Floriano Martinsin runoja

Floriano Martins (s. 1957) on brasilialainen runoilija, joka on runojen lisäksi julkaissut esseitä ja käännöksiä erityisesti espanjan kielestä. Ensimmäisen runokokoelmansa Martins julkaisi jo vuonna 1979. Martins perusti yhdessä 1991 Sérgio Lima Gründerin kanssa toisen brasilialaisen surrealistiryhmän. Hän on kääntänyt muun muassa Federíco Garcia Lorcan Poemas de Amorin, J. R. Padrónin Dois Poetas Cubanosin. Martins tunnetaan myös elämäkerturina: hän on julkaissut Alberto Nepumucenon ja Antonion Bandeiran elämäkerrat. Martins toimi vuosina 1999-2009 internetissä ilmestyneen Agulha-kirjallisuuslehden päätoimittajana.

Martins on tutkinut esseekokoelmissaan erityisesti surrealisteja Latinalaisessa Amerikassa. O Cometo da Busca - El Surrealismo en la poesía de América latina -kirjassa (2001) hän selvittää, onko surrealismi koulukunta vai historialliseen aikaan sijoittuva ryhmä. Ongelmaa lähestytään kymmenen surrealistikirjailijan, muun muassa Aldo Pellegrinin ja Raúl Gustave Aguirren, avulla. Martinsin muita surrealismia käsitteleviä esseekokoelmia ovat Escrituras Surrealistas (1998), O começo da busca - Escrituras surrealistas na América Hispânica (Coleção Memo, Fundação Memorial da América Latina, São Paulo, 1998), O começo da busca - O surrealismo na poesia da América Latina (Escrituras Editora, São Paulo, 2001). Hänen viimeisimpiä runokokoelmiaan ovat Tres estudios para un amor loco (Meksiko 2006), Duas mentiras (Brasilia 2006), Teatro Imposible (Venezuela 2008) ja A alma desfeita em corpo (Portugali 2009). Martins on julkaissut myös romaanin Sopras de Deus (Brasilia 2009). Hän on Cearán kansainvälisen kirjabiennaalin kuraattori.
Martins on itse kuvannut kirjoittamistaan seuraavasti:

”Elän poeettisen kirjoittamisen täydellisen ritualistisena. Siinä alkoholi ja musiikki toimivat laajenemisen ja kokemisen elementteinä, jotka avaavat ovia odottamattoman vierailulle. Kirjoitan täydellisen jakamisen tilassa, jonkinlaisessa transsissa, jossa muisti ja halu ovat avoimessa dialogissa keskenään kutoen pyhän paikan kokemuksen ja mielikuvituksen välille.”

Martins on merkittävä kulttuurisillan rakentaja Brasilian portugalinkielisen ja Latinalaisen Amerikan espanjankielisen kirjallisuuden välillä. Hänen kiinnostuksensa espanjankieliseen kirjallisuuteen heräsi vuosina 1983 - 1984, jolloin hänen luonaan vieraili espanjalainen ystävä esittelemässä Cesar Vallejon Koottuja runoja. Martins löysi kirjasta viitteitä vuosisadan vaihteen modernisteihin, chileläiseen Vicente Huidobroon ja urugualaisiin Julio Herreraan ja Reissigiin, jotka olivat hänelle tuolloin vielä tuntemattomia. (Espanjankielisen Latinalaisen Amerikan modernismi vastaa symbolismia Brasiliassa.) Nämä runoilijat herättivät Martinsin uteliaisuuden ja saivat hänet etsimään kätkettyjä merkityksiä heidän säkeistään. Martins on perustanut vuonna 2001 Banda Hispánica -kirjasarjan meksikolaisen Jornal de Poesia -lehden yhteyteen. Sarjassa esitellään espanjankielistä runoutta kaikkialta Latinalaisesta Amerikasta. Sarjassa on esitelty esimerkiksi nyt jo unohdettu runoilija Sérgio Campos. Martins itse on toimittanut perulaisen, venezuelalaisen ja meksikolaisen runouden kokoelmia. Vuosien saatossa Martins on julkaissut myös musiikkia, kirjallisuutta ja kuvataiteita käsitteleviä artikkeleita Brasiliassa ja muualla maailmassa.

Martins on esiintynyt runousfestivaaleilla Chilessä, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Dominikaanisessa tasavallassa, El Salvadorissa, Espanjassa, Meksikossa, Nicaraguassa, Panamassa, Portugalissa ja Venezuelassa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimii kuvataiteilijana. Martinsin medioita ovat valokuva, kollaasi ja graafinen suunnittelu. Hän on suunnitellut kirjojen kansia ja hänen töitään on ollut esillä useissa näyttelyissä.



2.

Suudelmasi piirtävät allegorian selkääni.
Tunnen ne kuin tanssivan viidakon, hehkuvat
terälehdet, puiden asetelman täydessä
lehdessä henkäisemässä: ihminen on uudelleenluomus.
Pidät kaupunkia kaukana pyörteessäni.
Fragmenttimyrsky, sokeat saaret, vanhat
kartat eivät kertoneet hädästäsi.
Rakkaus kieppuu aina itsensä ympärillä.
Tunteellinen sukupuolesi laukahtaa täällä,
myötätuntosi Jumalan katumuksen nokkaisuja kohtaan.
Levoton linna täynnä alaikäisiä miehiä
ja ensimmäisen kuvitelman tanssiaispuku.
Naamiot ohittavat kuin jyrsijöiden valitus
ja hukutetut valot makeamman yksinäisyyden lähteissä.
Ainoa henkilö sinussa rohkaistuu puhumaan
syyttäen minua siitä etten koskaan poistunut runosta.
Tässä istun tekemättömällä, huonosti luodulla säkeellä
tietämättä kuinka voisin välttyä muuttumasta jälleen siksi mikä olen.



4.

Kun suutelet minua, hajoan,
puhuttelen ahneita kuviasi
sanoen niille ettei minulla ole enää peiliä,
jotka käsittelevät edelleen sitä mitä ovat:
rajatonta aakkosta, vaikkakin ainutlaatuista,
savualukset sytyttävät tuleen selkäni.
Kun ohjaat minut vihdoin kurssillesi,
minusta ei ole mitään jäljellä.
Henkäyksesi herättävät minut
ainoastaan tyhjyyden perspektiiviin.
Tiedätkö, teet minut hulluksi.
Et käytä minua hyväksesi, vaikka suutelet minua
kunnes saavun hylyille, hylkäyksen oville,
nautintoni ruohoisille silmäluomille:
sinä kaiverrat hylkyä niskassani.
Annan siten takiasi naamioituna
runsaasti varmistetun yön:
suuren vuoteen, jotta et lakkaisi.
Asetan itseni näin, kun kutsut minut
äärettömästä legitiimistä: kyyneleissä.
Sinun kanssasi nännini oppivat lentämään.



5.

En tiedä onko yö, pyörre vai hiljaisuus.
Hengitän jatkuvaa tyhjää tunnistamatta sitä.
Muistin katastrofi säilyy, muistaa
asiat, joita ei koskaan elänyt.
Niin yksin että tuskin käsitämme hylkäystä.
Kukkapakkomielle unohtuu, synnyttää
uusia konflikteja: pieniä ja suuria hedelmäpuutarhoja.
Rakastin sinua siellä missä voin olla vain kanssasi.


ilmestyneet Lumooja 4/2009:ssä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

Sosiaalinen erakko