsiä myös huolestuttavia piirteitä: onko syy runouden hyvinmenemiseen kenties siinä, että taiteen ulkopuolella, yhteiskunnassa, kilpailu ja pudotuspelit vain kovenevat?

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale